Äänekosken kirkkovaltuustossa kuultiin väkeviä puheenvuoroja. Kirkkovaltuusto jakautui kahtia, kun lähdettiin päättämään seurakuntamuusikon viran työtuntien lisäämisestä.
Seurakuntamuusikko toimii myös tulevaisuudessa 60 prosentin työajalla. Työtehtävät ovat osoittaneet, että työtä olisi tehtäväksi enemmänkin. Seurakuntamuusikko on hoitanut myös kanttoreiden tehtäviä, heidän ollessa vapailla ja tämä on haukannut työtunneista ison osan, eikä tunteja ole enää riittänyt hoitamaan hänelle kaavailtuja tehtäviä. Kirkkoherran ja Kasvun ja perhetyön rakentajien yksikön esimiehen Juho Hintikan laatima valmistelu on erittäin perusteellinen.
– On otettu huomioon kaikki näkökannat varsin tyhjentävästi. Tämä on virkamiestyönä tehty esitys, jonka faktoihin meidän kaikkien tulisi luottaa. Nämä kaikki kohdat ovat luettavissa esityslistasta, Tarja Tarvainen sanoi.
Kirkkoneuvosto oli käynyt kokouksessaan lähetekeskustelun seurakuntamuusikon (60 %) viran kokoaikaistamisesta. Esitys viran kokoaikaistamisesta kirkkovaltuustolle lähti tasaäänin, jolloin puheenjohtaja, kirkkoherra Elina Tourusen ääni ratkaisi.
Asian käsittely toisti itseään, sillä kirkkovaltuustossa päätös tuli puheenjohtaja Seppo Mertasen äänellä.
Marjatta Huhta teki pykälään muutosesityksen. Hän kiitteli hyvin tehdystä valmistelusta.
– Vuonna 2021 tehtiin hyvä päätös, kun lähdimme satsaamaan lasten ja nuorten ja perheiden työhön. Palaute seurakuntamuusikon työstä on ollut positiivista, joten voimme olla tyytyväisiä ratkaisuun, jonka olemme tehneet. Valtuutettuina meidän tulee osata katsoa asioita pitkällä tähtäimellä. 40 prosentin työajan lisäys tarkoittaisi sitä, että sitoudumme siihen vuosiksi ja maksamme joka vuosi sen summan, mitä lisäys tuo tullessaan. Mielestäni tässä vaiheessa 60 prosentin työaika palvelee meidän seurakuntaa. On arvioitu, että seurakunnan kanttoriresurssi on 2,5 henkilötyövuotta ja nyt se on jo 2,6. Laskennallisesti me emme tule koskaan pääsemään eroon sijaisuuksista, vaikka seurakuntamusikon työaikaa pidennettäisi, Marjatta Huhta laski.
Kirkkovaltuusto äänesti tunnin kestäneen keskustelun jälkeen. Äänestys päättyi lukemiin 13-13 ja puheenjohtaja Seppo Mertasen ääni nousi vaa’ankielen asemaan ja kirkkomuusikko jatkaa tehtäviään osa-aikaisena. Muutosesitystä kannattanut Leila Lindell jätti asiaan toivomusponnen, joka kirjattiin pöytäkirjaan.
– Olen pettynyt kaikkien niiden puolesta jotka osallistuivat valmisteluun. On tunne, että meidän harkintakyky kyseenalaistettiin tässä päätöksessä. Olemme miettineet asiaa pitkään ja monelta kantilta, kirkkoherra Elina Tourunen.
Asia jakoi kirkkovaltuuston kahtia: Seurakuntaväen eli keskusta-oikeiston riveistä ainoastaan valtuutettu Eija Kangas lähti Seurakunta kuuluu kaikille, Yhteisellä polulla ja Nuoremman seurakunnan kelkkaan.
– Toivon, että jokainen valtuutettu sai tehdä oman ratkaisunsa. Valtuutetulla on vapaus toimia sen mukaan, kun itse parhaaksi näkee, kirkkoherra toivoi.
Lindellin jättämässä toivomusponnessa toivotaan asiaan palattavan uudestaan: ”Vuoden kuluttua syksyllä tehdään kirkkovaltuustossa strategian väliarviointi, jossa yhteydessä henkilöstöstrategiaa myös arvioidaan. Tässä yhteydessä esitettyyn viran muutokseen voidaan palata.”
– On kaikkien kannalta reilua, että asiaan palataan uudestaan. Toivottavasti asiasta ei tehdä vastakkainasettelua, Lindell sanoi.
Lapsiasianvaikutuksen (LAVA) työryhmässä oleva Sari Salahub oli seurakuntamuusikon viran kokoaikaistamisen puolesta. Takki kääntyi valtuustossa.
– Keskustelin seurakunta-aktiivien kanssa tulevista eläköitymisistä, ja että niiden jälkeen voisimme viran kokoaikaistaa. Sain lisää näkökulmia ja se muutti käsitystäni. Meillä on varaa odottaa ja katsoa mikä on tilanne sitten. Nyt ajattelen asiaa talous edellä, mutta vuoden päästä voin olla jo eri mieltä, Sari Salahub sanoi.
Jaana Tani oli huolissaan, minkälaista työnantajakuvaa seurakunta päätöksellään välittää.
– Tämä huoli pitäisi koskea meitä jokaista valtuutettua. Työaikalainsäädäntö menee selkeästi niin, että jos työnantajalla on tarjota töitä enemmän kuin osa-aikainen, niin silloin sitä pitää tarjota osa-aikaiselle, eikä niin, että jatkuvasti palkataan ulkopuolelta sijainen. Olemme hämärän rajamailla, ja minusta se on erittäin noloa. On harmillista, että julkisissa ja virallisissa asiakirjoissa väheksytään musiikkitoimintaa. Ei täällä mitää rokkibändejä kasvateta vaan meillä tehdään seurakunnan työtä, jota johtaa seurakunnan työntekijä. Väheksyvä suhtautuminenju ei ole asiallista, Tani sanoi.
Asian valmistelua oli täydennetty keskustelussa nousseiden näkökulmien pohjalta. Viran kokoaikaistaminen sai taakseen henkilöstön hyväksynnän. Lisäksi kirkkoneuvostolle on annettu tiedoksi Nuorten vaikuttajaryhmän lausunto asiasta. Kirkkoneuvoston nimeämät lapsiasiahenkilöt ovat suorittaneet asiasta lapsivaikutusten arvioinnin, jonka perusteella toivotaan että kokoaikainen työ olisi tarpeen.
– Keskusteltuamme aiheesta toteamme, että kokoaikainen seurakuntamuusikon virka olisi tarpeellinen. Lapsi- ja nuorisotoiminnassa seurakuntamuusikolla ei juuri ole aikaa toimia lasten ja nuorten parissa, sillä työaika menee toimituksiin ja muihin työtehtäviin. Esimerkiksi nuorille järjestettävän musiikkotoiminnan kautta nuoria voisi saada mukaan seurakunnan toimintaan pysyvämmin, nuorten vaikuttajaryhmän kannanotossa linjataan.
Kirkkoherra Elina Tourunen käytti keskustelun päätteeksi repliikkipuheenvuoron asian valmistelusta ja seurakuntamuusikon kokoaikaistamisen puolesta.
– Johtuu käytännön syistä, että seurakuntamuusikon työaika ei riitä nuorille ja lapsille: meillä on kaksi kokoaikaista kanttoria, joilla on kerran kuussa vapaa viikonloppu, joten seurakuntamuusikkoa työllistävät myös jumalanpalvelukset sekä monet kirkolliset toimitukset. Tätä me emme osanneet ennakoida ja nyt ollaan tilanteessa, että seurakuntamuusikon työaika ei riitä viikolla tehtävään lapsi- ja nuorisotyöhön, Tourunen kertoi.
Seurakuntamuusikko pitää muun muassa viikoittaista muskaria, joka on osoittautunut erittäin suosituksi seurakunnan toiminnaksi.
– Se on iso panostus lapsityöhön ja lopun työajan puitteissa hän käy nuorten parissa. Esihenkilöt ovat pohtineet kuinka seurakuntamuusikolla riittää aikaa enemmän lapsille ja nuorille. Ainoa tapa tähän on, että hän tekee vain yhden viikonlopun jumalanpalveluksia ja toimituksia, ja silloin me tarvitaan keikkakanttori sijaistamaan seurakuntamuusikkoa. Tähän sijaisuuteen me käytämme noin 7500 euroa vuodessa.
Tourunen sanoi, että työnantajan roolissa Äänekosken seurakunta on nyt harmaalla alueella.
– Että me käytämme ulkopuolista työvoimaa, vaikka meillä on talossa palkattu osa-aikainen alan ammattimainen työntekijä. Työnantajan toimintana tämä on hyvin erikoista, Tourunen muistutti.
Akusti Väisänen kysyi, kuinka moni on 50 vuoden päästä seurakunnan toiminnassa mukana.
– Me nuoret ja lapset. Jos me ei kuunnella nuorten mielipidettä asioissa, niin 50 vuoden päästä olemme tilanteessa, ettei meillä ole täällä ketään, Väisänen muistutti.
Sami Leino sanoi, että joka sunnuntai kirkossa soi musiikki.
– Kaikki ovat tervetulleita kuuntelemaan. Lainaan Aino Suholaa: ”Viihdemarkkinoilla kirkon kilpailukyky on säälittävän ja surkean rajamailla”. Me emme voi kilpailla orkesteritoiminnassa tai bänditoiminnassa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. En väheksy kirkkomuusikon toimenkuvaa, mutta minun on helppo olla muutosesityksen kannalla, Leino sanoi.
Jemo Kettunen pohti mitä 14 000 euroa on seurakunnan budjetissa. Se on summa, josta nyt väännettiin.
– Meidän pitäisi laskea montako henkeä meidän pitäisi pitää seurakunnassa läsnä, että se saadaan kuitattua, se on parikymmentä henkeä, jolla summa on kuitattu. Tämä on harvinaisuuslaatuinen tilaisuus pitää seurakunnassa lahjakas ja hyvä tekijä. Mielestäni meillä ei ole seurakuntana varaa jättää palkkaamatta Tommi Kurttia kokoaikatyöhön, Kettunen painotti.
Maija Piitulainen muistutti musiikin voimasta nosti esiin muskaritoiminnan ja musiikkikasvatuksen, jota seurakunta tekee.
– Se on ilmaista toimintaa, se pitää muistaa, sillä lapsiperheillä ei ole helppoa nyt, ei tulevaisuudessa. Se on upea palvelu perheille, se on iso asia. Jos me pystymme levittämään sanaa ja iloa musiikin kautta, niin miksi me emme niin tekisi, Piitulainen sanoi.
Vuorotyötä tekevä Sinikka Rautiainen kertoi kirkoissa järjestettävien konserttien olevan hänelle ”sitä Jumalan sanaa”.
– Meillä on saatu nauttia upeista konserteista ja olen saanut mukaani kuulemaan myös ystäviäni ja työkavereita. Kirkko on paljon muutakin kuin paikka jossa pidetään jumalanpalveluksia, Rautiainen sanoi.
Tarja Tarvainen peräänkuulutti työntekijöiden kuulemista.
– On anteeksiantamatonta kävellä musiikkityön, LAVA-työryhmän ja nuorten vaikuttajaryhmän lausuntojen ja toiveiden yli. Monimuotoinen musiikki tarvitsee kirkossakin tekijänsä. Kuten olemme huomanneet virkaa hoitavan Tommi Kurtin työotteesta, hänellä on vahva osaaminen, joustavuus ja yhteistyökyky. Hän on rikastuttanut ja monipuolistanut seurakuntamme musiikkielämää yli työalojen tuoden perinteisen musiikin rinnalle uudenlaista ja käyttänyt toteutuksessa erilaisia hallitsemiaan soittimia. Luterilaisuuden perusidea on, että kaikki elämässä pitää tehdä Jumalan kunniaksi. Tähän asiaanko tämä ei sitten päde. Emme ole täällä itseämme varten vaan seurakuntalaisia varten. Emme ole täällä niitä varten, jotka eivät halua kuunnella musiikkia, Tarvainen sanoi.
