Mitä mä laitan päälle? Se on usein itseltä kysytty kysymys juhlan alla. Joulu on vuoden suurin juhla, joten nyt lähdimme kysymään, miten aina työpaikan mainospaidassa viihtyvä Pekka Ouli sonnustautuu joulun viettoon.
Onko joulupöydässä Poken paita päällä? Se on ensimmäinen mieleen juolahtanut kysymys. Vastaukseksi saan todella pitkän naurun, joka tarttuu myös itseeni. Oliko tämä näin hauska kysymys?
Seuraava kysymys: onko sinun vaatekaapissasi muita kuin Poken paitoja tai huppareita? Vastauksena jälleen naurua, niin että silmät kostuu.
– Löytyyhän multa Ärmyn t-paita! Suurin osa vaatteistani on tullut jostain tai ovat saatuja, saa Pekka naurultaan sanottua pyyhkien silmiä paidan hihaan.
Tullut jostain ja saatuja. Eli: Pekka ei käytä aikaansa shoppailuun. Kysytään nyt kuitenkin: tarvitseeko sun ostaa kaupasta mitään päälle pantavaa? Ei tarvitse vissiin kertoa, millainen on reaktio.
– Tämä haastattelu saattaa mennä viraaliksi, Pekka nauraa ja pitää jo mahastaan kiinni.
Kyllä, tämä alkaa ottaa toimittajankin vatsamakkaroihin, tämä nauraminen meinaan. Pekkaa voidaan kutsua Poken mannekiiniksi. Olis sitten keikka tai valtuuston kokous, niin tuttu Poken fontti paistaa paidan selkämyksestä tai näkyy rintaa koristamassa.
– Tästä taitaa tulla hyvä juttu, Pekka sanoo ja koettaa jarruttaa ulos pyrkivää naurukohtausta.
Tehdasasetukset saavutettua, päästään taas jatkamaan jutustelua.
– Ehkä mä ajattelen niin, että mitä ollaan itse töissä tehty, en koe sitä työksi. Tykkään työstäni Poken Digilabissa niin paljon, että se on melkein kuin mieluisa harrastus, josta saa vielä palkkaa.
Eli Poken paita on Pekalle yhtä kuin bändipaita?
– Kyllä multa löytyy Miljoonasateen ja Kamalan teepparit sekä Supermies -paita, AD/HD -paidan mä kulutin juuri loppuun, Pekka lisää.
Neljäs kysymys: Onko sinulla monta Poken t-paitaa? Ja vastaukseksi saan tietenkin pelkkää hersyvää naurua.
– Kyllä niitä ainakin kymmenen löytyy. Huppareita mä en niinkään tykkää käyttää, saa Pekka viimein sanotuksi.
Lähdetään tutkimaan Pekan vaatekaappia. Se on aika pieni, tai sanotaanko, että hyllyjä on vähän. Rekissä ei ole juurikaan tuotteita. Sulassa sovussa vaatteiden kanssa on piuhoja ja muuta ei niin vaatekaappiin kuuluvaa juttua. Värimaailma on mustanpuhuva. Joulunpunaista ei osu silmään.
– On mulla yksi punainen takki!
– Ja se on…
– …Poken, Pekka sanoo ja taas me nauretaan.
Sillä aikaa kun Pekka tonkii kaappiaan kuumeisesti, pohdin ääneen, että vaatteet ovat ilmeisen laadukkaita ja mukavia pitää.
– Jep, ei tarvitse ainakaan tarttua silitysrautaan.
Pokella ei tehdä omia vaatteita – ainakaan vielä. Pekka on kyllä pohtinut, että oma printtikone voisi olla kätevä.
– Eiköhän nämä ole paikallisen Ijäksen painamia. Laatu on sen verran hyvää, Pekka sanoo.
Paidalla voi viestittää. On pukeudu seurapaitaan -päivää ja vasta äskettäin oli opettajilla Pukeudu bändipaitaan -päivä vastaiskuna maakuntalehden päätoimittajan ihmettelyyn, miten opettaja voi pukeutua bändipaitaan. Se ei nimittäin enää tänä päivänä ole vain nuorison univormu, vaan kuka tahansa, esimerkiksi tällainen lähes kuusikymppinen toimittaja voi pistää päälleen Clash- tai Ramones -paidan, nimittäin kaapista löytyy!
– Mulla on vissiin läpi vuoden Pukeudu Poken paitaan -kampanja. Viisastelupaidat ovat luku sinänsä, ne mua viehättäisi kyllä.
Oli kesä taikka talvi kulkee Pekka t- tai pikeepaidassa. Hyvin tarkenee!
– Pikeepaita on vähän virallisempi, jopa juhlava, Pekka tuumaa.
Pekka on niin sanottu firman mies. Kenen joukossa seisot, sen paitaa kannat.
– Onhan sairaaloissa ja tehtaissakin työvaatteet. Ehkä tämä on sitä, mutta mä olen laajentanut yhteisön liputtamista myös vapaa-ajalle.
Rauhoitetaan yllättänyttä hysteriaa kysymällä mikä on rakkain joulumuisto?
– On ollut mahtavaa olla joulupukkina omilla muksuille. Se on leikkiä myös itselle. Mun Mikko-veli toimii pukkina tänä päivänä koko meidän perhekunnalle, ja se on hänelle aivan hurjan tärkeä juttu. Omat lapsuuden joulut ovat olleet sellaisia, jolloin tavataan ja vietetään aikaa yhdessä.
Entä se mieluisa joululahja?
– Jos mä saisin Poken paidan joululahjaksi, se olisi ainakin varma hankinta, Pekka hörähtää.
Jouluperinteet ovat tärkeitä. Laatikot, kinkut ja rosollit kuuluvat kuvaan, sekä Pekan äidin laatima kreikkalainen salaatti
– Tänä jouluna ollaan anoppilassa, ja siellä huomioidaan jokainen pöytään istuva. Jokainen tuo jotain tullessaan, eli ollaan osittain nyyttärimeningillä, sillä eihän tällainen juhla voi olla vain yhden ihmisen vastuulla. Jouluna ei saa kuormittaa ketään, Pekka Ouli muistuttaa ja lupaa, ettei laita joulupöytään päällensä Poken paitaa.
Pekan perhe eli vaimo, tyttäret, Mikko-veli, äiti ja anoppi. Joulun perinteenä on viettää laatuaikaa yhdessä – ketään kuormittamatta!
