Lokakuun alussa aloitti Äänekosken seurakunnan uusi kanttori Rebekka Nikula työnsä urkujen polkijana. Hänet siunattiin tehtäväänsä Äänekosken kirkossa sunnuntaina. Messun päätteeksi hän ilahdutti paikalla olleita sykähdyttävällä loppusoitolla, Léon Boëllmannin Toccatalla, myös ÄKSän toimittaja ja kuvaaja saivat kuullakseen tämän ajoittain mahtipontiseksi yltyvän koskettimelle sävelletyn taidemusiikkihetken.
Olisiko kanttorille haitaksi nelikätisyys?
– Olisi, sillä silloin olisi myös kaksinverroin ajateltavaakin. Halusin aloittaa pestini repäisevästi, siksi valitsin tämän Boëllmannin Toccatan, Nikula naurahtaa.
Pian 29-vuotias Rebekka Nikula on kotoisin Sulkavalta ja kokee olevansa edelleenkin sulkavalainen, vaikka on asunut opintojen vuoksi Helsingissä liki kymmenen vuotta. Nyt asutaan Äänekoskella -tuttu paikka, sillä Nikulan sisko asuu myös täällä.
– Tämä on meille hyvä sijainti, sillä mieheni vanhemmat asuvat Pohjanmaalla ja minun vanhempani Itä-Suomessa. Tästä on lyhyt matka molempiin mummoloihin.
Mummot ovat varmasti jo tohkeissaan sillä suvun uusi tulokas syntyy jo tuota pikaa. Nikulan perheeseen kuuluu insinöörimies Eemeli Nikula sekä puolitoistavuotias Oskari-poika.
– Meille tulee uusi perheenjäsen tammikuussa, ja minä jään äitiyslomalle joulukuun 18. päivä, Nikula kertoo.
Nikulan soittajatausta ei löydy suinkaan kosketinsoittimen ääreltä. Huilistina soittoharrastuksen aloittanut mutta Sulkavan seurakunnan nuoriso- ja isoistoiminnan ansiosta Nikula kiinnostui kirkkomuusikon urasta.
– Äänekosken seurakunnan kanttori on minun ensimmäinen vakituinen virkani. Olen tehnyt sitä sijaisuuksia Sulkavalla ja Helsingissä, Nikula kertoo taustoistaan.
Tuore kanttori on tutustunut jo Äänekosken ja Konginkankaan sekä Hietaman kirkon urkuihin.
– Urut ovat yksilöitä. Hietamalla on ranskalaistyyppiset sähköurut ja nämä kirkon urut ovat saksalaistyyppiset urut.
Kanttorin työ painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. Häihin ja hautajaisiin sekä sunnuntaisiin jumalanpalveluksiin. Mutta työhön sisältyy toki muutakin kuin uruilla säestämistä. Kuorotoiminta on kanttorin lempilapsi.
– Musiikkikasvatus ja kuorot sekä soitinhuolto. Monenlaista saa tehdä tässä hommassa. Jos aika antaa myöten, niin haluaisin perustaa lapsikuoron ja miksipä en muskariakin. Jumalanpalvelusten virret saa kanttori itse päättää. Kirkkovuoden teemat antavat rungon, mutta toki saan itsekin päättää viristä. Minä tykkään tehdä näköiseni alku- ja loppusoitot, toivottavasti seurakunta pitää kuulemastaan, Nikula sanoo.
Kirkkoon tavoitellaan kansaa myös musiikin avulla. On kuultu hevi-messuja, Elvistä ja vaikka mitä. Kuullaanko Äänekoskella, täällä jazzin luvatussa kaupungissa Jazz-messu?
– Se ei ole omaa osaamisaluettani lainkaan, mutta en ole myöskään tyrmäämässä ideaa. Itseäni lähellä voisi olla kansanmusiikkimessu, Nikula pohtii.
Nikula kertoo, että olo on kotoisa. Mikä voisi olla sen parempi fiilis ensimmäisten työviikkojen jälkeen?
ÄKS toivottaa Rebekka Nikulan perheinee lämpimästi tervetulleeksi Äänekoskelle.
