Erkki Aalto on seurannut läheltä sellutehtaiden töytäisevän Äänekoskea askel askeleelta eteenpäin.
Pian 89 vuotta täyttävän Erkki Aallon käsistä on lähtenyt runsain mitoin sellutonneja Äänekoskelta maailmalle. Nyt jo purettujen selluloosatehtaiden johtajana hän näki aitiopaikalta, mikä merkitys valkoisella kullalla on ympäröivään kaupunkiin.
– Kun saavuin Äänekoskelle, tämä oli pieni kylä. Sitten 60-luvun uusi sulfaattisellutehdas toi mukanaan parisataa uutta, hyvin palkattua työpaikkaa. Koko paikkakunta ja sen liike-elämä piristyi, ja Äänekoski muutti muotoaan. Katukuvaan ilmestyi nopeasti runsaasti autoja, ja kulttuuria riitti monipuolisesti, Aalto muistelee Äänekosken tehtaiden kulta-aikaa 60– ja 70-luvuilla.
Hyvin pian sellutehtaan jälkeen, vuonna 1966, tuli uusi kartonkitehdas, ja myös paperitehtaan tuotantoa kehitettiin. Sellu on Aallon mukaan kuitenkin aina ollut alueella metsäteollisuuden ykkönen.
SUURET TEHTAAT ja omistautuneet tekijät ovat tahkoneet rahaa Metsäliitolle, nykyiselle Metsä Groupille, ja hyvä työ on palkittu sijoittamalla merkittäviä summia Keiteleen rannalle, strategisesti keskellä metsävarantoja sijaitsevan Äänekosken tehdasintegraattiin.
– Sanoisin, että aikanaan Äänekosken kauppalasta muodostui Metsäliiton keskuspaikka. Täällä kokoonnuttiin klubille hyvien tarjoilujen ääreen tekemään päätöksiä. Vastaavia paikkoja ei muualla ollut, ja ihmiset saapuivat pitkien matkojen päästä tänne, Aalto pohtii Äänekosken merkitystä silloiselle Metsäliitolle.
TEHTAANJOHTAJANA Erkki Aalto vastasi sellun myynnistä ja henkilöstöasioista, hänen työparinsa tekniikasta. Kahden hyvin erilaisen tehtaan arjen pyörittäminen oli vaativaa mutta antoisaa työtä.
Valtakunnalliset teollisuuden kehityssuunnat vaikuttivat luonnollisesti myös Äänekoskella. Ensimmäiset tietokoneet saapuivat selluloosatehtaille 70-luvulla, kun samalla vuosikymmenellä Suomessa havahduttiin myös ympäristön- ja erityisesti vesistönsuojelulle.
– Me elimme tiukkojen lupien puitteissa. Ympäristöasiat olivat merkittävässä roolissa nykyisen tehtaan rakentamispäätöstä tehdessä. Silloisten tehtaiden muutokset olisivat olleet turhaan kalliita.
Niin Äänekoski sai yhtä aikaa uutisen kahden tehtaan yt-neuvotteluista ja huojennukseksi tiedon omassa luokassaan maailman suurimpiin lukeutuvan sellutehtaan rakentamisesta vanhojen tilalle.
Uusi tehdas turvasi kaupungin ja työntekijöiden tulevaisuuden ja herätti runsaasti mielenkiintoa. Yt-neuvottelut sujuivat Aallon mukaan ilman konflikteja, vaikkakin niitä ruodittiinkin siihen aikaan tavallista avoimemmin lehtien palstoilla.
OVIEN SULKEUDUTTUA vanhoilla tehtailla Erkki Aalto ajoi vielä sulfaattitehtaalta jäänyttä kuivauskonetta Metsä-Botnialta ostetulla pumppusellulla fluffirulliksi vuoden 1988 kevääseen saakka. Rullia syntyi yli satatuhatta tonnia. Eläkkeelle jäätyään Aalto on muun muassa vaikuttanut vahvasti kunnallispolitiikassa.
Selluteollisuus on silti edelleen lähellä miehen sydäntä.
– Olen seurannut biotuotetehtaan valmistelua mielenkiinnolla. Uuden tehtaan myötä Äänekoski varmaankin jälleen ottaa askeleen eteenpäin. Jos jokin neuvo täytyy antaa, niin on se ahkeran ja kurillisen mentaliteetin ylläpitäminen. Sillä ollaan päästy tähänkin asti. Äänekoski olisi tuppukylä ilman Metsäliittoa, Erkki Aalto toteaa.
Erkki Aalto
– Synt. 14.5.1926 Porissa
– Ylioppilaaksi vuonna 1945, diplomi-insinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1951
– Perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta
– Äänekosken sulfiittiselluloosatehtaan käyttöinsinööriksi vuonna 1959, molempien sellutehtaiden johtajaksi vuonna 1976.
