Elokuvakäsikirjoituksessa on aina mielenkiintoinen kohta jota kutsutaan nimellä ”point of no return”. Suomeksi sen voisi kääntää ”hetki josta ei ole paluuta”. Aristoteleen runousopissa päähenkilö, protagonisti joka käy kamppailuaan vastavoiman, antagonistin kanssa tekee valinnan, astuu askeleen jonka jälkeen ei tarinassa voi enää palata alkutilanteeseen. Hyvässä tarinassahan on useita tasoja ja yksi tärkeimmistä on miten päähenkilö muuttuu ja kasvaa kohtaamiensa haasteiden ja tekemiensä valintojen kautta, kasvaa joksikin jota hän ei alkuidyllissä ollut, ennen kuin asiat mutkistuivat.
Jos ajattelemme Äänekoskea elokuvan päähenkilönä on tullut mielenkiintoinen kohta tarinassa: on saatu lahjana suurenmoinen investointi, biotuotetehdas jonka aikaansaama pöhinä on virkistänyt kaupunkia kiitettävästi. Keltaliiviset miehet pakettiautoissaan ovat jopa ruuhkauttaneet liikennettä ja palveluja ja vaikutelma on ollut hetkittäin kuin muurahaispesässä. Nyt leffasankarimme, Äänekoski on kuitenkin asumassa uuteen tilanteeseen. Tehdas valmistuu, koneet käynnistetään, kaikki testataan ja todetaan toimivaksi. Pyörät alkavat pyöriä ja puupinot kulkeutuvat prosessissa uusiksi uuden teknologian tuotteiksi. Pakettiautot kaasuttavat kohti uusia työmaita ja pölyn laskeuduttua on taas hiljaista. Äänekoski miettii ”Mitä nyt?”.
Osa Äänekosken tulevaisuudesta ja muutoksesta on saatu lahjan ulkopuolisilta tekijöiltä mutta vielä suuremman osan rakennamme itse, ihan tavallisilla arkisilla valinnoilla koskien investointeja ja niiden takana olevia arvoja. Millaisena näemme kaupungin nyt ja millaiseksi haluamme sen tehdä? Mitkä ovat resurssit, mahdollisuudet ja uhat? Mitkä haasteet tulee voittaa ja mitkä palkinnot odottavat? Miltä kaupunki näyttää ja miten se toimii? Miten tänne tullaan, miten ollaan ja eletään?
Tehdastyömaan hiljenemisen jälkeen kannattaakin olla viisas ja kalibroida kompassit huolellisesti kohti parempaa tulevaisuutta. Äänekoski on nyt vahvempi, talous on kohentunut ja imago kirkastunut kuihtuvasta tehdasmiljööstä toimivaksi, moderniksi pikkukaupungiksi. Äänekoski voi ottaa roolinsa tarinan ”sankarina” ja tehdä uudesta ”point of no return”-hetkestään osan menestystarinaa. Emme haluakaan vetäytyä vaan uskaltaa uuteen, nauttia joka hetkestä ja kasvaa tarinan myötä, virheistäkin oppien. Olimme jotain, olemme jotain ja tulemme olemaan jotain uutta. Maailmassa on varmaa vain muutos.
Eero Amunet, Keskustapuolueen kuntavaaliehdokas
”Der Würfel ist geworfen”