Taiteilija Väinö Rusanen on elänyt yli puoli vuosisataa taiteen parissa ja löytänyt oman, persoonallisen tyylinsä tuoda kuvat eläviksi pensselillään. Mielenkiintoinen tyyli ja omaperäinen värien käyttö puhuttelevat katsojaa.
Taidemaalari Väinö Rusanen ei pode tyhjän paperin kammoa, päin vastoin. Kun hän näkee puhtaan pinnan, tekisi se mieli täyttää kuvilla, väreillä ja tunteilla.
– Se alkoi siitä, kun kansakoulussa opettaja laittoi piirtämään ja totta kai lapset tavoittelevat aina käsillä tekemistä. Mielessäni aloin miettimään, että miltä mikäkin maisema näyttäisi kuvana, Rusanen muistelee.
Väinö Rusanen on opiskellut Vapaassa taidekoulussa vuonna 1957 ja Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1958–1962. Taiteellisen debyyttinsa hän teki Jyväskylässä vuonna 1995.
– Vuosien saatossa minulle on muodostunut oma tyylini ja olen kehittynyt sisäisesti. Siinä on samalla löytynyt minuus. Mielestäni yhteiskunta ja yleinen mielipide samanlaistuttaa mielipiteitä ja taiteenkin tekemistä liikaa. Minusta erilaisuus on hyvä juttu.
ALKUUN RUSASEN tauluissa näkyi lähinnä maisemia ja muotokuvia, kunnes 1970-luvulla ihmisjoukot sulautuivat sujuvasti rikastuttamaan maalauksia. Hetken tunnelmat syntyvät eläviksi ekspressionismiin taipuvan taiteilijan pensselin jäljessä.
– Haen paljon inspiraatiota luonnosta ympärilläni, mutta samalla tavalla televisio tuo olohuoneeseeni vaikutteita ympäri maailmaa. Erääseen tauluun minua innostivat Saharan reunalla elävät tummapintaiset ihmiset punertavan maan ja hiekan ympäröimänä.
Värejä Rusanen käyttää omaperäisesti ja taidokkaasti. Koloristiksi ovat kriitikot Rusasta kuvailleet teksteissään ja se kieltämättä nostaa taiteilijan itsetuntoa.
– On upeaa, kuinka värien kirjo on loputtoman rikas, mutta toisaalta jo kahdellakin värillä pääsee pitkälle, kun saa poljennon aikaan. Haluan, että värien maailma tulee esille töissäni, Rusanen sanoo.
ÄÄNEKOSKEN KIRJASTON alakerran Hoikkassalissa esillä on miehen tuoreempaa tuotantoa noin kolmisenkymmenen taulun verran. Niiden tyyli ottaa askeleen nykytaiteen puolelle ja näyttelyn nimen mukaisesti teokset kuljettavat katsojaansa maailman pihalta toiselle.
Itse taiteilija on tavattavissa Hoikkassalissa tiistaina 8. huhtikuuta kello 14–18 välillä. Ja ellei matka Saarijärveltä Äänekoskelle olisi niin pitkä, niin mielellään hän saapuisi paikalle vaikka päivittäin.
– Haluan saada yhteyden ihmisiin ja kehottaa heitä tulemaan nauttimaan taiteesta, Rusanen toteaa.
Lue lisää Väinö Rusasesta täältä.
Maailman pihoilla – Väinö Rusasen maalauksia Äänekosken kaupunginkirjaston Hoikkassalissa 2.–25. huhtikuuta. Avoinna ma–ke klo 12–19, to–pe 12–16 (to 17.4. klo 12–15, suljettu 18–21.4.). Vapaa pääsy!
Taulujen asettelu on oma taiteenlajinsa. Seinätilan puutteessa oli päätettävä, mitä tauluja viedään takaisin kotiin Saarijärvelle.
Esillä on muutama kaupunkimaisema, joissa taiteilijan yksityiskohtainen maalaustyyli pääsee oikeuksiinsa.
Tähän teokseen Rusasta inspiroi Saharan voimakkaat, polttavat värit. Varsinkin näin kevään korvilla taiteilija pyrkii raskaasta ruskeasta kohti vaaleampia värejä.
Muotokuvat vaativat erityisen tarkkaa työtä. Vasemmanpuoleisen kansantanssijanaisen Rusanen tapasi Nurmeksessa ja oikeanpuoleinen mies oli taiteilijan retkikaverina 90-luvun alussa.
