Etenkin kuntavaaleissa usein kuvitellaan, että päätöksenteko on yksilön työtä ja päätökset yksilön ratkaistavissa. Moni miettii, äänestäisikö hyvää tyyppiä, puoluetta vai molempia? Voiko vaaleissa oikeasti luvata tekevänsä jotain ihan yksin?
Tähän on helppo vastaus: kuntapolitiikassa yksittäinen valtuutettu vaikuttaa nimenomaan ryhmänsä kautta. Tällöin korostuu arvopohja, jonka perusteella päätökset tehdään.
Vaaleihin liittyy myös mielikuva vaalilupauksista, jotka syödään heti vaalien jälkeen. Kesän 2021 vaalien alla lupailu on ollut maltillisempaa, ehkä taloustilanteesta johtuen – lupauksilla on aina hintalappu. Äänestäjät kuitenkin haluavat kuulla lupauksia ja uskoa hetken ajan ylimaallisen voiman omaavaan päättäjään.
Ikävä kyllä kenelläkään ehdokkaalla ei ole kiikaria tulevaisuuteen, eikä kristallipalloakaan. Realiteetit selviävät, kun arki päättäjänä koittaa. Päätöksenteossa joutuu todella erikoistenkin asioiden ja tilanteiden äärelle sitä lainkaan ennalta arvaamatta. Päättäjä voi joutua tällöin käymään kamppailua oman arvomaailmansa ja päätösten rajapintojen välillä.
Omat vaalilupaukseni ovat tästä syystä hyvin realistisia. Lupaan olla oma itseni siellä, mille paikalle tämä vaali minut viekään. Rehtiä lienee myös luvata, että tulee tekemään vaikeita päätöksiä. Lupaan tehdä parhaani, perehtyä asioihin ihmisiä kuunnellen sekä arvostaa erilaisia näkemyksiä.
Mutta kuten Dag Hammaskjöld on todennut: ”Älä problematisoi jokaista askelta, jonka otat; vaan katso tietä, jota kuljet, niin pääset perille”. Muutostietoisuus ja mahdollisimman laaja tilannekuva asioista ovat välttämättömiä varautumisen kannalta myös kuntavaaliehdokkaalle – tuli valituksi tai ei.
