Äänekoskelaiset kotiseutuintoilijat ovat jo seitsemän vuotta rakentaneet pienoismallia Äänekoskesta sellaisena kuin se oli kesällä 1932.
Suojarinteen suojissa rakentuva pienoismalli on mittakaavaltaan 1:500 ja se kattaa Äänekoskesta keskustan, Kirkonmäen, Koulunmäen, Pukkimäen ja Piilolanniemen. Harjaantumattomalle silmälle tällä hetkellä koossa oleva pienoismalli on pahasti vaiheessa. Nyt pienoismallin kohtalo on vaakalaudalla, sillä pienoismallin rakentajat ja Äänekosken kaupunki eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen pienoismallia koskevasta sopimuksesta.
– Kaupunki ei ole tehnyt pienoismallin hankkimisesta päätöstä tai sopimusta. Kotiseutuyhdistyskin on myöntänyt, että päätöstä tai sopimusta ei ole, vaan tuolloinen kaupunginjohtaja Hannu Javanainen on näyttänyt esityksen toteutukselle vihreää valoa. Työ ei ole toteutunut kaupungille luvatussa aikataulussa. Työn piti valmistua 31.12.2016 mennessä, mutta näin ei tapahtunut. Kaupunki on noin kuuden vuoden ajan silloin tällöin maksanut eräille yksityishenkilöille laskuja korvauksena näiden pienoismallia varten ostamista tarvikkeista. Tämä tilanne on erittäin ongelmallinen, koska julkisista varoista ei voida tehdä maksusuorituksia ilman maksuperustetta eli päätöstä tai sopimusta, hallintojohtaja Aleksi Heikkilä kertoo.
PIENOISMALLIN rakentamista on tarjottu kaupungille usean vuosikymmenen ajan kaupunkilaisten pyynnöstä, mutta se on aina hylätty. Hanke alkoi lopulta harrastuspiirinä Koskelan kansalaisopistossa ja se on viime vuoteen asti ollut kurssiohjelmassa.
– Se jo kertoo sen, että kustannusarvio ja aikataulutus oli ohjeellinen eikä sitova. Siitä kertoo myös se, että kustannusarvio oli 11 000, mikä ei tule kulumaan näillä näkymin, Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Timo Enäkoski sanoo.
– Nykytilanteen jatkamisen teki lopulta täysin mahdottomaksi se, että yksityishenkilöt ovat jatkaneet laskutusta vielä senkin jälkeen, kun mallin piti olla jo valmis, ja kaupungin maksuvastuun päättynyt. Meillä ei siis ole enää käsitystä siitä, mistä maksamme, paljonko maksamme ja mikä on aikataulu, Heikkilä jatkaa.
Kesäkuussa kaupunki esitti vaatimuksen, että pienoismallin tekemisestä pitää olla olemassa budjetti ja sopimus, Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistys otti pienoismallin siipiensä suojaan lokakuussa.
– Esittelimme pienoismallia ja meidän tiloja parin tunnin ajan hallintojohtajalle. Sen lisäksi yhdistyksemme kirjoitti sopimusluonnoksen, jossa ehdotettiin, että pienoismallin rakentamista jatkettaisiin syyskuuhun 2021 saakka, Enäkoski sanoo.
– Olen kaupungin puolelta tarjonnut lisäaikaa tämän vuoden loppuun saakka. Tämäkin on paljon: aikatauluhan venyisi kolmanneksella alkuperäisestä. Kaikilla projekteilla täytyy olla alku ja loppu, ikuisia työmaita ei voi olla. Vastatarjoukseeni, jonka lähetin kolme kuukautta sitten, yhdistys ei ole vastannut mitään, Heikkilä sanoo.
Eero Hakonen osaa sahata erittäin pieniä ja yksityiskohtaisia kappaleita. Kuva Timo Enäkoski
PIENOISMALLIHARRASTAJAT ovat vedonneet menneenä syksynä myös kaupunginvaltuutettuihin, joille toimitettiin vapaamuotoinen kirjelmä pienoismallin tekemisen historiasta ja nykytilasta.
– Harrastajaporukan motivaatio on alhaalla koska on ilmaantunut kasvava pelko keskeneräisen mallin joutumisesta kaatopaikalle. Kotiseutuyhdistys ei näe järkeväksi sopia mahdottomia, kun ei ole vaihtoehtona esimerkiksi palkata ammattilaisia mallia tekemään 40h /viikko, kirjelmässä sanotaan.
On ymmärrettävää, että kaupunkia huolettaa projektin venähtäminen, joka johtuu pääasiassa harrastajien vähentymisestä. Alun perin rakentajia oli 14, nyt heitä on ainoastaan viisi. Vaikka kokoontumiskerrat on tuplattu, ollaan aikataulusta auttamattomasti jäljessä.
– Tällä hetkellä meillä on hyvät tilat Suojarinteellä, jossa olemme itse remontoineet ja järjestäneet tiloja rakentamiseen sopivaksi: omat paikat maalaukselle, sahaamiselle, ja koko pienoismalli saa olla viikosta toiseen esillä, Enäkoski kertoo.
Kuva Timo Enäkoski
RAKENTAJAT OVAT muuttaneet jo kolmesti ja jokaisen kerran työtilojen organisointi on jouduttu aloittamaan alusta. Nyt harrastajia pelottaa, että kaupunki myy Suojarinteen rakennukset, ja edessä on uusi muutto.
– Kaupunki ei voi luvata tiloja projektin loppumiseen saakka, koska jos kaupunki olisi joskus saamassa sille tarpeettoman kiinteistön kaupaksi, emme tietenkään jätä kauppaa tekemättä vain siksi, että tiloissa rakennetaan pienoismallia. Tilat ovat käytettävissä niin kauan kuin ne ovat kaupungin hallinnassa ja omistuksessa, Heikkilä sanoo.
– Mikäli kaupunki möisi tilat pois, meillä menisi ehkä kaksi päivää muuttamiseen, mutta todennäköisesti vuosia uusien tilojen rakentamiseen. Pahimmillaan joudumme tiloihin, joissa kaikki tavarat joudutaan jokaisen tapaamisen jälkeen sijoittamaan kaappeihin ja siivoamaan pois, se hidastaa työtä suunnattomasti, Enäkoski sanoo.
Harrastajat ovat tehneet pikkutarkkaa ja aikaa vievää työtä puhtaasta kotiseuturakkaudesta.
– Äänekosken 1930-luvun kaupunkipienoismalli on alusta asti ollut tarkoitus sijoittaa näkyviin joko osissa tai kokonaisuutena julkisiin tiloihin, opetus- ja tutkimustarkoituksiin – ehkä matkailuakin varten. Harrastajarakentajilla (nykyisillä ja jo kuolleilla) ei ole kaupunkipienoismallista mitään vaateita. Se on kaupungin yhteistä omaisuutta, jota kaupunki voi halutessaan hyödyntää, Enäkoski sanoo.
– Olen tuonut esille, että jos yhdistys ei saa suunnitelmiensa mukaista pienoismallia valmiiksi vuonna 2018, suunnitelmaa pitää supistaa. Kaupungille kelpaa pienempikin pienoismalli, kunhan yhdistys vain saa sen valmiiksi. Sopimuksen tekemiselle ei ole kaupungin puolelta erityistä määräaikaa, mutta ilman sopimusta kaupunki ei enää maksa mitään. En osaa sanoa, mitä pienoismallille tapahtuu, jos sopimusta ei synny. Luultavasti vain toteamme, että tämä idea ei käytännössä onnistunut ja se siitä.
Muistatko sinä miltä Äänekoski näytti vuonna 1932? Tai löytyykö mummosi arkistosta kuvia tuolta ajalta? Ota yhteyttä pienoismallikurssin vetäjä Timo Enäkoskeen (puh 0407786370 tai sähköposti marrinkumpu@pp.inet.fi tai lähde paikanpäälle käymään la 12-15).
