Iiro Rantala harmittelee lukuisten artistien tavoin Keitelejazz-festivaalin päättymistä mutta ei lakkaa uskomasta Suomen aktiiviseen kulttuurikesään. Olkoon se tervehdys myös Ääniä Festivaalille. Tänä vuonna Keiteleen rannalla taas soi!
Kaikista Suomen jazzfestivaaleista Keitelejazz oli yksi mieluisimmista. Se oli sopivan kokoinen sekä siihen kaupunkiin että muutenkin. Lisäksi siellä oli aina ystävällinen meininki ja kaikki toimi moitteettomasti.
On lukuisia hyviä muistoja. Ensimmäinen kerta oli Upi Sorvali Big Bad Family -kokoonpanossa Äänekosken työväentalolla vuonna 1987. Hotelli Keiteleessä oli konsertti Töykeiden kanssa. Muutaman kerran soitimme siellä isossa teltassa, mutta ehkäpä mieleenpainuvimmat konsertit ovat olleet kaupungintalon salissa, kerran mm. toin sinne Viktoria Tolstoyn ja Ulf Wakeniuksen. Oli hieno konsertti ja ruotsalaisetkin diggasivat paljon.
Ikävää, että Keitelejazzia ei enää ole. Uskon kuitenkin Suomen aktiiviseen kulttuurikesään ja aistin, että ennemmin tai myöhemmin Keiteleellä taas soi. Mieluummin ennemmin.
Lallukassa 5.5.2021
Iiro Rantala
