Lakatkaa säälimästä ja sättimästä pitkäaikaistyöttömiä
Työttömyyden kohtaamisessa monen kohdalla kyse on vain huonosta onnesta – sattumien verkostosta, josta voi olla mahdotonta rimpuilla irti: yleinen työelämän muutos, työnantajan tuotannollistaloudelliset syyt tai vain yksinkertaisesti työn loppuminen. Samalla hetkellä tuntuvat katoavan myös työttömäksi jääneen ihmisen ihmisoikeudet.
Tyypillistä julkiselle työttömyyskeskustelulle on, että yksilöt katoavat ja pitkäaikaistyöttömät ihmiset niputetaan kasvottomaksi ja persoonattomaksi työtä vieroksuvien massaksi.
Henkilölle itselleen työttömyyden välittömin negatiivinen seuraus on luonnollisesti ansiotason lasku, mutta rahallista kriisiä suurempia ongelmia ihmisille seuraa kuitenkin siitä hyödyttömyyden tunteesta, joka tulee työttömyyden kylkiäisenä.
Mutta mitä meille tarjotaan lääkkeeksi työttömyyteen? Työajan pidennystä, työurien pidennystä, palkkojen alennusta ja työttömyysetuuden leikkauksia? Ja niidenkö vielä kuvitellaan auttavan tilanteessa, jossa meillä on kymmenkertainen määrä työttömiä avoimiin työpaikkoihin verrattuna? Mene siinä töihin…
Nyt on lakattava säälimästä ja sättimästä pitkäaikaistyöttömiä! Kukaan ihminen ei halua olla tyhjänpanttina. Työllistämispalvelut tulee voida räätälöidä yksilön tarpeita ja kykyjä vastaaviksi ja byrokratiaa tulee keventää, jotta palveluiden piiriin hakeutuminen olisi helpompaa.
Ja jotta tukityöllistäminen saadaan jälleen rullaamaan on eduskunnan heti lomilta palttuaan ensi töikseen myönnettävä lisäbudjetti työllisyydenhoitoon.
Hyvällä saadaan isoja asioita aikaan, rankaisemalla vain pelkoa ja vihaa.
Eija Tuohimaa
Toiminnanjohtaja
Jyvässeudun työllistämisyhdistys – JST ry
