Huiman miesten joukkue matkasi viikonloppuna sarjakauden pisimmälle pelireissulleen, Ouluun ja Rovaniemelle. Innokkaimmat seuraajat ovat jo lukeneet viralliset otteluraporttimme, mutta otetaanpa tällä kertaa hieman erilainen näkökulma tapahtuneeseen.
Ensimmäinen onnistuminen tapahtui jo paljon ennen Otto Jämsenin ensimmäistä kolmosta: joukkueenjohtajamme Krista Aho oli jälleen kerran järjestänyt matkamme valmiiksi, jotta joukkueen ei tarvitsisi keskittyä kuin olennaiseen. Junioriosastommekin sai tyytyväisenä vetäistä nahkarotsin kaulukset pystyyn, pään tyynyyn ja päätä suuremmat kuulokkeet korville, kun bussin keula kääntyi kohti pohjoista.
Jossain pohjoisessa kasvaa palmujakin kuppilan nurkassa. Häkkiset – Arto ja Cisse – einestämässä.
Jouduimme liikkeelle hieman vajaavaisella kokoonpanolla, mutta onneksi mukana oli luotettava voimakaksikko, Arto ja ”Cisse” Häkkinen. Arto hoiti ratin takana kylmänviileät 1100 kilometriä nelostietä ilman ohilaukauksia ja Cisse otti isännän ottein haltuunsa sekä joukkueen huollon, tilastoinnin että Ilta-Sanomien tietovisan. Vastaaville kilometrimäärille pääsivät viikonlopun aikana pelikentän puolella joukkueemme ajokoiraosasto Joonas Makkonen–Aden Kariuki. Tällaisten duunareiden takana muiden kelpaa keräillä marjoja.
HARVA ASIA on pelaajalle yhtä ahdistavaa, kuin ennen ottelua mennä pukukoppiin ja vaihtaa päälle farkut ja pikeepaita. Onneksi ahdistukseen ei oikeasti ole aihetta: joukkue osoitti jälleen kerran, kuinka suuri harppaus on menty eteenpäin viime talvesta. Vierasotteluistakin pystytään kaivamaan voittoja omalla perustekemisellä ilman erityisiä taikatemppuja.
Koriraudat tervehtivät vierailijoitaan vaihtelevalla menestyksellä, mutta nöyrä työ puolustuspäässä takasi sarjapisteet pohjoisesta. Virtaa riitti sen verran jopa tuomareiden suuntaan, että tekurangaistuksena käytettävät painitrikootkin pääsevät jälleen ensi viikolla käyttöön.
MONTA KERTAA unohtaa, kuinka monen ihmisen panos tarvitaan, jotta toiminnan laatua voidaan kehittää. Monta kertaa muistaa, mutta unohtaa sanoa kiitoksen heille ääneen. Pelaajat ja valmentajat ovat usein esillä, kun joukkueesta kirjoitetaan, mutta joukkueen takana on lukuisia ihmisiä, joiden panos on yhtä korvaamaton. On todella surullista, jos heitä osataan arvostaa vasta, kun he eivät ole enää paikalla.
Olkoon tämä nyt yksi pieni tapa sanoa kiitos. Kun muistaa sen ajan, jolloin joutui pelimatkalla olemaan valmentaja, pelaaja, joukkueenjohtaja, huoltaja ja kuski, osaa olla kiitollinen tästä tilanteesta, johon olemme muutamassa vuodessa päässeet. Ryhmämme on kasvanut, vahvistunut ja tiivistynyt, eikä ole kahta sanaa etteikö se kasvattaisi kaiken tekemisemme arvoa ja merkitystä entisestään. Siinä vaiheessa, kun joukkuekaverit alkaa tunnistamaan kuorsaamisesta ja sukkien hajusta, tietää, että heihin voi luottaa myös pelikentällä.
Bussimatkalla on välillä pakko nostaa jalat korkeuksiin. Kenen villasukat? Tunnistamista helpottava haju ei ole kuvassa mukana – onneksi.
Hatunnosto vielä Rovaniemelle NMKY:n ja Martti Niemisen tekemälle pitkäjänteiselle työlle. Ilman heidän sitoutumistaan noin puolet Suomesta puuttuisi kokonaan aikuisten koripallokartalta. Monelta muulta loppuisi heidän kilometrimäärillään matka kesken.
PENA RANTA
Huima pelaa seuraavan kotiottelunsa juuri RoNMKY:tä vastaan. Ottelu alkaa Äänekosken Liikuntatalolla sunnuntaina 19. helmikuuta kello 14.
Todella tärkeä uutinen. Jos jutut vähissä, pitäisikö laittaa pillit pussiin…
Hieno kirjoitus Pena. Juurikin näin, mukava toimia ku taustat toimii ja on kunnossa. Ilahduttavaa nähdä edustuksen panostus ja sitoutuminen. Huimalainen koripallo kuuluu ehdottomasti divariin. Hienoa Pena kun olit isona osana kääntämässä kurssin oikeaan suuntaan.
Valistuneen ihmisen ansiokas kirjoitus.
Hyvä kommentti Mikeltä. Ja onnea Huimalle.
Aivan loistava kirjoitus ja hieno tapa muistaa mukana olevia pitkänlinjan tekijöitä. Hyvä Pena!