Jari Sillanpää – houkutus, johon on ilo langeta. Yleisö todisti tämän todeksi Äänekosken Liikuntatalolla ja lankesi.
Keikkatauolta palannut Jari Sillanpää (51) aloitti kiertueensa Äänekoskelta. Upean lavakarisman omaava artisti sai yleisön edessään olemaan sulaa vahaa. Raikuvilta aplodeilta ja tömistyksiltä ei vältytty. Liikuntatalon akustiikka oli koetuksella, ja niinhän siinä kävi, että akustiikka petti. Mutta se ei tuntunut tahtia haittaavan.
Ruotsissa syntynyt, vuonna 1995 tangokuninkaaksi kruunattu Sillanpää on eittämättä yksi Suomen suosituimmista artisteista. Liikuntatalolle saapunut yleisö sai nauttia Sillanpään lavashowsta koko rahan edestä. Sillanpäällä on upea eläytymisen ja heittäytymisen taito.
Sillanpää laulatti ”kuoroystävällisiä lauluja”. Tuhatpäinen yleisö lauloi Satulinnaa siinä missä Kuuleeko Eeroa tai Sinä ansaitset kultaa. Sillanpää muisti kiittää yleisöä osallisuudesta. Hän kiitteli myös lauluista joita hänelle on tehty.
– Minulle on tehty 21 vuoden ajan upeita lauluja, Sillanpää sanoi, ja kokeili kuinka Paula Vesalan hänelle kynäilemä kappale toimii Äänekoskelle kuulemaan tulleelle yleisölle.
Toimihan se.
Äänekoskella kuultiin hittien kimaraa -90 luvulta tähän viimeisimpään levyyn saakka. Kuusimiehinen Men in Black -orkesteri solistinsa johdolla sai poltetta kengänpohjiin.
Jono venyi pitkäksi Äänekosken Liikuntatalolla. Kaikki halusivat nähdä Siltsun.
Tunnelma oli katossa.
Men In Black ja Jari Sillanpää
Ei liikuntatalon akustiikka ole pettänyt. Ei akustiikka petä. Liikuntatalon akustiikka vain ei sovellu konsertteihina, koska ei niitä tiloja ole sellaiseksi suunniteltukaan, konserttisalit on erikseen.
Juuri niin?
Suolahdessa on yksi pohjoismaiden parhain konserttisali akustiikaltaan, mutta äänekoskiset istuu mieluummin puupenkillä kunhan ei tarvii lähteä Suolahteen. Sääliksi käy teitä pikkusieluiset
Minäkin olisin mieluusti istunut pehmeillä Suolahtisalin penkeillä, mutta koska sitä mahdollisuutta ei nyt tarjottu, päätin kestää urheasti. Konsertin äänen laatu liikkarilla hämmästytti minut. Tähänastinen kokemukseni liikkarin akustiikasta on korispeleistä ja siellähän ei selostuksista ei saa mitään selvää. Oli todella hämmästyttävää todeta, miten selkeästi sekä laulu- että puheääni kuului. Äänen voimakkuuskin oli sopiva, ei liian kova mutta riittävä tunnelman luomiseen. Olin positiivisesti yllättynyt ja sain vastinetta rahoilleni.