Kotiseuturakkaus tallentui elokuviin kun Mikko Niskanen käytti Äänekosken maisemia kulissinaan monissa elokuvissa. Kunnanrajojen sisäpuolelta löytyi monta taloa tai paikkaa, johon Mikko kuvausryhmänsä vei tai kuvasi itse.
Mikko kulki kotiseudullaan antennit pystyssä ja hänen silmänsä hakivat paikkoja, joita voisi kuvata filmille. Kuten Timo Enäkoski luonnehti Kotiseudun Joulu –lehdessä vuonna 1996, on Mikon taiteellinen luomistyö kotiseudulla poikkeuksellisen pitkä. Aivan uran alkutaipaleelle sijoittuvat erilaiset teatteriohjaukset, josta ensimmäinen näytelmä Äänekosken kansantalolle vuonna 1951 ohjattu Kovan onnen lapsia. Ensimmäinen filmille poltettu elokuva on yhdeksän minuuttia kestävä lyhytelokuva Pässi. Se on kertomus kapearaiteisesta rautatiestä joka kulki Suolahden ja Äänekosken välissä.
– Isä kuvasi aina, ja kun kysyin mihin kuvaat, hän vastasi ettei tiedä vielä. Filmikeloja ja –rullia on olemassa satoja ja sieltä arkistoista on kaivettu monia asioita esille, Mikon poika Jorma Niskanen sanoo.
Konginkangas toimi näyttämönä monessa Kahdeksan surmanluotia –elokuvan (1972) kohtauksessa. Ennen tätä Mikko katsasteli Pojat –elokuvaan kuvauspaikkoja Äänekoskella niitä kuitenkaan löytämättä. Ehkäpä Äänekoskea olisi filmille tallentunutkin, mutta maantieteellisesti ajateltuna tämä osoittautui mahdottomaksi Oulussa kuvatulle elokuvalle.
KAHDEKSAN surmanluotia –elokuvaan kuvattiin monta kohtausta Konginkankaalla ja erityisesti Liimattalassa: Liimattalan koulu, Kauton torppa Illaanjärven rannalla, Ales Penttisen talo ja piha, Konginkankaan Kuntala, Lekojärven suo, kirkonkylän baari ja Matti Niskasen kauppa. Matilanvirran tanssilava, Jokiniemen ja Herneelän talot sekä Liimattalan tuulimylly. Koivulan talosta Peräpohjalta, saatiin lainaksi Liisa-hevonen ikuisiksi ajoiksi mieleen syöpyneessä kohtauksessa, jossa Mikko maanitteli umpihankeen reen kanssa juuttunutta hevosta liikkeelle. Kohtaus, jossa kohtalokkaat luodit ampunut Pasi kuuntelee putkassa radiosta kuuluvaa lähetystä ampumiensa poliisien hautajaisista on kuvattu Äänekoskella, Kotakennääntie kakkosessa, entisen verotoimiston alakerrassa, entisessä putkassa.
Elokuvaan tarttui sattumalta käsikirjoituksen ulkopuolelta palava heinäseiväs. Sakari Niskasen pellolla Laitalan tilalla salaman iskusta syttyneen heinäseipään palo ja sammutus osui filmille ja päätyi elokuvaan.
– Oltiin kahvipöydässä ja katseltiin ikkunasta, kuinka ukonilma nousi päälle. Näytti siltä, että tulossa on voimakas ukkonen. Joku huomasi, että pellolta nousee savua ja isä ja Sakari lähtivät juoksemaan. Isällä oli aina kamera mukana. Hän tökkäsi kameran Sakelle ja meni itse sammuttamaan heinäseivästä. Muistan, että kaikki säikähti tilannetta, sillä jysäys oli valtava, Jorma kertoo ja muistelee kuinka kulki isänsä matkassa etsiskelemässä kuvauspaikkoja, Jorma musitelee ja jatkaa
– Kun olin Käpykolossa kävelimme usein metsässä ja isällä oli aina kamera matkassaan. Se iski kameran minulle jos halusi itse näkyä kuvassa. Näin kuvattiin paljon, arkisia kohtauksia, työtä ja sellaista. En muista näkyykö alkuperäisessä Surmanluodeissa kohtaus pöllönpoikasesta. Ilmeisesti sairas pöllö kuoli pois, isä silitteli kuollutta lintua ja minä kuvasin tapahtuneen.
Kamera eksyi usein sen käteen joka oli lähinnä. Surmanluodeissa tukkipuiden vierityskin tallentui filmille amatöörin kuvaamana.
– Isä teki sopimuksen, että hän tekee homman, kun vain kuvaatte häntä. Pikakoulutus: ota tuo, katso tuosta aukosta että minä näyn ja paina tuosta, Jorma kertaa.
MIKKO OLI masentunut, sillä Yleisradio säännösteli kuvauskaluston lisäksi kuvaajia. Taiteilijan energia kului jatkuvaan odotteluun ja Mikko kulki turhautuneena pitkin Käpykolon maisemia kuvaten aineistoa elokuvaan. Illat hän istui pirtissä odottaen puhelinsoittoa kuvausryhmän saapumisesta.
– Minä olen täällä kuvaamassa suuritöisintä elokuvaani yksin. Omalla kamerallani, ilman jalustaa ja käsitukea. Kamerapahanen kädessäni, kyynärtaipeessani, polvellani ja hartioillani hypin keluveneen pohjaa pitkin lautalle, pöllien päälle, puomille ja hietikolta kalliolle. Kuvaan jalkoja, käsiä, puomeja ja tukkeja keksien ja hakojen iskeytyessä niihin. Vaihdan rullaa, mittaan ja aukotan, skarppaan ja kuvaan. Vaihdan asusteita Jussin kanssa ja paikkojamme saman tien. Kun Jussi kuvaa minua, yritän keskittyä ajattelemaan, mitä roolihenkilön mielessä on tällä hetkellä… Paina nappia! Huudan Jussille, pidä huolta että pää on näkyvissä ja katso, että kamera pysyy paikallaan. ”Jumalauta tämä käsi ei vapise”, Valkaman Jussi, naapurin poika karjuu vastaan, (Mikko Niskasen päiväkirjamerkintä)
Sisä-Suomen Lehti kesällä vuonna 1966
MIKKO KUVASI Äänekoskella muutakin kuin elokuvia. Filmattu on Huiman juhlia sekä Minun Suomeni – dokumenttielokuvaa Äänekosken Koulunmäellä Tamvision kuvausryhmä kävi tallettamassa Mikon johdolla filminauhalle nuotanvetoa, tukinuittoa ja maisemia vuonna 1964. Kuvauksia suoritettiin Matilanvirralla sekä Lintulahdessa. Nuotanvetäjiksi saatiin Kalaniemen Nisulan talon nuottakuntaa.
Äänekosken hautausmaalla Havusalmessa hukkuneiden hautajaisetkin tallentui filmille, ja tapahtuneesta tragediasta valmistui valistuselokuva nimeltä Odotus.
– Pahaksi onneksi elokuvan kopio on mennyt niin huonoksi, ettei siitä saa kuvaa tekemälläkään, ikävä kyllä, Jorma harmittelee.
Elokuvien Äänekoski
ÄKS kävi katsastamassa Mikko Niskasen merkittävimmät kuvauspaikat Äänekosken alueella ja matkaoppaana toimi Jorma Niskanen. Pieniä yksittäisiä ottoja Mikon elokuvista tai dokumenteista löytyy merkittyjen paikkojen lisäksi useita. Tässä lueteltuna elokuvissa tunnistettavimmat kohteet.
Ajolähtö (1982)
Elokuva, työnimeltään ”Vuosi elämästä”, syntyi samaan aikaan, kun Mikko valmistautui luopumaan Käpykolosta, jonka hän oli kymmenen vuoden aikana rakentanut. Näin elokuva sai myös lopullisen nimensä: ”Käpykolosta lähtiessäni minulla ei ollut vielä nimeä tälle elokuvalle. Siitä lähdöstä se syntyi, Ajolähtö. Sellaistahan minunkin elämäni on aina ollut. Aina minä olen saanut lähteä.”
1. Koivurinne, Pyryä esittävän Heikki Paavilaisen kotitalo
2. Punatiilinen rivitalo kirkonkylällä, Tainan (Sanna Majanlahti) koti
4. Käpykolo, Koskenkorvaa halkopinolla
5. Äänekosken urheilukenttä (hiekkakenttä), autoillen pesäpalloa
6. Entinen matkahuolto, nykyisen S-Marketin paikalla
Vanha Killinki,jonka pihamaalla Pyry oksentaa.
Kahdeksan surmanluotia (1972)
Vuonna 1972 Mikko palasi siihen maailmaan, siihen elämänpiiriin jossa oli syntynyt, jossa oli kasvanut ja jota hän kunnioitti. Yli viiden tunnin mittaista elokuvaa kuvattiin paljon Konginkankaalla, erityisesti Liimattalassa. Elokuvan tekoon osallistui satoja konginkankaalaisia avustajan rooleissa.
1. Kirkonkylän Upendon rakennus. Baarikohtaus, jossa Pasi (Mikko Niskanen) ja Reiska (Paavo Pentikäinen) ovat kaljalla.
2. Koivulan talo, josta elokuvassa esiintynyt Liisa-hevonen.
3. Ranta-aho, Reiskan koti
4. Laitala, Mikon kotilalo, jonka pellolla kuvattiin palava heinäseiväs.
5. Matilanvirran lava, tanssikohtaus
6. Pekkolan talo, jossa kuvattiin hääkohtaus KUVA
7. Lamminpään talo, kohtalokkaiden luotien ampumapaikka
8. Kotakennääntie 2, entinen putka, jossa Pasi kuuntelee radiolähetystä ampumiensa poliisien hautajaisista.
9. Kytänsalo pontikankeittoa ja poliisien tulo paikalle
10 Herneelän talo, jonne Pasi meni ammuttuaan poliisit
11. Liimattalan entinen koulu, koululaisten tappelukohtaus pihamaalla
12. Liimattalan raitilla toimineet kaksi kauppaa ja posti: Sakkojen maksu postiin, Pasi ostaa vaimolleen puseron, hiivojen ja sokerin nouto lastauslaiturilta.
13. Matti Niskasen kauppa Sumiaisissa, hiivan ja sokerin ostaminen
Laulu tulipunaisesta kukasta (1971)
Vuonna 1971, Surmanluotien alkuvaiheessa, kuvattiin Konginkankaalla elokuvaa Laulu tulipunaisesta kukasta. Sitä kuvattiin Liimattalassa Kotimäellä. Otoksia tuolta on muun muassa tanssikohtaukset. Iitsalon talossa kuvattiin häät ja Räihän myllyllä uittoja, jossa Mikko oli itsekin nuorena uittohommissa.
1. Iitsalon talo
2. Kotimäki
3. Räihän mylly
Omat koirat purivat (1974)
– Televisioelokuvaa kuvattiin Käpykololla ja Matilanvirran lossilla. Käpykolon louhikkoon lavastettiin myös elokuvan linnanpoltto ja Pyyrinlahden jäällä käytiin suuria taistelukohtauksia venäläisten kanssa. Mikko rakennutti Kytänsalon saareen, Käpykolon viereen dekoratiivisen kulissin Turjanlinnasta, joka poltettiin elokuvassa.
1. Turjanlinnan kulissi
2. Pyyrinlahdella taistelutkohtaus
Syksyllä kaikki on toisin (1978)
Syksyllä kaikki on toisin (1978) kuvattiin Konginkankaan kirkossa, tapulissa ja hautausmaalla sekä koululla. Elokuvan juhannuskohtaus kuvattiin Häikänniemessä, jonka kalliorantaan pystytettiin elokuvaa varten lipputanko.
1. Konginkankaan kirkko, tapuli ja hautausmaa
2. Häikänniemi, juhannuskohtaus
Nuoruuteni savotat (1988)
Kalliojärven kämpän viereen pystytettiin Georg Öhmanin veistämä patsas, jonka paljastustilaisuudesta kuva on otettu. Kuvassa vas. Öhman, sinisessä paidassa Kalervo Lehtonen, Sulo Hokkanen, Liisa Niskanen, Mikko Niskanen ja Sakari Niskanen. Kuvassa ylinnä oleva henkilö on arvoitus, tiedätkö kuka hän on?
Nuoruuteni savotat (1988) –elokuvaa varten Konginkankaan Kalliojärvelle rakennettiin myöhemmin kuuluisaksi tullut kämppä ja paikalle vedettiin sähkötkin. Kämppää ei ollut katettu, joten ajan saatossa se lahosi. Kuvauspaikasta tuli nähtävyys, jota käytiin katsomassa kauempaakin. Kämppä jouduttiin purkamaan -90-luvun vaihteessa, sillä sen kunto kävi turisteille vaaralliseksi. Paikalla on enää jäljellä uunin pohja. Filmiin kohtauksia kuvattiin myös Kalliojärven rannalla, jonne uitetut tukit ja tehdyt laanit vaativat työpanosta paikallisilta avustajilta.
Kalliojärven rannalle kuvattiin elokuvan traaginen kohtaus, jossa Matti Raninen kuoli. Viimeiseksi Mikon elokuvaan päätyneeksi kohtaukseksi paikalla kuvattiin myös Sakari Niskasen kädet.
– Mikko visioi paikalle jopa laskettelurinnettä, leikkimielellä tosin. Sinne rakennettiin hyvä tie ja todettiin, että nyt on hyvä marjastajien ja turistien tulla paikalle, Jorma nauraa ja jatkaa:
– Kerran se sanoi, että kuvaa Sakarin jalkoja. Se kun oli hyvä tanssimaan, Jorma muistelee.
TEKSTI MARJO STEFFANSSON, KUVAT MARJO STEFFANSSON, JORMA NISKASEN ALBUMIT JA VANHAN ÄÄNEKOSKEN KOTISEUTUYHDISTYS
