Suolahden Suopartio täytti pyöreät 80 vuotta huhtikuussa. Tänään sunnuntaina juhlittiin ja Vihijärven Myllyharjulla leiriläiset saivat vieraakseen partiolaisia vuosikymmenten takaa.
Suopartio on yksi Keski-Suomen vahimmista partioista. Jyväskylän Reippaat Pojat oli perustettu kaksikymmentä vuotta aikaisemmin ja viettää siten tänä vuonna satavuotisjuhlaansa yhdessä Suomen kanssa. Kansanopiston johtaja Otto Vilho Sirkka toimi Suolahden ensimmäisenä lippukunnanjohtajana, kun Vallilan Veikot perustettiin Kirppuvuoren lähteellä 18.4.1937 kello 20 ja Yksinäisten susien heimo oli sen ensimmäinen vartio.
Tällä hetkellä partiolaisia on viitisenkymmentä ja lippukunnanjohtajana toimii Heini Tarvainen. Partioleiriä vietetään loistavan sään ja tunnelman siivittämänä. Leiri on saanut kymmenkunta vierasta Hämeenlinnasta Nummen Eräkävijöistä. Odotettuja olivat ”vanhojen jehujen” muistot sekä entisten partiolaisten tarinoita partioajoilta.
– Yritämme pikkuhiljaa elvyttää Suopartion toimintaa.Tällä hetkellä meillä on viisi ryhmää, jotka kokoontuvat viikoittain.
Henna Viinikainen kertoo, että Suopartiossa käy partiolaisia myös Sumiaisista ja Äänekoskeltakin.
– Olemme saaneet runsaasti muistamisia ja muistoja. Meidän pitäisi ryhtyä keräämään muistoja ja tarinoita talteen. En näe että partio on harrastus josta pitäisi tehdä tutkimuksia, vaan koostuu enemmän tarinoista ja eletystä arjesta. Olisi upeaa osata jälkipolville kertoa miksi täällä Myllyharjulla on asiat ja paikat niin kuin ovat, Viinikainen kertoi ja sanoi, että Suopartio on siirtynyt nykyaikaan ja olemme Facebookissa ja Instagramissa.
Ansa Laukkanen (nyk. Haapalainen) on Suolahden tyttölippukunnan, Suopursujen viimeinen lippukunnanjohtaja. Hänellä on Myllyharjulta eli Mylläriltä erittäin lämpimiä muistoja.
– Täällä on nukuttu ainakin sata yötä ja useimmiten sateessa. Kun Myllyhovia rakennettiin, niin kuvitelkaapa, kun tietä ei ole perille, niin joka ikinen lauta, naula, tiili ja kaivonrengas on tänne kannettu tai vieritetty. Kesäleirillä tavaroita kannettiin joka päivä, ja niinpä tuo Myllyhovi saatiin aikaan.
Haapalainen toi terveisiä ja pankkitilille talletetun muistamisen sekä kattiloita.
–Muistan, kun 1970-luvun lopulla ostin tänne alumiinikattilan, se maksoi 500 markkaa. Toin tänne tuliaisiksi lakkautetusta Joroisten kyläkoulusta kaksi kattilaa, Haapalainen sanoi ja kolisteli kattiloita iloisena.
Leiriläisille ja juhlavieraille oli pöytä katettuna, tarjolla oli muun muassa tuoreita reikämunkkeja.
– Näihin munkkeihin liittyy tarina. Äitini, Vieno Laukkanen teki kesäleirille välipalaksi munkkeja. Istuimme tuossa rinteessä joimme mehua ja söimme äitini tekemiä munkkeja. Niinpä me Anun kanssa päätimme tuoda tänne juhlaan munkit. Anu teki 50 munkkia viime yönä ja ja minä saman verran tänä aamuna, ihan vain meidän äidin ja kaikkien hyvien aikojen muistoksi.
Pipsa Wilhelms kiitteli Myllärin henkeä ja taikaa.
Järvi-Suomen partiolaisten toiminnanjohtaja Pipsa Wilhelms kiittelee Myllyharjulta saatuja kokemuksia oman partiokipinänsä ylläpitäjänä.
– Lippukunnat tekivät yhteistyötä, ja sen vuoksi olen pitänyt täällä Myllyharjulla niin sanotun suoritusleirin Tuula Junkkarin (nyk. Hakala) kanssa. Mylläri tuo minulle niin upeita muistoja mieleen, ja olen aivan vakuuttunut että ilman tänne tuloa partiourani olisi päättänyt jo aikapäiviä sitten, 4o vuotta, jyväskyläläisen lippukunnan Partiosiskojen kasvatti Wilhelms kiitteli Myllyharjun henkeä.
Pertti ja Kari Helin muistelivat partioaikaa ja kuinka toiminta muovasi heitä myöhemmin työelämässä.
Pertti Helin tuli juhlaan nostalgisten muistojen kanssa. Lienee hänen ja veljensä Karin ansiota, että Suopartiolla on paikka nimeltä Myllyharju.
– Olen aloittanut partiotoimintani Rautalammilla kolkkapoikana -40 luvulla. Vuonna 1952 Suopartiossa.
– Minut otettiin vastaan hyvin, ja täältä on erittäin hyvät muistelot. Tulimme vaellukselle tänne Myllyharjulle Tauno Kurikan kanssa. Talvisella, kolmen yön vaellusretkellä yövyimme täällä. Ehdotin paikkaa myöhemmin Heikki Hirvoselle. Seutu oli täyttä erämetsää, kun tänne ensimmäistä kertaa saavuin. Paikasta tuli rakas, ja kiinnyimme tähän kovasti, Pertti Helin muisteli.
Sisarukset Asko ja Anu Laukkanen ovat tuttuja 1960- ja -70-luvun suolahtelaisille partiolaisille.
Asko Laukkanen kertoi liikuttuneena mietteitään partiosta.
– Ensimmäinen asia, jonka olen täällä oppinut, on että pitää ryhtyä. Jos teltta pitää pystyttää, se pystytetään. Jos huomaa, että roska on maassa, se pitää poimia.
Partiossa ei ole miesten ja naisten hommia, vaan hommia jotka pitää tehdä yhdessä.
– Eikä täällä ole vahojen ja nuorten hommia, vaan edelleen hommia, Asko Laukkanen kertoi.
Yhteiset onnistumisen kokemukset ovat kullan kalliita.
– Partiossa voi olla monella tavalla hyödyksi. Jos et osaa solmuja ja nostaa lippua salkoon, voit päivittää vaikka lippukunnan Facebook -sivua tai laittaa ruokaa. Asiat syntyy, kun jokainen ottaa oman, itselleen mielekkään hommansa tehdäkseen. Pian huomaa tekevänsä myös sellaisia asioita, joita on luullut, ettei osaakaan, Asko Laukkanen linjasi ja muistutti, että partiossa saa mokata.
Päiviö Turtiaisen ja Haapalaisen luotsaamat Suopartio ja Suopursut olivat voimissaan 1970-luvulla. Turtiainen tuli lippukunnanjohtajaksi vuonna 1968 ja toimi kesti aina vuoteen 1998. Parhaimmillaan jäseniä oli reilut kaksisataa. Myllyharjua Turtianen pitää tärkeänä saavutuksena. Pienen partion leiripaikka on saanut ympärilleen maata 4,4 hehtaaria. Monta on muistoa, ja monta henkilöä tai tahoa, jotka Turtiainen haluaa nostaa esiin.
– Ilman Heikki ”Heksa” Hirvosen työpanosta olisi moni asia jäänyt tekemättä tai saamatta. Myös Laukkaset ja Matti Linnala ovat tehneet pitkän rupeaman partiotoiminnan eteen, Turtiainen kiitteli.
Ansa Haapalainen (os. Laukkanen) ohjasi rautaisella ja kannustavalla otteella lippukunta Suopursuja. Vieressä veljensä Asko, kaulassaan Suomen Partiolaisten korkea arvomerkki, Hopeasusi nro 127.
Tonttujen jäsenkirjassa lukee, kuinka Aarne Laukkanen antaa tyttärelleen Ansalle luvan liittyä Suopursut lippukuntaan 16.3.1962. Ansa oli kahdeksanvuotias. Suopursut oli perustettu vuonna 1959.
– Tonttulupauksen antaminen oli tosi tärkeä. Lupaus annettiin Suolahden paloaseman alapuolella olevalla lähteellä, jonne meidät vietiin silmät sidottuna.
Ansa Laukkanen tuli lippukunnanjohtajaksi ylioppilasvuonnaan. Kansainvälisyys tuli voimakkaasti mukaan vuonna 1973, jolloin aloitettiin Suolahden ystävyyskaupungin Tanskan Sorøn kanssa vierailut. Seuraavana vuonna Suopursut ja Suopartio saivat tanskalaisia vieraita Myllärille. Myös Ruotsin Skaran sekä Norjan Eidsvollin kanssa tehtiin leirivaihtoa.
– Tyttöjä toiminnassa oli parhaimmillaan toistasataa. Suuri yllyke tulla mukaan oli voimakas kansainvälistyminen ja tämä lisäsi partiotoiminnan kiinnostavuutta. Meillä oli toiminnassa mukana suuri joukko sitoutuneita tyttöjä, Ansa muistelee.
Ansa oli täräkkä lippukunnan johtaja, eikä tullut mieleenkään tehdä jotain, mistä Ansa ei olisi pitänyt. Hän oli hyvä innostaja ja mukaanviejä.
– Porukkaa oli paljon, ja vanhemmat luottivat meihin. Kun muutin Suolahdesta pois, vuonna 1980, loppui myös Suopursujen tarina.
Suolahdesta on tullut peräti kolme partiopiirin johtajaa: Turtiasen lisäksi arvoa on saanut kantaa Väinö Mattila sekä Tuula Junkkari. Suopartiossa partiotoimintansa aloittanut Asko Laukkanen sai vuonna 2014 Suomen partiolaisten korkean kunniamerkin, Hopeasuden numero 127.
Päiviö ”Reni” Turtiainen luotsasi Suopartiota 30 vuotta.
Glåbbareiden terveiset toi Susanna Nykänen. Vuonna 1971 aloitettu partioharrastus yhdisti nyt reilut viisikymppiset naiset yhteen. Glåbbarit ovat pitäneet yhtä aina tähän päivään saakka.
Anne ”Oskari” Pieviläinen muisteli kyynelsilmin kaikkea hyvää, mitä partio on hänelle tuonut.
Suvi Löytynoja toimi leirikirkon pappina. Saarnastuoli ja alttaripaasi ovat Heikki Hirvosen käsialaa.
Kuka on Myllärillä käynyt, tietää retrotarran sanoman todeksi.
Arkistojen kätköistä:
Glåbbareiden tarina sivulla 29:
