Tarja Tarvaisen mielipide kirkkoherranvaalista kirvoitti kirjoittamaan tämän jutun.
Suora kansanvaali on erinomainen presidentinvaalissa. Silloin kansalaiset saavat paljon tietoa vaihtoehdoista TV:n, somen ja lehtien kautta. Äänestysprosentti on korkea, viimeksi noin 70%. Valitaan kansan presidentti. Se on loistava vaalitapa, kun halutaan ”koko kansan presidentti”.
Kirkkoherranvaalissa tilanne on toinen. Äänestysprosentti on alhainen, ehkä 10 % äänestää. Hakijoista tiedetään vähän. Kirkossa käydään ehkä kuuntelemassa joku saarna, jos yhtään ja mahdollisesti joku keskustelutilaisuus. Paikallislehti kirjoittaa jotakin, ken lehden sattuu saamaan tai on tilannut. Valittavista oleva tieto on satunnaista. TV:ssä ja somessa tuskin paljonkaan. Siksi useimmat Suomen seurakunnat ovat päätyneet valitsemaan kirkkoherran valtuustossa. Tämän Tarja Tarvainen unohtaa mainita. Sen sijaan hän ottaa esille Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan suoran vaalin, erittäin kiistanalaisen, jossa lobataan yhden tähtikandidaatin puolesta. Lobbaus ei takaa parhaan kirkkoherran valintaa, vaan osaaminen.
Kirkkoherran tehtävässä johtamistaidot, hallinnollinen osaaminen ja henkilöstöosaaminen ovat keskeisiä. Näitä eivät saarnat mittaa, vaan hakemukset, haastattelut ja soveltuvuusarvioinnit, joiden tiedot ovat luottamuksellisia lainsäädännön perusteella. Eli seurakuntalainen ei näitä voi tietää: Tähän liittyi Tarvaisen heitto tietämättömästä mummosta.
Kirkkoherran vaalin valmistelu on perusteltu ja monitahoinen. Äänekosken kirkkovaltuusto päättänyt osaamisvaatimukset ja tuomiokapituli vahvistanut. Tuomiokapituli tekee ehdollepanon. Kirkkoherran rekrytointiryhmä, joka edustaa kaikkia ryhmiä, saa kaiken tiedon. Se tuo valintaehdotuksensa kirkkoneuvostolle, joka esittää kirkkoherraa valtuustolle. Valtuusto päättää.
Kun Tarvainen otsikoi tekstinsä: Kirkkoherran vaali – pienryhmän valinta. Valtuusto ei ole pienryhmä, vaan edustus kaikista Äänekosken seurakunnan ihmisistä, jotka äänestivät viime seurakuntavaaleissa päättäjänsä valtuustoon.
Seurakuntalainen on mukana kirkkoherranvaalissa monin keinoin. Ensiksikin hän on voinut saada äänensä kuuluviin vaaleissa ja valinnut päättämään puolestaan. Toiseksi hän voi tulla kuulemaan vaalisaarnat, lukea henkilöesittelyt ja tulla keskustelutilaisuuksiin. Kolmanneksi hän voi olla yhteydessä valtuutettuunsa ja tuoda esille oman kantansa.
Tarvainen on oikeassa kehottaessaan seurakuntalaisia olemaan aktiivisia ja osallistumaan kevään kirkkoherranvaalin tapahtumiin. Sillä tavalla saamme yhteisen näkymän siitä, kenet haluamme johtamaan omaa rakasta seurakuntaamme.
Kirkkoherra on seurakunnan keulakuva ja merkittävä kirkon vaikuttaja. Tervetuloa, hyvät kandidaatit, hakemaan Äänekosken kirkkoherran virkaa!
Marjatta Huhta, seurakunta-aktiivi, kirkkovaltuutettu, kirkkoneuvoston jäsen
