Kautta aikojen on ollut perheitä, joilta on pakko lapsen edun mukaisesti ottaa lapset huostaan. Pääasiassa tällaiset tapaukset taitavat olla niitä, joissa vanhemmilla on esim. päihdeongelmia. Nämä lapset huostaan otetaankin yleensä jo melko pieninä ja he pääsevät perhehoitoon.
Sitten tulevat eri tavoin oireilevat murrosikäiset lapset. Väittäisin, että heidän kohdallaan tehdään aivan liian usein huostaanottopäätöksiä. Lastensuojelulaissa sanotaan, että lapsi on otettava huostaan, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakaasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään tai terveyttään. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos avohuollon tukitoimet eivät ole lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista.
Jo pelkästään päihteiden käytön perusteella todella moni nuori voitaisiin sijoittaa. Kuinka moni alaikäinen ei ole koskaan päihteitä käyttänyt? Jos alkoholikokeilujen takia nuori viedään laitokseen (perhekodit, nuorisokodit), monen kohdalla tilanne vain pahenee. Lintsaus on toinen yleinen syy sijoittaa nuori. Ei edes selvitetä, mistä lintsaaminen johtuu. Kuinka moni koulukiusattu on joutunut laitokseen? Nykypäivänä lähes jokaisessa laitoksessa on myös huumeiden käyttäjiä ja tässäkin asiassa vanha sanonta pitää paikkansa, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Jos laitoksissa olleet nuoret rehellisesti kertoisivat, kuinka moni heistä on sijoituksen aikana huumausaineita käyttänyt, tulisi tämä asia varmastikin monelle yllätyksenä. Tupakoinnin ja alkoholin lisäksi laitosaikana voi tutustua kannabikseen, eri pillereihin, imppaamiseen, silokkisieniin, piriin, LSD-lappusiin… Vaikka omassa kunnassakin näihin voi törmätä, on varmasti huomattavasti suurempi riski ajautua käyttäjäksi laitoksessa, koska nuoren pitää ottaa jonkinlainen rooli selviytyäkseen, pitää esittää kovempaa kuin mitä oikeasti on. Tällaiset paikatko ovat pahaa oloaan oireileville nuorille oikeita ”hoitopaikkoja”? Epäonnistuneesta sijoituksesta seuraa vain syrjäytynyt nuori. Entäpä minkälaista elämä on laitoksen jälkeen? Opettajien ja muiden aikuisten asenne laitoksessa olleita kohtaan on usein valmiiksi negatiivinen. Monikaan ei ajattele sitä, että tämä nuori on aikoinaan ollut ihan tavallinen, iloisesti leikkivä lapsi. Elämässä vain on tullut sellaisia asioita vastaan, joihin ei saanut oikeanlaista apua. Saako sitä apua laitoksissakaan? Väittäisin, ettei monenkaan kohdalla näin tapahdu.
Pystyykö kaksi aikuista huolehtimaan seitsemästä oireilevasta nuoresta? Ei pysty. Mutta tällainen tilanne laitoksissa yleensä on, vain kaksi yhtä aikaa työvuorossa. Ei ole mikään ihme, että nuoret pystyvät puuhailemaan ties mitä siellä ollessaan. Monesti vanhemmilla on täysi työ yhden tai kahden murkkuikäisen kanssa. Laitoksissa näistä nuorista monilla on esim. ADHD. Laitoksien hinnat vaihtelevat yleensä 270-790 e/vrk eli 8.100-23.700 e/kk. Mitä kaikkia avohuollon palveluita näillä rahoilla voitaisiin järjestää? Nuorille ammattitaitoisia tukihenkilöitä, joilla oikeasti on aikaa ja halua auttaa myös vaikeimpia tapauksia. Joissakin tilanteissa nuorelle voi olla parhaaksi 1-3 kuukauden pysäytysjakso. Se pitäisi pystyä järjestämään sellaisessa paikassa, jossa voidaan varmuudella järjestää päihteetön aika (esim. erityisen huolenpidon jakso). Sijoituksista ei saa tulla turhaan pitkäaikaisia säilömispaikkoja. Eikö vankeinhoidon puolellakin ole puututtu siihen, että laitostumista pitäisi välttää? Miksei sama päde nuoriin?
Yksi suuri riskitekijä sijoituksissa on myös nuorten hatkareissut. Niihin liittyvät valitettavan monesti päihteet ja rötöstelyt (pakkohan jostain on rahaa saada). Löysin kyselyn tuloksen vuodelta 2013: vastanneiden laitosten nuorista 15 % oli ollut hatkassa. Keskimääräinen aika oli 8 pv, joskus hatkareissu saattaa kestää jopa kuukausia. Etsitäänkö näitä nuoria aktiivisesti? Ei, ellei vanhemmat itse sitä tee. Sitten tilanne muuttuu, jos hatkareissulla tehdään riittävän vakavia rikoksia. Tälläkin hetkellä vaikka kuinka moni laitosnuori on hatkassa. Eli ei se koulunkäynti laitoksestakaan käsin aina onnistu. Miettikää omalle kohdallenne, miltä tuntuisi, kun ette kuulisi lapsestanne yli viikkoon mitään. Kukaan ei tietäisi missä hän on ja missä kunnossa. Pystyisittekö elämään normaalia elämäänne tuona aikana? Nukkuisitteko yönne hyvin?
Mielestäni perhekuntoutusta pitäisi lisätä. Tätä tietenkin vaikeuttaa se, jos kuntoutuspaikkaa ei löydy riittävän läheltä. Moni tarvitsisi apua vanhemmuuteen. Tässä jollekin yrittäjälle liikeidea; Ääneseudulle oma perhekuntoutuspaikka!
Olen vakuuttunut siitä, että oikeanlaisilla toimilla laitossijoituksia pystyttäisiin vähentämään huomattavasti. Äänekosken v. 2015 tilinpäätöksen mukaan 47 lasta oli perhehoidossa, 18 ammatillisessa perhekodissa ja 24 lastensuojelulaitoksissa. Päättäjät: keskustelkaa laitoksissa olleiden nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa. Älkää toistako samoja virheitä kerta toisensa jälkeen vaan ottakaa opiksi epäonnistuneista sijoituksista.
Pystyttäisiinkö jatkossa pienentämään lastensuojelun kustannuksia ja siirtämään nekin rahat vanhusten hoitoon?
Minna Kuusjärvi
kunnallisvaaliehdokas, PS
Tässä olet oikealla asialla. Parempi olisi miettiä ensin ja päättää vasta sitten.
Hyvä kirjoitus oleellisen tärkeästä kysymyksestä. Kiitos Minna!
Onko kukaan koskaan miettinyt miten opettajat kohtelee lapsiamme? Oma tyttäreni on leimattu ”yläkoulussa” kovikseksi opettajien toimesta kaikki mitä siellä tapahtuu menee tyttöni syyksi, eikä kukaan usko nuorta joka yrittää kertoa totuuden vaan syyttelee että sinä se olit!! Kuinka kauan nuori jaksaa tälläistä? Toinen mikä huolettaa on perättömät lastensuojelu ilmoitukset jotka tehdään nimettömänä. Jos minulla olisi todellinen hätä nuoresta/lapsesta ni minä seisoisin ainekin nimeni takana. Kuinka kauan ihmiset jaksaa tehdä niin, mitäpä se nuori tästä ajattelee.?
Opettajia on monelaisia, osa käyttäytyy kuin murkkuikäiset lapset. Osalla asenne kohdallaan, käyttäytyvät tasapuolisesti kaikkia kohtaan. Jos opettaja haluaa päästä eroon jostain oppilaasta, ei muuta kuin huoli-ilmoituksia sossulle. Tällä konstilla nämä oppilaat saattavat joutua laitoksiin.
Nimettömät lastensuojeluimoitukset pitäisi kieltää kokonaan. Nimi pitäisi olla ainakin sossujen tiedossa. Kiusaa tekemällä ei saada mitään hyvää aikaiseksi.
Oletteko olleet koulukuraattoriin yhteydessä tyttäresi asioissa? Pystyisikö hän auttamaan?
Ei taida tänäpäivänä mennä asia enää niin, että kerran kaljaa kokeilleena nuori viedään lastenkotiin eikä poispääsyä ole ennen 18:sta ikävuotta. Luulenpa asian olevan toisinpäin. Liian pitkään saa ongelmat kasautua ja kärjistyä ennen kuin lainsäädäntö antaa mahdollisuudet tai velvoitteen asiaan puuttua. Laitoksista pitäisi toki poispäästä, mutta avohuoltoon pitäisi sijoittaa rahaa tuolloin huomattavasti nykyistä enemmän ja myös lainsäädäntöä rukata niin, että todellisia vaikutusmahdollisuuksia olisi enemmän. Sitten on vielä olemassa aina se joukko ihmisiä, jotka kaikista tukitoimista huolimatta syrjäytyvät ja ajautuvat sivupoluille eivätkä ole vapaaseen yhteiskuntaan integroitavissa, valitettavasti.
Nimettömistä ja varsinkin kiusaa tekevistä lastensuojeluilmoituksista sanktio sen tehteenne,jonka lastensuojeluviranomaiset käyneet toteamassa aiheettomaksi! Näin myös tuhlataan vähäisiä resursseja oikeilta tapauksilta ja saataisiin korvaus siltä joka aiheettomasti/kiusallaan sellaisen tehnyt.