Kunnianloukkauksen uhriksi itsensä kokenut nainen ei saanut tahtoaan läpi eli tuomiota solvaajalleen. Poliisitutkinnassa kävi ilmi, että myös vastapuoli syyllistyi keskinäiseen nimittelyyn siinä määrin, ettei kihlakunnansyyttäjällä ollut perusteita viedä asiaa käräjille.
Kahden naisen lyhyt, mutta kiivas riitely tapahtui viime vuoden maaliskuussa Äänekoskella. Epäillyksi joutunut hieman yli 30-vuotias nainen oli lähettänyt hieman nuoremmalle naiselle halventavia viestejä Facebookin kautta.
Epäilty haukkui nuorempaansa muun muassa ”sairaaksi ja valehtelevaksi lehmäksi” ja ”sekopääksi”. Lisäksi hän väitti viestien vastaanottajan ”huoraavan”.
Vastapuoli toimitti Facebook-viestit poliisille. Syyttäjä totesi kirjoittelun täyttävän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.
ONGELMAKSI osoittautui se, ettei vastapuoli jäänyt pekkaa pahemmaksi. Hän provosoi epäiltyä nimittelemällä tätä muun muassa ”kusipääksi”, ”ääliöksi” ja ”pelleksi”.
Tästä syystä, ja koska epäillyn lähettämät viestit eivät levinneet laajemmalti eteenpäin, syyttäjä katsoi kunnianloukkausrikoksen jääneen kokonaisuutena arvostellen vähäiseksi.
Poliisi tutki tekoa myös laittomana uhkauksena, sillä yhdessä viestissä epäilty kysyi: ”Haluatko sä v-tun sekopää turpaas!!?? Tiiän tasan missä asut!!”.
Syyttäjä katsoi, että tällainen viesti voisi sinällään ylittää syytekynnyksen. Mutta tässäkin tapauksessa vastapuolen suhtautuminen pilasi jutun. Vastapuoli laittoi uhkaajalleen heti viestin, jossa nimitteli tätä.
Vastapuoli ilmoitti esitutkintavaiheessa myös epäilevänsä, että uhkailija olisi tehnyt hänestä lastensuojeluilmoituksen Äänekosken sosiaalitoimeen. Ilmoitus oli kuitenkin tehty nimettömänä, joten näyttöä tästäkään rikoksesta ei saatu.
NAISTA EPÄILTIIN samalla myös kotirauhan rikkomisesta, sillä hän jatkoi yhteydenottoja Facebook-viestittelyn jälkeen soittamalla puheluita ja lähettämällä tekstiviestejä. Naisten vääntö kesti vain muutaman päivän ajan.
Syyttäjä totesi, etteivät Facebook- ja tekstiviestit kata kotirauhan rikkomisen tunnusmerkistöä. Lisäksi vastapuoli oli jatkanut itse keskustelua molemmilla viestintätavoilla.
Harvat puhelutkin olivat molemminpuolista keskustelua, joten mistään häiritsemistarkoituksesta ei syyttäjän näkemyksen mukaan ollut kyse.
Syyttäjä ratkaisi asian lokakuussa.
