Jos termi 4H ei olisi jo käytössä, se voisi olla Äänekosken seurakunnan joulukorttinäyttelyn teema: hartautta, herkkyyttä, herkkuja ja huumoria.
Näyttelyn kortit on rajattu viime vuosisadalla lähetettyihin kortteihin – ihan nostalgiasyistä. Näyttelyt ovat Äänekosken seurakuntakeskuksessa, Suolahden seurakuntatalolla ja Suolahden kirjastossa niiden aukioloaikoina. Kortteja on 13 henkilöltä. Vanhimmat kortit ovat 1920-luvulta.
– Näyttely on rakennettu teemoittain: On seimi- ja enkeliaiheita, kirkkomatkaa, kynttiläasetelmia, eläinaiheita, sekä tonttu- ja joulupukkikortteja ja lapsiaiheita, kertoo näyttelyä rakentanut Mirva Flink.
Erikoisuutena näyttelyssä on muutama kenttäpostikortti sotavuosilta sekä Martta Wendelin -kokoelma.Korttien maisema-aiheet ovat pitkään pysyneet perinteisesti maalaismaisemien kuvauksina. Kirkkoon mennään reellä, tontut ruokkivat eläimiä, ja joulupukki matkustaa porojen vetämässä pulkassa. Elinympäristön teknistyminen näkyi myös korteissa, mutta verrattain hitaasti. 1960-luvulla pukki jo puksutteli junalla tai paketteja pursuavalla autolla.
Kortit kunniapaikalla joulukodissa
Äänekoskelainen Merja Parantainen valikoi näyttelyyn joulukortteja, joita hänelle on karttunut reilun 40 vuoden ajalta. Joulukorttien määrä on vähentynyt vuosi vuodelta; osa muistettavista on jo poissa, ja toisaalta sähköiset joulutervehdykset ovat vallanneet alaa.
– Itsekin lähetän sähköisiä tervehdyksiä, mutta tietyille ihmisille haluan ehdottomasti lähettää oikean joulukortin. On ihmisiä, joita en ole tavannut 10-20 vuoteen, mutta tästä perinteestä emme ole luopuneet.
Saamansa joulukortit Merja Parantainen laittaa esille, ja kun joulukiireet hellittävät, hän perehtyy niihin tarkemmin.
– Arvostan kortteja. Luen tekstit, katson kuvat ja ajattelen kortin lähettänyttä ihmistä.
Seurakunta haluaa välittää joulun iloa ja sanomaa monin tavoin, myös joulukorttinäyttelyn kautta.
– Joulukortti välittää jouluiloa monensuuntaisesti. Tietenkin lähettäjän ja saajan välillä, mutta myös niin, että hyväntekeväisyysjoulukorttien välityksellä voi auttaa. Jeesus syntyi kaikille ja hän kutsui lähimmäisyyteen, kappalainen Katri Vuojus toteaa.
Vuojus itse lähettää ja saa joulukortteja. Toki myös sähköiset jouluviestit ovat lisääntyneet.
– Eräs ystäväni lähettää meille aina tonttukortin. Huomasin jossain vaiheessa, että pappilaan tulee usein sinisävyisiä, seimiaiheisia ja kynttilä- ja enkelikortteja. Meillä on tapana aattoillan rauhoittuessa lukea kaikki kortit ja kirjeet ja ajatella kaikkia korttien lähettäjiä.
Ukrainalaiskorteissa lauluryhmiä ja seimiaiheita
Näyttelyssä on myös ukrainalaisia kortteja. Ensimmäiset ukrainalaiset joulukortit olivat valokuvakortteja, joihin lisättiin lyhyitä jouluntoivotuksia tai pieniä koriste-elementtejä. Useisiin Ukrainan kaupunkeihin perustettiin kustantamoja, jotka alkoivat suunnitella joulukortteihin tarkoitettua grafiikkaa.
– Tyypillisiä kuvia olivat lauluryhmät kansallispuvuissa, joulunäytelmä vertepin kohtaukset, lapset diduh-olkitähkän kanssa sekä talviset ukrainalaiset maisemat, kertoo Viktoria Poli.
Kristuksen syntymä, Jumalanäiti lapsen kanssa ja Betlehemin tähti olivat myös yleisiä aiheita. Korttien kuvituksessa käytettiin usein kansanomaisia koristekuvioita. Tervehdyksissä luki esimerkiksi ”Kristus syntyy! Ylistäkää häntä!” tai ”Hyvää joulua!”.
Joulukorttien avulla on Ukrainassakin kerätty rahaa hyväntekeväisyyteen.
Kortti-idea lähtöisin Englannista
Ensimmäisen joulukortin on painattanut ja lähettänyt sir englantilainen Henry Cole tervehdyksenä liiketuttavilleen vuonna 1843. Cole alkoi myös myydä joulukortteja. Ensimmäisten korttien kuva-aiheissa muistutettiin joulun ajan hyväntekeväisyydestä.
Joulukorttien lähettäminen yleistyi Euroopassa 1860-70-luvuilla. Saksassa korttien painotekniikka kehittyi 1860-luvulla, mikä halvensi joulukorttien hintoja ja lisäsi intoa lähettää joulutervehdyksiä.
Suomessa vanhin joulukortti ajoitetaan vuoteen 1871.Valtaosa ensimmäisistä Suomessa käytetyistä joulukorteista oli painettu Saksassa, mikä näkyi korttien kuvastossa: muun muassa maisemat, joihin kirkko- tai seimiaiheet oli sisällytetty, olivat tyypillisesti saksalaisia. Kortit esittivät kukkia, onnenlehviä ja kesäisiä kuutamomaisemia. Myös nelilehtinen apila, vaaleanpunainen porsas, tiimalasit, hevosenkenkä ja linnut olivat suosittuja. Osa kuva-aiheista oli peräisin uuden vuoden korteista, joiden lähettäminen onkin joulukortteja vanhempi perinne.
Joulu alettiin nähdä ennen kaikkea lasten juhlana, joten lapsia esittävät kortit yleistyivät. Siihen nivoutuivat myös tontut, joita erityisesti ruotsalainen Jenny Nyström kuvitti.
Suomalaisten klassikkokorttien tunnettuja kuvittajia ovat muun muassa Martta Wendelin ja Rudolf Koivu. Nuoremman polven taiteilijoista tunnetuimmat lienevät Osmo ”Omppu”Omenamäki, Jaana Aalto, Virpi Pekkala, Minna Immonen ja Marja-Liisa Pitkäranta.
Monelle järjestölle joulukorttien myynti on merkittävä varainhankintakeino. Myös joulusesonkiin lanseerattujen joulumerkkien myynnillä on kerätty rahaa hyväntekeväisyyteen.
Postin ensimmäisten tilastojen mukaan vuonna 1882 Suomessa lähetettiin noin 100 000 postikorttia. 2000-luvun alussa Suomessa lähetettiin noin 50 miljoonaa joulukorttia, mutta sähköiset tervehdykset ovat vähentäneet korttien määrää liki puoleen.
Lähteet:
Postimuseo https://www.postimuseo.fi/virtual_exhibitions/joulukortit/
Wärtsilän verkkolehti https://vartsi.net/2013/12/03/tarinaa-joulukorteista/
