Seurakunnassamme käydään ensi keväänä kirkkoherranvaali. Kirkon vaalijärjestyksen mukaan vaalitapana voi olla joko välitön vaali, jossa äänioikeus on seurakunnan 18 vuotta täyttäneillä jäsenillä tai välillinen vaali, jossa kirkkovaltuusto valitsee uuden kirkkoherran.
Kirkon uusi vaalijärjestys tuli voimaan 1.7.2014 (416/2014).
Päivitetyn oppaan on laatinut kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja. Tämän mukaan kirkkoherra valitaan ensisijaisesti välittömällä vaalilla. Kirkkovaltuuston pyynnöstä tuomiokapituli voi kuitenkin päättää, että kirkkoherra valitaan vaalilla, jonka toimittaa kirkkovaltuusto.
Seurakuntamme hallinnossa on vaalitapaa käsitelty 7.10. kirkkoneuvoston ja 28.10. kirkkovaltuuston kokouksessa. Kummassakaan kokouksessa päätös ei ole syntynyt yksimielisesti. Äänestyksen lopputulos, välillinen vaali, on demokraattinen. Toteutuuko tässä kuitenkaan seurakuntalaisen näkökulmasta demokratia?
Peruteltua olisi ollut, että seurakuntalaisille olisi tiedotettu tulevista vaaleista ja annettu mahdollisuus kirkkojärjestyksen 7 luvun 9§:n 2 momentin mukaan käydä avointa ja vuorovaikutteista keskustelua tulevasta vaalitavasta. Olisi ollut syytä ottaa huomioon seurakuntalaisten aktiivisuus vaikutta seurakunnan toimintaan, kiinnostus kirkkoherran tehtävää kohtaan sekä myös äänestysaktiivisuus. Äänestysprosentti edellisissä kirkkoherran vaaleissa kuin myös kirkkovaltuustonvaaleissa on ollut samaa luokkaa. Kirkon vaalit eivät ole valtakunnallisesti kiinnostavimmat, joten sopiikin kysyä, että onko tämä meidän 27 kirkkovaltuutetun ryhmä se oikea toimielin käyttämään ääntä kaikkien seurakunnan äänioikeutettujen puolesta?
Edellisen kerran kirkkoherra valittiin välittömällä kansanvaalilla, mikä on tosin seurakunnalle hallinnollisesti työläämpi järjestää. Kahdesta loppusuoralle päässeestä ehdokkaasta pätevin valittiin. Hän on hyvin vastuullisen tehtävänsä hoitanut. Toivottavasti tästä valinnasta ei ole jäänyt enää vuosien jälkeen kenelläkään pahaa mieltä.
Lopullisen päätöksen kirkkovaltuustomme pyynnön mukaisesti siitä, että kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla, tekee hiippakunnan tuomiokapituli. Se voi omassa harkinnassaan ottaa huomioon perustelujen lisäksi näkemyksensä seurakunnan tarpeista. Tuomiokapituli voi myös vain erityisestä syystä ratkaista vaalitavan seurakunnan pyynnöstä poikkeavasti. Ja näin on tapahtunut tänä keväänä 21.5.2025 Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraa valittaessa.
Olen pahoilla mielin kuunnellut jo nyt etukäteen seurakuntalaisten pettymystä siitä, etteivät he pääsekään valitsemaan kirkkoherraa. Kirkkoherran virka on seurakuntamme hengellisenä johtajana merkittävä ja keskeinen myös koko kaupunkia ajatellen. En ihmettele, että moni ajattelee rahan kelpaavan, mutta äänen ei. Kirkkoherranvaali olisi oiva paikka seurakuntalaisten osallistamiselle, mistä niin paljon puhutaan eri yhteyksissä. Äänioikeus on meillä jokaisella kansalaisoikeus ja olisi kunnia-asia päästä valitsemaan oma kirkkoherra. Kyettiinhän meillä valitsemaan tasavaltamme presidenttikin kansanvaalilla!
Hiippakunnan tuomiokapituli antaa kirkkoherraehdokkaista lausuntonsa heidän kelpoisuutensa, taitojen ja kykyjen arvioinnin mukaan hoitamaan tätä virkaa. Tässä voidaan käyttää apuna psykologista testiä ja tietenkin haastattelua. Joten kuka tahansa ei tähän vaativaan tehtävään ole kelvollinen.
28.10. 2025 Äänekosken Kaupunkisanomien nettijutussa kirkkovaltuutettu epäilee, pystyykö mökin mummo arvioimaan kriteerit, millä kirkkoherra valitaan. Uskon, että mökin mummot ja papat osaavat yhtä lailla käyttää harkintaa niin kirkkoherran kuin tulevissa ensi syksyn kirkkovaltuustonkin vaaleissa. Ikäihmiset ovat seurakuntamme aktiiviryhmä, ja hehän meitä kirkkovaltuutettujakin ovat osaksi olleet valitsemassa. Mielestäni tässäkään yhteydessä ei ole syytä aliarvioida mitään ihmisryhmää.
Kehotankin seurakuntalaisia olemaan aktiivisia, katselemaan, kuuntelemaan, keskustelemaan ja osallistumaan kevään kirkkoherranvaalin tapahtumiin. Seurakunnan viestintäryhmällä on tässä keskeinen rooli, jotta seurakuntalaiset saavat kattavasti tietoa ehdolla olevista hakijoista. Käykää keskustelua ja tuokaa mielipiteenne julki. Olemme yhteisellä asialla.
Tavoitteemme on kuitenkin saada seurakuntaamme pätevin ja vahva hengellinen johtaja, jonka kirkon ovet ovat kaikille avoinna, ja joka katsoo uudistusmielisesti eteenpäin seurakuntamme ja sen jäsenten etua ajatellen. Tähän prosessiin rukoilemme Jumalan siunausta.
Tarja Tarvainen, aktiivi seurakuntalainen, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja
