Minna Canth kysyi aikanaan, miksi naisten harteille kasautuva vastuu hyväksytään luonnollisena. Sama kysymys on ajankohtainen myös Keski-Suomessa nyt, kun hyvinvointialue on tehnyt merkittäviä palveluverkkopäätöksiä.
Päätökset näyttäytyvät suunnitelmissa palvelurakenteina ja säästöinä, mutta arjessa ne tarkoittavat työpaikkojen siirtymistä, piteneviä työmatkoja ja epävarmuutta. Sote-ala on vahvasti naisvaltainen, joten vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin ja nyt erityisesti maakunnan reuna-alueille.
On syytä kysyä, onko henkilöstöpolitiikka ollut kaikilta osin kohtuullista. Esimerkiksi jos on totta, että Pihtiputaalla asuvalle työntekijälle on tarjottu työpaikka Jyväskylässä, nii se ei ole monelle realistinen vaihtoehto. Pitkä työmatka voi käytännössä tarkoittaa sitä, että työstä on luovuttava. Tämä ei ole pelkästään yksilön ongelma, vaan koko alueen elinvoimaan liittyvä kysymys.
Hyvinvointialueen HR-johtamiselta on lupa odottaa inhimillisyyttä ja ennakoivuutta. Henkilöstö ei saa olla pelkkä siirrettävä resurssi kartalla. Osaaminen ja kokemus sekä palvelut rakentuvat henkilöstön varaan. Pitäisi etsiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat työn jatkumisen myös lähempänä kotipaikkaa tai tarjoavat aidosti toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja sekä huomioi henkilöstön osaamis-ja kokemuspotentiaalin. Lisäksi on tunnistettava riski, että kun samalta suunnalta aluetta suljetaan lähes samanaikaisesti useampi yksikkö, karkaa osaaminen helposti pois koko hyvinvointialueelta.
Samalla on nähtävä myös muutoksen toinen vaikutus: kun palvelut etääntyvät, vastuu siirtyy yhä enemmän koteihin. Omaisten ja erityisesti omaishoitajien rooli kasvaa, ja usein tämä vastuu kasautuu naisille. Ilman riittävää tukea tämä kehitys ei ole yksilön eikä yhteiskunnan näkökulmasta kestävä.
Palveluverkon uudistaminen on tarpeellista, mutta sen toteutustapa ratkaisee. Päätöksissä on huomioitava talouden lisäksi työllisyys, alueellinen tasa-arvo ja ihmisten arki.
Keski-Suomessa tarvitaan uudenlaista johtamista, jossa henkilöstö nähdään voimavarana ja muutokset tehdään ihmisiä ja henkilöstöä kuunnellen. Se on paitsi oikeudenmukaista myös viisasta. Ilman osaavaa ja sitoutunutta henkilöstöä ei ole toimivia palveluja. Tämän pohjalta odotukset uuden hyvinvointialuejohtajan johtajuuden näyttöön on suuret. Erityisesti odotan valintaprosessin aikana hänen esille tuomien asioiden muotoutumista toimintatapojen uudistamisessa.
Minna Canth muistutti, että yhteiskunnan sivistys mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Tänään mittari kertoo myös sen, miten kohtelemme hoivaa tekeviä työssä ja kotona.
Leila Lindell, maakuntaneuvos, aluevaltuuston jäsen, kaupunginvaltuutettu (Kesk.)
