Se oli Keitelejazz! – juttusarjan kuudennessa osassa pääsemme Leena ja Timo Niskasen matkassa Keiteleen aalloille – lukuisten Keitelejazz-artistien tavoin. Ja mitä Keitelejazz-festivaalin kannalta käänteentekevää päätettiinkään Norjan Eskon rantasaunassa? ÄKSän juttusarja Se oli Keitelejazz! kurkistaa menneeseen eli Keitelejazzin vuosikymmenten mittaiseen historiaan. Millaisen jäljen ja minkälaisia muistoja Äänekosken kansainvälisin, komein ja uljain festivaali jätti jälkeensä? Otamme siitä selvää!
”Tämä on yksi maailman kauneimpia back stage-alueita”, kuului useampien maailman esiintymislavoja kiertäneiden artistien suusta heidän saapuessaan Keitelejazzeille. Paikan lumovoimaa, suomalaisen luonnon ja musiikin lujaa liittoa on verrattu jopa säveltäjä Jean Sibeliukseen ja hänen musiikkinsa. Voi vain arvailla, kuinka monille tuhansille ihmisille on välittynyt vierailijoiden kautta kuvia ja tunnelmia Keitelejazz-festivaalin ainutlaatuisesta miljööstä. Vaikka konserttilavalta ei Keiteleelle suoraan näkynyt, asia konkretisoitui artistien back stage-alueella, joka rajoittui aivan rantaviivaan. Keitelejazz-artistien ei tarvinnut jäädä vain rannalle ihailemaan Keiteleen maisemia, vaan heille tarjottiin mahdollisuus astua myös laivaan, Leena ja Timo Niskasen omistamaan alukseen.
– Meillä oli jazz-organisaatiossa aina se ajatus, että artisteille pitää järjestää olosuhteet mahdollisimman hyviksi. Kun heillä on hyvä fiilis ja ovat saaneet rentoutua, silloin he soittavat myös hyvän keikan. Olimme iloisia, että Niskaset tarjosivat artisteille mahdollisuuden kokea luonnon kauneutta vesillä, Äänekoski Jazz ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja Kalevi Plattonen muistelee kiitollisena.
Onko tällaista olemassa? Eikö täällä todella ole ketään? Leena Niskanen kertoo risteilyvieraiden hämmästelleen Keiteleen rauhaa ja maisemia.
Hän huomasi, kuinka laivalla moni halusi rauhoittua. Tunnelmasta saattoi päätellä, että ihmiset nauttivat. Tällaisia maisemia ei monikaan ollut aiemmin nähnyt.
– Se ei ollut mikään lehdistötilaisuus, vaan jokainen sai hakea oman paikkansa laivassa. Jos halusi olla omissa oloissaan, se oli mahdollista, Leena kertoo.
Laivalla vierailleista artisteista on jäänyt Leenalle ja Timolle todella hyvät muistot. Yksi mieleenpainuvimmista on Procol Harum -yhtyeen vierailu laivalla vuonna 2009. Yhtyeen keulahahmo Gary Brooker oli murtanut kylkiluitaan pudottuaan tukkipinon päältä taukopaikalla, matkalla Helsinki-Vantaan lentoasemalta Jyväskylään. Onnettomuus tapahtui vain päivää ennen yhtyeen konserttia 23.7. Keitelejazz- festivaalilla. Brooker jaksoi loukkaantumisesta huolimatta olla yhtyeensä mukana laivassa.
Procol Harum -yhtye tuli Keitelejazzeille myös seuraavana vuonna. He halusivat tulla vuonna 2010 ”korvaamaan maailman parhaalle yleisölle” Brookerin loukkaantumisen takia vajavaiseksi jääneen konserttinsa. Silloin he ottivat yhteyttä Keitelejazz-organisaatioon jo hyvissä ajoin kertoakseen myös toiveensa päästä jälleen seilaamaan Keiteleelle Leenan ja Timon aluksella. Se järjestyi. Procol Harum-yhtyeen lisäsi aluksella vierailivat vuosien mittaan muun muassa Colosseum, King King, Slade, The Animals sekä Kotiteollisuus. Risteilyseurue saattoi koostua myös eri yhtyeiden artisteista.
Kotiteollisuus-yhtyeen vierailusta Leena muistaa, kuinka rauhallisia ja ystävällisiä kaikki yhtyeen jäsenet olivat. Päivää vietettiin vesillä leppoisissa tunnelmissa ennen illan konserttia. Mukavan risteilyn päätteeksi Leena teki päätöksen lähteä kuuntelemaan, millaista musiikkia nuo säyseät kaverit soittavat. Yllätys lavan reunalla oli käsinkosketeltava:
– Ai kauheeta! Eihän noi voi olla samoja ihmisiä, Leena naurahtaa.
Hän ei ollut tiennyt etukäteen Kotiteollisuus-yhtyeestä, heidän musiikistaan ja repliikeistään. Jälkeen päin tilanne on Leenaa huvittanut. Toisenlaisena kokemuksena hän muistaa Mari Boinen ja Mary Coughlanin konsertit.
– Se oli ihanaa, semmoista voimakasta. Olin ihan liekeissä. Ja kun sain vielä keskittyä pelkästään musiikin kuunteluun.
Leena ja Timo Niskasen ensikosketus Keitelejazz-festivaaliin liittyi myös laivaristeilyihin. Se tapahtui Keiteleellä vuonna 1992. Amerikkalainen laulajatar LaVerne Butler oli sinä vuonna esiintymässä M/S Suvettarella pianisti Max Tabellin trion kanssa. Triossa soittivat Tabellin lisäksi Markus Ketola (rummut) ja Erik Siikasaari (basso).
– Kun itsekin tykättiin veneilystä ja kun siihen sai yhdistää hyvää musiikkia, niin mikäs sen mukavampaa, toteaa Timo.
Heille on jäänyt mieleen myös maaherra Kalevi Kivistön esiintyminen M/S Suvettarella, mutta erityisesti LaVerne Butler yhtyeineen jätti lähtemättömän jäljen. Kalevi Plattonen kertoo LaVerne Butlerin käyneen Keitelejazzeilla ensimmäisen kerran jo vuonna 1987. Rumpali Klaus Suonsaari oli ottanut silloin Äänekoski Jazz ry:n puheenjohtajana toimineeseen Plattoseen yhteyttä ja tarjosi Keitelelejazz-festivaalille esiintymään kokoonpanoaan, jossa laulajatar Butleria säestivät hänen lisäkseen Ira Coleman (basso) ja Niels Lan Dogy (piano). Konsertti oli Hotelli Hirvessä.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Procol Harumin joukoista löytyi innokas kalastaja: Caught a monster!! Leena ja Timo Niskasen kuva-arkisto
Jazz-risteilyt M/S Suvettarella alkoivat osana Keitelejazz-festivaalin ohjelmaa vuonna 1991. Silloin risteilyllä esiintyi äänekoskelaisista muusikoista koostuvat Bockhill Brothers (Jani Penttinen, laulu, Pekka Siistonen, piano ja haitari, Juha Rantapuro, kontrabasso ja Ilu Castrén, rummut). Risteilyllä esiintyi lisäksi yhden miehen kokoonpanolla saksalainen Hans Blues & Boogie. Ensimmäiseen jazz-risteilyyn kuuluivat myös jatkot ravintola Viljoksessa Suolahdessa. Tunnelmasta vastasi risteilylläkin esiintynyt Hans Blues & Boogie sekä Teppo Koski Quartet(Teppo Koski, piano, Mikko Saikkonen, saksofoni, Sami Varvikko, basso ja Pasi Naulapää, rummut). M/S Suvettaren omisti Aarne Ilves, joka toimi myös laivallaan kapteenina. Jazz-risteilyt kuuluivat Keitelejazz-festivaalin ohjelmaan vuoteen 1995 asti. Niistä luovuttiin vuodesta 1996 alkaen, kun festivaalin konsertit keskitettiin Äänekosken Rantapuistoon.
Äänekosken Yrittäjät ry otti vastuun ravintolatoiminnasta vuonna 1996.
– Se alkoi itse asiassa Norjan Eskon mökkisaunan lauteilta, muistelee Timo Niskanen Äänekosken yrittäjien mukaantuloa Keitelejazzeille.
Saunailta liittyi työporukan yhteiseen illanviettoon. Timo Niskanen ja Kalevi Plattonen paransivat maailmaa kahdestaan saunan lauteilla, muiden jo mentyä. Äänekoski Jazz ry:n puheenjohtajana tuolloin toiminut Plattonen kertoi suunnitelmista siirtää jazzit Äänekosken Rantapuistoon kesästä 1996 alkaen sekä tarpeesta löytää konserttialueelle ravintolatoiminnasta vastaava yrittäjä. Timolle tuli mieleen ehdottaa tehtävään yrittäjäjärjestöä, Äänekosken Yrittäjät ry:tä. Ajatus kuulosti hyvältä. Kalevi lupasi viedä asiaa eteenpäin Äänekoski Jazz ry:n hallituksessa ja Timo puolestaan Äänekosken Yrittäjät ry:n hallituksessa. Hyvin alkanut yhteistyötä jatkui Keitelejazz-festivaalin loppuun saakka, vuoteen 2019. Timo Niskanen on asiasta edelleen mielissään.
– Kyllä suomalaisessa saunassa on tehty hyviä sopimuksia. Siinä se taas nähtiin, Timo nauraa.
Leena Niskanen muistelee ensimmäisestä vuottaan Keitelejazzeilla yrittäjäjärjestön toimijana. Anneli Hydèn valmisti silloin kaupungintalon keittiössä kaikki festivaaliravintolassa myytävät ruuat. Yrittäjät hoitivat annosten tarjoilun ja myynnin ravintolateltassa yleisölle ja festiaalilla työskenneille. Artistien aterioista vastasi back stage -henkilöstö. Leenan kunto koheni hänen juostessaan useita kertoja illassa teltan ja kaupungintalon välillä olevaa jyrkkää mäkeä. Milloin oli joku ruokalajeista tai jokin muu tarpeellinen loppunut ravintolateltasta. TeleNokialta lainaksi saadut käsipuhelimet eivät aina toimineet ja silloin oli juostava.
– Se oli hyvä kokemus se ensimmäinen vuosi. Silloin oli mahtavat ja monipuoliset ruuat. Oli kaikennäköistä lihapataa ja muuta todella hyvää, siis kunnon ruokaa, Leena kertoo.
Ensimmäisenä vuonna festivaaliravintola oli pieni, telttaan tehty syvennys.
– Ilmeisen hyvin se kuitenkin toimi, muistelee Kalevi Plattonen.
Ensimmäisiin vuosiin toi vipinää myös firmojen tilaukset henkilöstölleen ja asiakkailleen ennen illan konserttia.
Ravintolateltan ja muut rakenteet yrittäjäjärjestön käyttöön hoiti Keitelejazzien oma organisaatio. He tilasivat myös kaikki myytävät juomat ravintolatelttaan, yrittäjäjärjestön edustajien kanssa yhdessä neuvotellen. Juomien ja ruoka-annosten määristä pidettiin tilastoa ja menekkiä seurattiin. Kaikki mahdollinen pyrittiin ennakoimaan mahdollisimman hyvin.
– Sitten tuli se intiaanikesä ja menikin yhtenä päivänä kaikki, muistaa Timo Niskanen.
Juomia käytiin ostamassa lisää paikallisista liikkeistä lähes päivittäin. Kun janoisia asiakkaita oli paljon, syntyi myös jonoja juomien myyntipisteisiin. Suurin osa yleisöstä oli tullut iltaa viettämään rennolla festarimeiningillä eikä jonottaminen haitannut. Ravintolateltassa oli töissä iltaisin 30 – 40 talkoolaista, sen verran kuin oli tarve.
– Ja kaikkihan pelasi ja oli tekemisen meininki, muistelee Timo.
Äänekosken yrittäjäjärjestön pääsy Keitelejazz -organisaation yhteistyökumppaniksi vuodesta 1996 alkaen sai yrittäjissä innostuneen vastaanoton. Niskaset muistuttavat , että ravintolatoiminnasta vastaaminen toi yrittäjäjärjestölle tervetullutta tuloa. Sillä saatiin rahoitettua seutukunnan yrittäjien yhteistä toimintaa.
– Olemme kaikki palveluammateissa monella eri toimialalla ja yhdessä mukaan lähteminen oli yhteishengen osoitus, korostaa Timo.
– Yrittäjille oli kunnia-asia hoitaa annettu vastuutehtävä mallikkaasti. Alkuvuosina kullekin festivaali-illalle oli valittu hovimestari, joka suunnitteli ja ohjeisti tarkkaan, miten toimitaan. Hovimestarit olivat ravintolateltan vastaavia, jotka hoitivat myös perehdytyksen. Yrittäjien jokakesäinen yhteistyö Keitelejazzeilla lisäsi keskinäistä yhteisöllisyyttä mikä edisti yrittäjien yhteistoimintaa kaikkinensa. Ja olihan sitten aina ne pippalot festivaalin jälkeen, naurahtaa Leena.
Millaisen jäljen Keitelejazz-kaari jätti Leena ja Timo Niskaseen?
– Tähän on jäänyt sellainen reikä, aloittaa Timo ja painaa sydämensä seutua.
– Aikamoinen tyhjiö on jäänyt. Maailmanlaajuisesti ja valtakunnallisesti tunnettu tapahtuma Äänekoskella. Sitä ei enää olekaan. Ne vuodet, jotka saimme olla mukana, ovat olleet mukavia, sekä yrittäjäporukalla että jazz-organisaation kanssa. Vuosien mittaan opimme toimimaan yhdessä eikä kaikkea tarvinnut edes sanoa ääneen. Toivotaan, että Ääniä Festivaali tuo uutta elämää Äänekosken kesään, myös paikallisten yrittäjien näkökulmasta.
Leena Niskanen yhtyy puolisonsa sanoihin ja lisää.
– Tosi hyviä muistoja ja tosi hyviä tapaamisia. Monenlaista olemme kokeneet Keitelejazz -vuosina. Monessa olimme mukana.
Keitelejazz, kansainväliseksi musiikkitapahtumaksi kasvanut festivaali järjestettiin viimeisen kerran Äänekosken Rantapuistossa heinäkuussa 2019. Festivaalin elinkaari jäi loistavaksi tähdeksi suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Ilman 1980-luvun puolivälissä Äänekoskella vaikuttaneita, intomielisiä jazz- ja blues -musiikin harrastajia tämä ei olisi todennäköisesti toteutunut. He tekivät rohkean päätöksen järjestää ensimmäinen Keitelejazz 8.-11.8.1985 – vain kahdeksan kuukautta Äänekoski Jazz ry:n perustamisen jälkeen. Festivaali järjestettiin tämän jälkeen vuosittain, yhteensä 34 vuoden ajan. Vain vuonna 2017 Keitelejazz jäi järjestämättä.
Mistä kaikki alkoi? Mitä merkityksiä KeitKeelejazz-festivaalilla oli eri toimijoille? Mitkä asiat ovat jääneet erityisesti mieleen? Muiden muassa näihin kysymyksiin vastaa Äks-lehdessä julkaistava Se oli KEITELEJAZZ! – juttusarja. Kirjoitukset pohjautuvat festivaalin toteutuksessa mukana olleiden haastatteluihin sekä eri lähteistä koottuihin dokumentteihin.
