Olemme kumpikin muuttaneet toiselta paikkakunnalta Äänekoskelle ja tutustuneet kutomakerhossa. Siellä olemme tutustuneet myös muihin täällä asuviin naisiin ja kuulleet esim. kiinnostavia historiallisia tarinoita paikkakunnastamme, sellaisia asioita joita ei voi lukea mistään. Tarinat tuntuvat kuin puhutulta suomifilmiltä, asiat ja historia herää henkiin mielenkiintoisella tavalla.
Täällä olemme voineet verkostoitua toisten perheenäitien kanssa, yhdistettynä harrastukseen, joka on hyödyllinen ja nykyisin ainoa tapa, siirtää vanhaa naisten käsityötaidon kulttuuriperintöä ja samalla hyöty käyttää vanhoja tekstiilejä, luoda rikkinäisestä ja joskus rumasta tekstiilistä käyttökelpoista ja kaunista uutta hyödykettä! Täältä on myös saanut hyviä vinkkejä ja neuvoja. Toiminnalla on myös terapeuttinen ja voimaannuttava vaikutus mielenterveyteen ja aktiviteetti ikäihmisille.
Meitä harmittaa ja huolettaa se, että jos Kotitalousneuvonnan toimintaa supistetaan suunnitellusti, miten meille naisille käy? Missä voimme tavata ja tutustua uusiin ihmisiin? Emme harrasta esim. pubissa notkumista. Uiminen on kivaa, mutta ei uimahallissa voi alkaa jutella ja tutustumaan uusiin ihmisiin, pitävät hulluna tai vähintäänkin pervona. Aktiviteetti mahdollisuudet eivät ole täällä rajattomat ja siksi on tuntunutkin kullan arvoiselta käydä harrastamassa käsityöitä.
Siksi haluammekin vedota päättäjiin, että toiminnan jatkuminen turvattaisiin.
Aino & Silja
