Mielipide: Ihminen kutsuu, kuuleeko kukaan?

Tuulivoimaloihin kohdistuvassa vastustuksessa ei ole kyse mielensä pahoittamisesta, linnuista tai lapsia syövistä liskoista vaan ihmisestä, elämästä ja perusoikeuksista. Ihmisellä on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, yksityiselämän suojaan ja omaisuuden suojaan. Kun ihmiselle tulee tunne, että näihin hänen perusoikeuksiinsa puututaan ilman, että häneltä edes kysytään mitään, ihmiselle tulee huoli ja huoli aiheuttaa vastustusta. Eikö jokaisella ole oikeus puolustaa omaisuuttaan ja itseään? Mitä jos emme enää pystykään asumaan kodissamme? Mitä jos lapseni sairastuu? Miten voimme muuttaa muualle, kun emme saa asuntoamme myydyksi, kun kukaan ei osta niitä tuulivoimaloiden vierestä? Jokainen voi miettiä asiaa omalta kohdaltaan, minusta yhtäkään ihmistä tai perhettä ei pidä uhrata tuulivoiman vuoksi.

Heli Kananen (lupa tekstin käyttöön saatu) on mielestäni osuvasti kirjoituksessaan kiteyttänyt tuulivoimaloiden haittoja inhimillisistä lähtökohdista. Minusta näiden asioiden pohtiminen ja nostaminen mukaan keskusteluun on tärkeämpää kuin kiistely linnuista, tieteellisistä tutkimuksista tai kuka on oikeassa.

”Kanadan pääministeri Justin Trudeau kirjoitti Facebook-sivullaan, että meidän on säästettävä maapalloa tulevillekin sukupolville. Kyllä. Ehdottomasti on haettava ratkaisuja, joilla vähennämme ympäristölle aiheuttamaamme kuormitusta. Se on erittäin tärkeää. Mutta ratkaisuissa ei ole katsottava ainoastaan tulevaan. Ratkaisuissa on huomioitava myös tänä päivänä elävät ihmiset. Ei ole kestävän kehityksen mukaista, jos suomalainen maaseutu pystytetään täyteen tuulivoimalaitoksia ja näin ihmiset menettävät todellisen kestävän kehityksen mukaisen elinympäristön. Kunnissa perätään nyt elinvoimaa. Tätä muun muassa uusina innovaatioina ilmentyvää elinvoimaa ei synny ainakaan siten, että otetaan toiselta eli kunnan vakituisilta asukkailta pois ja annetaan jossain muualla vaikuttaville tuulivoimayhtiöille. Kunnan tehtävien painopisteiden pian muuttuessa on hyvä muistaa kunnanvaltuutettujen ja virkamiesten pääasiallinen tehtävä, joka on palvella kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Käytännön kokemusten perusteella voi sanoa, että tuulivoiman rakentaminen ei edistä asukkaiden hyvinvointia. 

Suomessa on jo monta tuulivoimala-aluetta, joiden ympäristössä asukkaita on joutunut vakavien oireiden vuoksi jättämään kotinsa. Terveydellisten haittojen lisäksi näillä alueilla on toteutunut ihmisten omaisuuden, kuten asuinkiinteistöjen ja maan arvon väheneminen, tai jopa nollautuminen. Näiden kylien kehitysmahdollisuudet romuttuvat. Jos ihmisen hyvinvointia ja luovuutta ruokkivat ja voimaannuttavat elementit, kuten luonto ja kotirauha hävitetään rakentamalla tuulivoimaloita, tuhotaan myös se haettu elinvoima siltä alueelta. Menetetty sektori on suuri. Suomessa asuvat tuulivoimapakolaiset, jotka ovat kodeissaan jo herkistyneet melulle ja infraäänille kertovat, että megalomaanisten voimaloiden vaikutussäde on vähintään 20 kilometriä.

 Todellinen viisaus on toimimista sopusoinnussa luonnon kanssa. Luonto suo meille kaikille luovaa energiaa, elinvoimaa tasapuolisesti. Kaikki ne valtuutetut, jotka ovat olleet vaikuttamassa äänestyspäätöksillään siihen, ettei suunniteltua tuulivoimateollisuutta rakennettukaan, toimivat viisaasti ja kaukonäköisesti. Näin he turvasivat kaikkien kuntalaisten oikeuden turvalliseen elinympäristöön, eikä heidän tarvitse kohdata sellaisia perheitä, jotka saattavat joutua tuulivoimaloiden rakentamisen jälkeen lähtemään kodeistaan. Inhimillisten arvojen on oltava ykkösenä päätöksenteossa. Myös jo olemassa olevia ympäristöaltisteita on yhteisen edun nimissä ja elinvoiman aikaansaamiseksi pyrittävä vähentämään.

Saksassa ihmiset ovat pakon edessä aktivoituneet. He olisivat varmasti halunneet elää rauhassa kodeissaan, mutta tuulivoiman rakentaminen maahan on pakottanut ihmiset suojelemaan itseään.

Vaikka tuulivoiman rakentamista sen vähäpäästöisyydellä perustellaan, ovat saksalaisten CO2-päästöt kuitenkin jatkuvasti vain kasvaneet (Eurostat-tilasto).

Nyt elinympäristöään ja kotejaan suojelevien tavallisten kansalaisten työ on alkanut tuottaa tulosta. Saksan kansallisen yleisradion mukaan saksalainen ympäristövirasto on lopulta myöntänyt, että tuulivoimaloiden tuottama infraääni aiheuttaa terveysvaurioita. Infraääni vaikuttaa mm. autonomiseen hermostoon ja sydämen toimintaan.

Suomessakin tuulivoiman alueillaan sallineissa kunnissa on jo nähty, että ongelmien ilmetessä ihmiset jäävät kärsimään haitat nahkoissaan ja pussissaan. 

Viime vuosina onkin myös meillä saanut ihmetellä sitä, että todellako meidän tarvitsee käydä läpi samanlainen polku kuin Saksassa, jotta heräisimme tähän asiaan ja jotta heräisimme arvostamaan itseämme, terveyttämme ja turvallista elinympäristöä?

Nyt kun Saksassa voimaloiden rakentaminen on tyssännyt ihmisten vastustukseen, on asiasta tullut entistäkin ajankohtaisempi meillä. Saksalaiset tuulivoimafirmat pyrkivät kiihtyvästi hankkimaan rakennushankkeita Suomesta.

Saksan ”tuonnista” tulee mieleen myös toisen maailmansodan aika, eikä se silloinkaan tainnut olla suomalaisten parhaaksi. Kyllä he ihan omia etujaan ajelivat Suomen maaperällä.

Tuulivoiman vihreys voidaan kyseenalaistaa monin perustein. Tuulivoimahankkeissa eri puolilla maata on muun muassa tullut esille piirteitä, jotka eivät täytä eettisyyden, avoimuuden tai kunnallisen itsehallinnon ihanteita. Toki tämä on tuonut näkyväksi sen, että asukkaiden itsehallintotapa ei olekaan itsestäänselvyys. Kunnallisessa itsehallinnossa ylintä valtaa käyttää valtuusto, jossa kunnan alueella asuvat ihmiset tekevät valintoja hyvinvointinsa ja alueen kehittämisen edistämiseksi.

Kaikelta muulta politiikalta on kuitenkin pohja pois, ellemme huolehdi hyvinvointiamme ja elinvoimaamme tukevasta turvallisesta ympäristöstä. Valtuutettumme ja kansanedustajamme eivät saa tukea tällaisia ratkaisuja, jotka eriarvoistavat suomalaisia, vievät kuntalaisilta yhtäläisen oikeuden omaisuuden suojaan ja terveellisen elinympäristön. Kalajoella on vastikään tehty päätös, jolla lisätuulivoimalle suunniteltu kaava hylättiin. Siellä lieneekin ympäristöystävällisenä markkinoidun tuulivoiman haitat asukkaille jo hyvin selvillä. Herätään yhdessä rakentamaan turvallista ympäristöä, herätään tukemaan toistemme oikeutta terveelliseen elinympäristöön ja kodin suojaan. Kestävä hyvä ei koskaan synny siten, että kuntalaisilta otetaan perustavimmat perusoikeudet pois ja elin- ja luonnonympäristön hallintaoikeus luovutetaan yrityksille.”

Miten Äänekoskella on asiat edenneet päättäjien mielestä? Onko kysytty niiltä ihmisiltä, joiden elämään se tulee eniten vaikuttamaan? Vastaus on EI. Ovatko päättäjät perehtyneet siihen, miten hanke on edennyt päätöksen teossa? Näyttää siltä, että hankkeeseen liittyviä lakeja on tulkittu hyvin väljästi. Hanke on maakuntakaavan vastainen ja Äänekosken kaupunkistrategian vastainen. Hanke on päästetty etenemään hyvin puutteellisista selvityksistä huolimatta. OAS:n liittyvät selvitykset on tehty Rambollin toimesta jo vuonna 2019, vaikka kaupunginhallitus on päättänyt OAS:n tekemisestä 2020.

Päättäjät ovat ne, jotka ovat tästä loppupeleissä kantavat vastuun. Eikö olisi tärkeää, ihan päättäjien oikeusturvan kannalta, että ollaan perillä asioista mistä ollaan päättämässä, miten tällaisen prosessin kuuluisi edetä, mitä tehdään ja missäkin vaiheessa. Mitä kaikkea ollaan valmiita uhraamaan ja miksi? Äänestäessä kunnallisvaaleissa olen ajatellut, että päättäjiksi haluavat henkilöt, ovat niitä, jotka ottavat asioista selvää, perehtyvät asioihin ja tekevät kuntalaisten kannalta hyviä päätöksiä. Nyt on tullut varsin selvästi esille, että päättäjillä ei ole itselläkään kunnollista käsitystä koko hankkeesta ja sen vaikutuksista, hyödyistä ja haitoista, saati päätöksentekoprosessiseita. Tästä ”tietämättömyydestä” hyötyy vain tuulivoimatoimija, joka hykertelee tyytyväisenä tukiaiset taskussa. Vastuuseen voidaan asettaa vain päättäjät. Tässä tapauksessa voisi jopa todeta, että tietämättömyys on valinta. Kunnallisvaaleissa tehdään myös valintoja, toivottavasti ihmisten kannalta hyviä sellaisia.

Tanja Rämä, ihminen, konginkankaalainen