Siinä pulma isoille päättäjille kunnassamme. Hallitus asetti oivasti työryhmän pohtimaan tiensä päässä olevien koulurakennusten kohtalon tärkeyttä. Tai ainakin järjestystä, missä koulut korjataan tai rakennetaan uudelleen. Kysymys on erityisen kokonaisvaltainen. Mennäänkö talous, terveys, resurssit, osaaminen, kunnan tulevaisuus vai nämä kaikki edellä?
Olen tosi tyytyväinen ja iloinen siitä, että viimeisen neljän vuoden aikana sisäilmastoasioihin osataan meillä jo suhtautua avoimesti. Tiedotusta nyt vielä pitää hiukan harjoitella…
Se, että nyt tänä vuonna aikaan saatiin linjaus kuntokartoituksilla tehtävistä toimenpiteistä, on ainoa ja oikea tie. Jokainen asukas ymmärtää, että asunnon ollessa laajasti huonokuntoinen, nykyisen tietämyksen vastaisesti rakennettu tai terveysriskejä aiheuttava, se pitää kunnostaa tai etsiä uusi.
Jostakin syystä näin ei ole julkisten rakennusten kohdalla laajalti toimittu aiemmin. Ei ole kyetty katsomaan tulevaisuuteen, eikä osoittamaan konkreettisesti investointien kokonaisvaltaisia vaikutuksia kunnan talouteen.
Sisäilmatyöryhmässä olemme parhaillaan laatimassa kokonaisvaltaista toimintamallia, jolla sisäilmasto-ongelmien hoito rakennuksissamme linjataan selkeästi. Ongelmaa lähestytään käyttäjien, kunnan resurssien, kunnossapidon, toimintatapojen sekä rakennuksen käyttötarkoituksen pohjalta. Työterveyshuolto on ollut erityisen aktiivinen tämän mallin kehittelyssä, ja työsuojelutoimijoiden jatkuva asian esilläpito on varmasti osaltaan auttanut asiaa. Nykyisinhän taloudelliset resurssit ovat olleet ratkaisevana tekijänä, ja toimenpiteisiin on syöksytty useassa tapauksessa harkitsemattomasti ja pitemmällä tähtäyksellä hyvinkin ”tuhlaavasti”.
Henkilöstön ja vaikkapa oppilaiden kannalta tuloksilla ei päästä kehumaan, vaan terveyshaitat ovat jatkuneet ja riskille on altistunut yhä uusia henkilöitä. Toisaalta esim. koulumme ovat jo elinkaarensa päässä, jolloin ilman kuntokartoitusta tehdyt remontit ovat mielestäni olleet todellakin loppuun asti harkitsematonta toimintaa.
Työryhmällä on siis kaksi vaihtoehtoa: ”säästetään” yrittämällä vääntää vanhat ja nykyoppimiseen soveltumattomat rakennukset kalliisti pikakorjaamalla ja sen jälkeen lähes uuden koulun kustannuksiin yltäen suurimmalle osalle käyttäjistä kunnolliseksi. Tai ollaan rohkeita, pikaiset väistötilat paikalle ja uuden suunnittelu välittömästi käyntiin.
Juuri tuo väistötilojen hankkiminen aiheuttaa varmasti suurimman keskustelun, mutta se olisi käyttäjien kannalta paras vaihtoehto joka tapauksessa. Oikeaa säästöä tulisi sillä, ettei 3-4 miljoonan välittömiin korjauksiin tarvitsisi täysimääräisinä syöksyä.
Meillä on mielestäni Äänekoskella mahdollisuus, talouden rajoista huolimatta, olla edelläkävijöinä tässäkin uuden terveyskeskuksen tavoin. Helposti huokaillaan, että kalliiksi tulee. Niin tulee todella kalliiksi myös se, että tuijotetaan vain nykyhetkeen. Ihmisten sairastumisten kustannukset moninkertaistuvat tulevina vuosina myös kunnalle, ja ilman moderneja oppimisen ahjoja meidän on turha kuvitella yltävämme joskus muuttovoittoiseksi kunnaksi.
Hannu Penttinen
työsuojeluvaltuutettu, Äänekosken kaupunki
Hannu kirjoittaa asiaa ja myöskin rivien välistä näyttää siltä, että hänkin on alkanut kaartumaan näissä koulu asioissa uusien rakennuksien kannalle, toisin kuin Telakan remonttia hän puolusti, kuin koira luutaan.
Mutta tosiasiahan on se, että Telakan kaltaisia mätiä rakennuksia esim. Asemakadun koulu on aivan turha alkaa saneeraamaan,
Vanhojen korjaaminen on monesti kalliimpaa, kuin uusien rakentaminen.
Nyt sitten ei enää puutu kun järkevät ihmiset miettimään missä järjestyksessä ja millä aikataululla uudisrakentamiset toteutetaan
Jep, näyttää Penttinenkin oppineen takinkääntämisen taidon!
Tästä keskustelusta tuleekin mieleeni vuosi 2008, kunnallisvaalivuosi.
(Harmi, kun ei ole kunnallisvaaleja tulossa.)
2008 Vasemmistoliitto lähti jälleen äänten kalastelupolitiikan tielle, kun ei muuta osannut: Suolahteen tulee saada uusi terveyskeskus.
Ja niinpä päätettiin. Suhteellisuuden taju puuttui.
Hoh hoijaa, kun muutamassa vuodessa kaikki onkin heittänyt kuperkeikkaa. Ensin suunniteltiin kalliisti uusi, kallis ja komea uudisrakennnus. Sittenpä havaittiiin, ettei Äänekoski olekaan rikas. Sitten suunniteltiin kalliisti uusi terveysasema olemassa olevaan rakennukseen. Jälkeen päin onkin havaittu, että ehkä Äänekoski ei ole keskivarakaskaan vaan köyhä kunta. Ehkä meillä on varaa vaan yhteen hyvään terveyskeskukseen. Hyvä niinkin!
Paljon on kuulemma ongelmia noiden olemassa olevien koulujen kanssa. Jotkut oireilevat pahasti, Tiedän kyllä hiukan pahemmankin tapauksen toisella paikkakunnalla. Valtaosa opettajista ja koululaisista ovat normaalin terveitä ja oireettomia. Jotkut henkilöt ovat herkistyneet (=sairastuneet). Näin voi ollakin, että pienen pieni joukko herkistyy ihan vaikka mille. Esim. täysikuulle jotkut ovat erityisen herkkiä, samoin maasäteilylle voi toiset herkistyä. Samoin allergioita on ihan vaikka mille ruuille tai aineille. Kaikelle pölylle voi joku olla erityisen allerginen.
Kokemuksieni kautta olen arvellut jo pitkään, että voi käydä niinkin, että kun uudet miljoonakoulut on saatu niin heitä oireilijoita on sittenkin eikä niistä päästä koskaan eroon. Ystäväni vaimo pääsi lopulta eläkkeelle, kun noin parikymmentä vuotta taisteli työpaikassaan, välillä sairasti, välillä toipui. Hänestä ei koskaan tullut niin tervettä, että olisi pärjännyt missään koulurakennuksessa, ei täysin korjatussakaan.
Summa summarum: tämä ei ole mustavalkoista vaan mieluummin sitä harmaata aluetta. Penttinen kirjoittaa vakuuttavasti, koulun johtokunnan jäsenet kirjoittavat vakuuttavasti.
Konsultit ja virkamiehet ovat kaikkein ”vakuuttavampia”. Mielestäni heihin uskominenkin on vähän niin ja näin.
Oireilu voi johtua ihan joistain muustakin kuin koulurakennuksen kunnosta – ihminen on kummallinen eläin.
Lähtökohdiltaan uusi koulu on se parempi vaihtoehto pitkässä juoksussa. Mutta mikä on realistista ja mikä ei. Tähän saakka on kuitenkin hölmöilty ja Hiskin koulun peruskorjaus 1990-luvulla oli suurimpia virheitä koskaan.