Mimi Steffansson on paitsi Ääniä Festivaalin ohjelmatuottaja, hän on myös äänekoskelaislähtöinen ammattimuusikko joka pistää tähän perjantaihin nostalgiaa kotikonnuille ikävöiville ja omaa nuoruuttaan muisteleville tehdaskaupungin lapsille.
Ystävänpäivänä nähtiin suora lähetys ja kuultiin maistiaisia tulevan suven Ääniä Festivaalista: kuultiin runoutta, tehtiin taidetta ja kuunneltiin musiikkia. Palaamme viime sunnuntain tunnelmiin, ja kuunnellaan pari laulua, sellaista, joilla on vahva yhteys Äänekoskeen.
Ensimmäinen kappale. Se on rakas koko kansalle. Mutta tietääkö kansa, mistä Aulikki Oksasen ja Kaj Chydeniuksen kappale Sinua, sinua rakastan on lähtöisin? No mistäpä muualta kuin täältä! Äänekoskelta! Tai Liimattalasta. Laulu on tehty Mikko Niskasen elokuvaan Asfalttilampaat (1968) ja se syntyi Mikko Niskasen ja Aulikki Oksasen rakkaudesta. Kaj Chydenius kertoi ÄKSälle aiemmin, kuinka Aulikin kynästä tuli upea teksti Chydeniuksen pianon päälle.
– Ilman Mikkoa laulua ei olisi koskaan syntynyt, Aulikki ja Kaj sanoivat.
Mimi kertoo, että kappale on myös hänelle hyvin rakas.
– Tämä laulu on tärkeä ja korostuu juuri Äänekoski connectionin vuoksi. Rakas biisi, jota voisin laulaa aina vain, Ajattomuus ja yksinkertaisuus, niistä on klassikot tehty!
Toinen kappale. Mimi kunnostautuu myös lauluntekijänä. Laulu nimeltä Kiitos, on laulu kotikaupungille, Äänekoskelle.
– Kiitos kertoo rakkaudesta kotikaupunkia kohtaan. Aika on kullannut lapsuus- ja nuoruusmuistot. Kertoja miettii kaiholla, kuinka asiat eivät ole niin kuin ennen. Vaikka kaupunki muuttuu ajan saatossa, niin rakkaimmat muistot ovat ja pysyvät ja niihin on aina ihana palata, Mimi kertoo laulun synnystä.
Musakornerin äiti-ihminen myöntää olevansa jäävi arvioimaan tätä esitystä.
– Mutta koska vedetään kotiinpäin, niin sanotaan nyt, että kyllä on ihanaa! Itkuhan tässä tulee.
