Jokainen suomalainen on sisimmässään tiennyt, että tässä marjabisneksessä ei ole kaikki palikat kohdallaan. Siitä lähtien, kun ”kausiluonteinen työperäinen maahanmuutto” eli thaimaalaiset marjanpoimijat ilmestyivät suomalaisille saloille ja korpimaisemiin, olemme saaneet kuulla ja itse todistaa kummallisuuksia asian tiimoilta.
Nyt, kun thaimaalaiset haluavat itse olla vaikuttamassa kohtaloonsa ja tuoda näkyviksi ne ongelmat, joista olemme lukemattomia vihjeitä vuosien varrella saaneet, alkaakin erikoinen tapahtumien ketju. Tapahtumien, jonka pääroolia eivät esitäkään marjabisneksen epäkohdat tai thaimaalaiset marjanpoimijat, vaan heidät maahan tuonut yrittäjä. Yrityksen toimitusjohtaja on tehnyt kaikkensa, että kukaan ei saisi tietää mitään, eikä mikään koskaan muuttuisi. Parasta aikaa on meneillään toimitusjohtajan käsikirjoittama näytös, jota ihmetyksellä joudumme seuraamaan. Se on höystetty mitä mielikuvituksellisimmilla väitteillä, täydellisillä ristiriitaisuuksilla ja suoranaisilla epätotuuksilla, joita mielestäni liian kritiikittömästi uutisoidaan.
Epäkohdat, valitettavasti ei suinkaan kaikkia (ja itse prosessi on ollut marjanpoimijoille todella uuvuttava, painostava, pelottava ja suorastaan vaarallinen, mikä korostaa heidän rohkeuttaan entisestään) on tehty näkyviksi ja niihin on pikaisesti saatava muutos.
Marjat ja muut metsän antimet on tärkeä elinkeino ja niin on oltava myös jatkossa. Niille on kysyntää ja alalla on hyvät tulevaisuuden näkymät. Kysymys kuuluukin miten se tehdään? Kun täällä kerätään voitot, niin kuka kantaa riskit? Maailman köyhimmät ihmisetkö? Ja ennen kaikkea, annetaanko me suomalaiset sen tapahtua ihmisarvon ja ihmisoikeuksie kustannuksella?!
Sirpa Martins
marjanpoimijoiden kaveri
Eiku marjoja poimimaan kaikki suomalaiset ettei ulkolaisia tarvitse roudata Suomeen. Virolaiset marjojen poimijat vielä ymmärrän ja siedän, mutta en siedä thaimaalaisten velaksi matkustamista maahamme. Enkä siedä katteettomia lupauksia yleensäkaan.
Toivottavasti tähän tulisi kunnon pelisäännöt niin palkkaukseen kuin metsässä käyttäytymiseen ja thaipoimijat voisivat tulla ensi kesänäkin. Ei kotimaan porukan voimin saa marjoja kauppaan. Entinen vanha marjanpoimija sukupolvi on sen verran vanhoja, ei selkä enää taivu eikä askel nouse ja nuoria ei saa metsään. Nykyään jokainen poimii vain omaksi tarpeekseen.
miksi tänne ei saisi tulla thaimaalaiset poimimaan? muuten metsään jää taas lojumaan tolkuton määrä marjoja.. tässäkin vähän hävettää meikäläisten suhtautuminen, kun ensireaktio tahtoo olla aina että tämä kaikki olisi jotenkin meiltä pois. Miten se on meiltä pois? Kuten joku mainitsi tsunamin aikaan niin sikäläiset antoivat kengät jalastaan turisteille, kaikkia autettiin ilman että alettiin miettiä onko se heidän hädänalaisilta pois. En jaksa uskoa että tuo porukka tänne huviretkelle on lähtenyt.
Yritysten tulisi turvata, ettei yksikään marjanpoimija lähde työurakan jälkeen veloissa kotimaahan.
Fasiliteetit, viisumit ja matkat tulisi kutsuvan yrityksen kustantaa, eikä siten, että marjanpoimijat, joutuvat kantamaan kaikki riskit.
Thaimaalaisen pienviljelijän keskimääräinen vuosiansia on n. 800€.
Suomalaisia tässäkin asiassa viisaammat ruotsalaiset saivat nykyajan orjakauppaa muistuttavasta marjanpoimintaongelmasta tarpeekseen jo muutama vuosi sitten. Nykyisin poimijat tulevat (jos ovat tullakseen) omin kustannuksin niin kuin muutkin työhön tulevat ja heille on maksettava vähintään yhteiskunnan määrittelemä minimipalkka josta maksetaan myös maksut niin kuin muutkin tekevät.
Suomessakin lainsäätäjän tulisi nopeasti herätä ja toimia samoin. Nyt valtavan riskin ja velat ottavat usein muutenkin köyhät thaiviljelijät jotka jo maahan tullessa ovat monesti jo 2000 euroa velkaa heidät maahan ”kutsuneelle” yrittäjälle ja huonon satovuoden aikana lähtevät velkaisina, omaisuutensa mahdollisesti menettäneinä kotiin konsulikyydillä.
Ruotsin mallissa riskin ottaa osaltaan yrittäjä joka myy marjat jopa kymmenkertaisella hinnalla torilla tai jalostaa ne.
Muistelen 1970-1980-lukuja jolloin ravasin itse kotiseudun hillajänkillä ja mm. vuonna 1985 myin yli 300 kiloa hilloja mm. hotelleille kilohintaan 40-50 markkaa. Siinä tuli ajokortti- ja opiskelurahoja tienattua ja hyötyliikunta vielä kaupan päälle. Nyt, 28 vuoden jälkeen euroiksi muutettuna hinta on edelleen sama. Sillä hinnalla, minkä nykyajan orjakauppiaat ulkomaisille poimijoille maksavat, ei juuri kannata suomalaisen marjoja poimia kuin itselleen talvimarjoiksi pakastimeen. Näin se vain on.
Tuo keräilyosuus koko bisneksessä on niin häviävän pieni, että jos joku yrittäjä alkaa tekemään tiliä rahanlainainauksella ja majoituksen kryndaamisella, niin kuin nyt kävi, se bisneksen alkupää romahtaa. Kun ei tule raaka-ainetta niin koko tuotantoketju seisoo. Kentältä pitää siivota marjojen lisäksi myös likaiset yrittäjät, koska se tuhoaa koko bisneksen. Ministeritasolla ei katsota kauaa tuollaista peliä, heitä ei kiinnosta kuka on oikeassa ja kuka väärässä, he sulkevat viisumihanan, jos haluavat selkiyttää asiat. Siinä on sitten sekin bisnes. Montako miljoonaa euroa sieltä metsästä nousee joka vuosi, ja paljonko siitä potista menee thaimaalaisille? Se on murto-osa. Peli on kova mutta epärehellinen, suomalainen voittaa aina! In Finland we have this thing called ”reilu meininki”.
Ehkä Sirpa Martinsinkin kannattaisi tutustua kihlakunnansyyttäjä Ilpo Lehdon päätökseen. Mielestäni siinä asiat kerrotaan kuten pitääkin.
Sirpa Martins voisi tutustua asiaan tarkemmin, Ber-Ex ei ole syyllistynyt ihinkään laittomaan. Oli polisin ja syyttäjän näkökulma.
Tällä tempauksella vasemmisto menetää kannatustaan äänekosken seutukunnalla.
Vanhainkodissa vanhukset kysyi miksei meidän pojista pidetä samaa huolta vaan annetaan taas rahaa ulkomaille.
Saattaa vaikuttaa kunnallisvaaleihinkin ?
Vai oliko tepaus saada näkyvyyttä, silloin asia kääntynyt päinvastoin ja saa itse nekatiivisen palautteen.