Kansantalo on keskellä Suolahden taajamaa. Talo on ollut vuosikymmenten ajan täynnä elämää ja toimintaa.
Talon rakennutti SKDL:n Suolahden osasto ja sen rakensivat Suolahden kansandemokraatit pääosin talkootyönä.
– Ajatus oman talon rakentamisesta nousi 1930-luvulla vankiloissa viruneilta tovereilta, erityisesti Artturi Pöyhöseltä, kertoo Suolahden kansantalon historiaa tutkinut Sirpa Martins.
Talon nimi oli aluksi kerhotalo ja sen rakentamista alettiin suunnittelemaan sotien jälkeen. Varsinaisiin rakentamispuuhiin päästiin 1940- luvun lopussa.
– Kerhotalo oli jo rakentamisen aikana kovassa käytössä. Ja vielä tänä päivänä on kansantalon käyttöaste erittäin hyvällä tasolla.
Kansantalon rakentamisen kustannukset katettiin osin mikrolahjoituksilla tovereilta. Ja lainoilla, jotka Sumiaisten säästöpankista vakuuksillaan järjesti kauppias Hjalmar Kahila, eli Kahilan Jallu, joka oli koko hankkeen rahoituspäällikkö.
– Lainat ja rakentamisen kustannukset katettiin pääosin huvitilaisuuksien tuotoilla, pääsylipputuloilla, puhvetilla ja narikkatuloilla ja kauppias Kahilan omalla henkilökohtaisella panoksella.
Itse talo tehtiin talkoilla talo. Myös toiminnan pyörittäminen perustui talkoisiin. Talon rakentamista varten otetut lainat saatiin maksettua vuoteen 1962 mennessä.
(juttu jatkuu kuvan alla)
Suolahden oma poika, Anton Kupari ja Pummpuveikot oli varsinainen kassamagneetti. Talossa on käynyt kuuluisia laulu- ja poskisolisteja.
Huvitilaisuuksista tuottoisin ja eniten väkeä talolle kerännyt oli tanssit. Suomen johtavat artistit esiintyivät ja tanssittivat kansaa Laila Kinnusta, Eino Gröniä, Marjatta Leppästä ja Olavi Virtaa myöten. Ylivoimaisesti suurimman tuoton ja eniten lippuja möi Suolahden oma tanssiorkesteri Pumppuveikot solistinaan Anton Kupari. Olavi Virran jäädessä 700 lippuun möi Pumppuveikot ja Anton Kupari 1200 lippua illassa.
Arkistojen kätköistä löytyi SKP:n Suolahden osaston vuoden 1951 toimintakertomuksesta seuraava maininta:
”Lokakuun 4 pnä Otto Ville Kuusisen täyttäessä 70 vuotta SKP Suolahden osasto teki suuriarvoisen lupauksen Kuusiselle lähetettävän atressin mukana, se rahasumma, jonka saimme nimien yhteydessä, oli Keskikaupungin ryhmän No:1 keräyksiä 12 000 ja Katvelan ryhmän yli 6000 markkaa. Mutta lupasimme että rakennamme Kansantalon käyttökelpoiseen kuntoon tämän vuoden aikana, jonka lupauksen täytimme loistavasti. Sillä uuden vuoden vastaanottajaistanssit osoitti sen.”
Uudenvuoden tanssiaiset olivat 31.12.1951 – 1.1.1952. (O W Kuusinen syntyi Laukaassa 4.10.1881, täytti 70 vuotta 4.10.1951).
Noista ensimmäisistä valmiin Kansantalon tansseista tulee siis tällä viikolla kuluneeksi 70 vuotta. Talon ja sen rakentajien tarinoita voi lukea lisää Kari Perälän, Sirpa Martinsin ja Mari Koistisen Suolahti – Keiteleen kauppala kirjasarjasta. Ensimmäinen osa ilmestyi viime heinäkuussa ja seuraava osa Suolahden Kansantalo Julkaisuilta ilmestyy alkuvuonna 2022.
Katso kuvagalleria vuosikymmenten ajalta. Kerro omat muistosi Kansantalolta joko alla olevaan kommenttikenttään tai osoitteeseen sirpa.martins@aanekoski.fi
-
- Kansantalon valutalkoot.
-
- Lahja Nalvi ja Eino Puumalainen esittävät kansantalon rakennustyömaalla pienoismusiikkinäytelmää Liisa ja Lasse. (kuva on Raili Kuusikon, os. Kovasen arkistosta).
-
- Soppatykki porisi Kansantalon pihamaalla, kun vuonna 1964 rakentajia oli paljon työttömänä ja piti saada suuret työmaat käyntiin, ja saatiinhan ne!
-
- Kansantalo on työväen kulttuurin kehto. Tässä suolahtelaisten kuuluisa kisälliryhmä harjoituksissaan kansantalolla. Vasemalta: Erkki Malinen, Tauno Valli, Urho Riikonen, Unto Kankainen, Simo Holopainen, kitarassa Pauli Leskinen.
-
- Kuvassa Jalmari Kahila ja Siiri Säde. Heinää tehtiin myös myyntiin Kansantalon rakentamista varten. ”Kansantalon hyväksi rahat tarvittiin konstilla millä hyvänsä” muisteli Siiri Säde kuvan taakse vuonna 1983.
-
- Kansantalon rakennustyömaalla oli vilskettä, kun talkoolaiset kokoontuivat oman talon työmaalle vielä muiden töidensä päätyttyä.
-
- Siiri Säde ja Elsa Pulkkinen ystävineen huolehtivat tanssipuhvettien tarjoiluista ei ainoastaa Suolahden Kansantalolla, vaan monilla muillakin tanssilavoilla.
-
- Aaku Hämäläinen on noussut yleisessä kokouksessa käyttämään puheenvuoroa Kansantalon salissa, kun 1960 – luvun alussa järjestäydyttiin, että saataisiin jo kaavaillut työmaat alkamaan ja työläisille töitä.
-
- Suolahden nuoriso-osaston ohjelmaryhmä esiintyy Vappujuhlassa Kansantalolla.
-
- Suolahden Rakennustyöläisten osasto nro 149 järjesti ensimmäisenä kokouksensa Kansantalossa. Kuvassa edestä vasemmalta: Eino Heinonen, Hilma Mykkänen, Jussi Jormanainen. Toinen rivi: Hugo Kingelin, Simo Holopainen, Otto Saarto. Kolmas rivi: Toivo Kuusela, Oskari Anttonen, Reino Vesala, Yrjö Viljakainen. Ylhäällä Tauno Kolari, Matti Meski, Toivo Möller ja Vilho Mykkänen.
-
- Tässä suolahtelaisten kuuluisa kisälliryhmä harjoituksissaan kansantalolla. Vasemalta: Erkki Malinen, Tauno Valli, Urho Riikonen, Unto Kankainen, Simo Holopainen, kitarassa Pauli Leskinen.
-
- Äitienpäivä kansantalolla. Kuva on Suolahden kansantalon äitienpäiväjuhlasta vuodelta 1952. Melkoisen monipäisestä juhlapäivän yhteiskuvasta on tunnistettu ainakin Paanasen Kirsi, Puumalaisen Sofia, Viljakaisen Aino ja Oittisen Martta. Edessä huivi päässään Toivo Möller. Vuonna 1936 työväentalolla järjestyssä äitienpäiväjuhlassa oli juhlapuhujan Pauli Niemisen äitienpäiväpuhe keskeytetty poliisin voimin. Tilanne aiheutti pelkoa ja ahdistusta naisten ja lasten keskuudessa. (Kuva on Raili Kuusikon, os. Kovasen arkistosta)
-
- Pinskujen ohjelmaryhmä. Kansantalon näyttämön koivumaiseman on maalannut Orenius. Hänellä on ollut työssään apurina ainakin Eino Puumalainen. Tässä koivumaiseman edessä harjoittelee Suolahden Pioneerien ohjelmaryhmä vuoden 1956 Lahden kulttuurikilpailua varten. Suolahden ryhmä edusti Pioneeriliittoa. Sieltä lohkesi Suomen mestaruus. (karsinnoissa säestäjänä oli toiminut pianohaitarilla Aarno Raninen). 1. Vasemmalta Eero Pääkkönen, Jussi Möller, Ensio Enska Mäkelä, Hessu Sell ja Rami Pääkkönen. Taustalla kitaralla säestää Pauli Leskinen. (Kuva on Jussi Möllerin arkistosta)
Kiitos kirjasta, jonka saitte aikaan.Olemme lukeneet sen nyt joulun aikana ja jos joku nyt ajattelee, että en ehkä lue, kun se ei ole minun ajatusteni kiehtomaa historiaa. Voimme yhdessä vakuuttaa, että kannattaa ostaa tämä kirja. Se on mitä elävintä lähihistoriaa, jota monet ovat eläneet ja se on hyvin innostavasti nidottu paikkakunnan kasvuun, varhaisempaan teollisuuden ja rautatien tuloon. Se kertoo koulutuksen, liikenteen, teollisuuden, yhteiskuntarakenteen ja asuttamisen toimista.
Se on kirjoitettu niin elävästi, että melkein elää siellä mukana ja voi hyvin huomata sen, että naapuri oli monelle tärkeä sosiaalihuolto ja turva hädässä. Siinä on myös vaiettua historiaa, joka tekee siitä erikoisen arvokkaan.
Piilotetut asiat vääristävät historiaa ja siksi ne on hyvä tuoda julki, syyttelemättä, mutta rehellisesti. Se aika toi esiin niitä ilmiöitä ja tämä tuo nyt näitä. Jokaisella ajalla on vaivansa, onnensa, surunsa ja toivonsa.
Kiitos teille kaikille, jotka olette tämän saaneet aikaiseksi.
Hyvää Uutta Vuotta ! Esko ja Reetta Korjonen
Olin siellä tutustumassa minäkin 60luvulla yöllä kapakoiten sulkeuduttua Peltosen Puntilla oli avaimet ja kasa hyviä levyjä niin niitä sinne kuuntelemaan …