Kansanedustajat Nasima Razmyar ja Susanna Huovinen kävivät Äänekoskella puhumassa maahanmuuttaja-asiasta kansan kanssa. Suolahtisaliin oli saapunut ajankohdasta huolimatta hyvä määrä ihmisiä.
Merja Närhen alustuksessa lähetettiin kaikille kuulijoille terveisiä entiseltä sotalapselta Annikilta.
–Annikilta sellaisia terveisiä, että kukaan ei jätä kotiaan ellei ole pakko, Närhi sanoi.
Kansanedustajien lisäksi paikalla oli Timo Seppä. joka edustaa Ankkuria, mahdollista ryhmäkodin toimijaa. Ankkurilla on pitkä kokemus nuorten auttamisesta.
– Kaikki on vielä suunnitteluasteella. Tänne tulevat nuoret tarvitsevat turvaa ja huolempitoa. Ja se me onneksi osataan, Seppä summaa.
Pakolaiskriisi ei ole hetkellinen ongelma, vaan pitkän aikaan kehittynyt tilanne, joka vasta nyt näkyy paremmin Suomessa. Suolahtisalissa kuultiin faktaa siitä, miten tilanne on eskaloitunut ja saavuttanut tämän pisteen.
– Tilanne ei osoita mitään laantumisen merkkejä. Pakolaisleireillä olosuhteet alkavat olla sietämättömiä, ja ihmiset ovat lähteneet liikkeelle. Meidän tehtävä olisi tarjota heille turvallinen ja tasapainoinen ympäristö, Huovinen sanoo.
– On hyvä muistaa, mikä tilanne Kreikassa on. Sinne on tullut yhdessä viikossa sama määrä pakolaisia, mitä meille on arvioitu koko vuodeksi, Razmyar sanoo.
VIERAAT KOROSTIVAT sitä, että pakolaiskriisi on koko Euroopan yhteinen asia.
– Monet ovat kysyneet, että miksi meidän kuuluu auttaa. Minä olen yleensä kysynyt sitten, että mikä se on se vaihtoehto. Laitetaanko raja kiinni ja puolustusvoimat vahtimaan, ettei Torniosta tule yli kukaan? Meillä kuitenkin itse on aina ollut mahdollisuus lähteä ja mennä. Oltaisiinko kuitenkin itse menossa ja sanomassa ”EI TÄNNE”. Tällainen ajatusmaailma kuulostaa minun korvaan hyvin vieraalle, Huovinen sanoi.
Paikalla olleita kiinnosti paljon se, millaista kansaa Opistolle oikein olisi tulossa.
– Kyseessä on alle viisitoistavuotiaat. Ikähaitari muuttuu kuitenkin jatkuvasti, ja on vaikeaa sanoa kuinka paljon nuorempia he voivat olla. Ilmeisesti nuorimmat ovat olleet 12-vuotiaita, Seppä sanoi.
Keskustelua käytiin myös sopeuttamistoiminnasta, kuten Suomen kielen opetuksesta, joka on merkittävä osa turvapaikanhakijoiden auttamista. Avustajien facebook-ryhmien tarjoma apu ja yksityisten toimijoiden tuki saivat paljon kiitosta.
– Kolmannessa sektorissa on voimaa. Siellä on paljon puhuttu esimerkiksi Suomen kielen opetuksesta vastaanottokeskuksissa, Razmyar sanoo.
Paikalle oli saapunut kiitettävästi väkeä, vaikka ajankohta oli monille hieman haasteellinen.
RAZMYAR KERTOI äitinsä elämästä esimerkin ennakkoluuloista. Äiti oli viikannut tuntemattoman henkilön pyykit pyykkituvassa, ja siirtänyt ne sivuun.
– Rouva sitten sanoi äidille, että missä ovat ne pyykit. Kyllä minä tiesin, että sinä ne vielä varastat. Äiti haki viikatut pyykit ja pyysi anteeksi ja sanoi, että minä halusin viikata, kun sinulla on käsikin kipsissä. Tämä rouva itki, ja heistä tuli sydänystäviä. Ennakkoluuoja voi olla, mutta niitä voi myös voittaa.
– Jos käytte ulkomailla, ja teitä joku auttaa. Se tuntuu todella hyvältä vaikka olisi turisti, niin kuvittele kun se sama tunne tulee kun yrität aloittaa uutta elämää uudessa maassa. Se on arvokkainta, mitä te voitte antaa, Razmyar sanoo.
Tilaisuuden jälkeen vieraat siirtyivät pikaiselle lounaalle. Seuraksi lähti tilaisuuden järjestäjä Marja Närhi.
– Hyvä kun saatiin Timo sinne mukaan. Voin sitten viedä arvokasta tietoa kaupunginhallituksen kokoukseen, Närhi sanoi.
Äänekosken kaupunginhallitus keskustelee Keski-SUomen Opistolle perustettavasta lasten ryhmäkodista maanantaina klo 15 alkavassa kokouksessaan.
