Ajolähtö jäi viimeiseksi Käpykolossa toteutetuksi elokuvaksi. Heikki Paavilainen vietti elämänsä kesän Mikon huomassa vuonna 1981.
Ajolähtö (1982) oli yksi Mikko Niskasen tärkeimmistä elokuvista. Mikko halusi tehdä elokuvan Käpykolosta käsin. Hän tiesi, että elokuva jäisi viimeiseksi Käpykolossa toteutetuksi elokuvakseen. Ajolähdön työnimenä oli Vuosi elämästäni.
– Käpykolosta lähtiessäni minulla ei ollut vielä nimeä tälle elokuvalle. Siitä lähdöstä se syntyi, Ajolähtö. Sellaista minunkin elämäni on aina ollut. Aina minä olen saanut lähteä, sanoi Mikko Nykyposti –lehden haastattelussa vuonna 1982.
Mikko löysi Ajolähtöön, kuten myös Pojat – ja Käpy selän alla –elokuviin, tuoreet kasvot. 19-vuotias toisen vuosikurssin teatterikoululainen Heikki Paavilainen kiinnitettiin Pyryn rooliin.
– Kaikki teatterikoululaiset kävivät Mikolla elokuvan koekuvauksissa. Kesään -81 liittyy paljon hienoja muistoja. 19-vuotiaalle pojalle se oli elämän kesä, Heikki muistelee ÄKSälle.
MONTA UNOHTUMATONTA tapahtumaa on kirjattu muistojen kultaiseen kirjaan, jotka liittyvät Ajolähdön kuvauksiin. Nuorelle näyttelijälle oli iso merkitys sillä, että tuotantotiimi asui ja vietti tiiviisti aikaa Käpykolossa.
– Se oli hieno paikka elokuvan tukikohdaksi. Elokuvan ensimmäiset kuvaukset tehtiin myös Käpykolossa. Kohtaus, jossa juomme Koskenkorvaa pullosta kuvattiin Käpykolon pihassa, halkopinolla. Mikko juotti meille, Timo Torikalle (Juuso), Tero Nivalle (Late) ja mulle oikeaa Kossua. Varsinkin Tero oli kuvauksista jännittynyt, ja niinpä Mikko katsoi parhaaksi rentouttaa meitä väkijuoman voimalla, Heikki nauraa.
Yksi kohtaus on jäänyt mieleen erityisesti, sillä Heikki joutui eläytymään rooliinsa oikein toden teolla.
– Baarikohtaus kuvattiin Konginkankaan Killingissä. Roolihahmoni Pyry joi itsensä niin huonoon kuntoon, että joutui oksentaa ravintolan edustalle. Mikko juotti minulle oksetuslääkettä, vaan eipä oksettanut. Mikko tuumasi, että käy syömässä makkaraperunat läheisellä grillillä, jospa se sitten tehoaisi. Minä söin ja otin lisää oksetusainetta.
Ja sitten se hana aukesi. Oksennusta tuli liiankin kanssa ja Heikki oli hyvin pahoinvoiva vielä kuvausten jälkeen Käpykolossa.
– Mikko antoi minulle hiilitabletteja, ja muistan etteivät ne tehonneet muuta kuin että ulos tullut tavara muuttui mustaksi mönjäksi.
Koivurinne, Pyryä esittävän Heikki Paavilaisen kotitalo
PYRYN kotitalo on Konginkankaalla sijaitseva Koivurinne –niminen rintamamiestalo.
– Päällimmäiset muistot talosta ja sen pihapiirissä tehdyistä kuvauksista ovat hienoja. Mikko laittoi minut luomaan lantaa, jotta kaupunkilaispoikana pääsen maatalossa asuvan pojan tunnelmaan, Heikki huokaa.
Talon alakerrassa oleva huone oli tyhjillään ja siitä rakennettiin Pyrylle aito huone eikä mikään lavaste. Kohtaus, jossa Pyryn veljeä näytellyt Paavo Pentikäinen tuli kotiin kyselemään perinnön perään valmistui käsikirjoituksesta poiketen Mikon ja Heikin yhteistyössä.
– Katsoin ikkunasta ja sanoin, että ”vie kivetkin pellosta”. Ikkunasta nimittäin avautui näkymä kiviselle pellolle.
Kuvauksia tehtiin Konginkankaan kirkolla myös punatiilisessä rivitalossa, jossa Pyryn mielitiettyä näytellyt Sanna Majanlahti (Taina) asui.
Ajolähtöä kuvattiin myös Äänekosken matkahuollossa. Vauhdikas pesäpallokohtaus, jossa Pyry lyö kepillä oluttölkkejä Juuson ja Laten kiertäessä autolla pesäpallokenttää pesältä pesälle kuvattiin Äänekosken urheilukentän vieressä sijaitsevalla hiekkakentällä.
Elokuva vaikutti Heikki-pojan elämään voimakkaasti.
– Ajolähtö vaikutti kaikkeen ja muutti koko elämäni aivan totaalisesti. Kaikissa lehdissä oli mun kuva, vaikka hetki sitten olin ollut tuntematon ja ujo poika Valkeakoskelta. Kun kaikki tiesi ja tunsi mut, se tarkoitti uusia työtarjouksia.
HEIKKI JA MIKKO pitivät yhteyttä loppuun saakka. Heikki kertoo Mikon olleen hänelle tärkein oppi-isä ammattiin.
– Mikko opetti kuinka kameran edessä ollaan ja jokainen kuvaustilanne oli opetustunti ja kaikki mitä tehtiin oli aitoa. Hän käsitteli meitä nuoria kuin silkkihansikkain, vaikka osasi kyllä räiskyäkin. Meillä oli tiivis suhde, ja olimme yhteydessä Mikon kuolemaan saakka. Muistan viimeisen puhelinkeskustelumme, jolloin Mikko soitti autosta matkapuhelimestaan, sellaisia ei muilla tutuillani vielä ollutkaan. Se puhelu jäi viimeiseksi kosketuspinnaksi Mikkoon.
Läheltä liippasi, ettei Heikki palannut vielä myöhemmin Käpykoloon.
– Kun perustimme Teatteri Eurooppa Nelosen Saarijärven Kolkanlahteen sain Mikolta käsin kirjoitetun kirjeen, jossa hän iloitsi siitä, että perustimme teatterin juuri Keski-Suomeen. Mikolle kotiseutu oli hyvin tärkeää. 90-luvun puolivälissä kävimme E4 kanssa katsomassa Käpykoloa, kun se oli jäänyt pankin käsiin. Pankki tarjosi sitä meille edulliseen hintaan ja olimme aivan kahden vaiheilla, ettemme tarttuneet tarjoukseen, Heikki sanoo.
TEKSTI MARJO STEFFANSSON, KUVAT HEIKKI PAAVILAISEN ALBUMI SEKÄ VANHAN ÄÄNEKOSKEN KOTISEUTUYHIDSTYKSEN ARKISTO
