Suolahden Suopartion toiminta on aktiivista. Talviaikaan kirkon alakerta kuhisee partiolaisista ja kevään koittaessa sinihuivit valtaavat legendaarisen Vesitorinmäen partiomajan käyttöönsä. Sinnikkäästi vuodesta 1937 yhtäjaksoisesti toiminut Suopartio lippukunta elää ja hengittää yhä.
Suolahden Suopartion jäseniä on 55 ja lisäksi liuta lapsia, jotka miettivät laitetaanko nimi partiorekisteriin. Ikähaarukka on viidestä vuodesta kolmeentoista. Sudenpennut kokoontuvat torstaisin ja keskiviikkoisin kokoontuu kaksi Seikkailijat –ryhmää.
– Jos jostakin on meillä pula, niin vetäjistä. Tällä hetkellä tyttöjen Seikkailija –ryhmä on tauolla, kun vetäjä puuttuu, lippukunnanjohtaja Heini Tarvainen harmittelee.
Ennen muinoin oli vain Kolkkapoikia ja –tyttöjä. Vuonna 2010 tehty ohjelmauudistus muutti nämä Sudenpennuiksi. Tästä noustaan vartioihin ja vaeltajiin.
– Uusi järjestelmä hajotti vartio-osuutta vielä pienempiin ryhmiin, mikä ei ollut minusta hyvä idea alkuunkaan. Kun uutta ryhdyttiin vääntämään väkisin, niin väki jaoteltiin liian moneen ryhmään, muun muassa jälkinuoriin ja tukeviin aikuisiin, 22 vuotta Suolahdessa Sudenpentuja ohjannut Matti Linnala kritisoi.
Uudistus vaikutti myös partiopiirien lukumäärään. Entinen 17 piiriä kutistettiin kahdeksaksi.
– Me kuulumme Järvi-Suomen piiriin, kuten myös Kuopio, Mikkeli, Joensuu ja Kajaani. Kun piiri on näin valtavan iso, niin lippukunnat eivät tahdo pysyä perässä ollenkaan. Ennen oli helppo ja hyvä hoitaa Jyväskylässä tuttujen toimijoiden kanssa asioita. Kokoukset järjestetään meistä katsottuna kovin kaukana, Linnala ja Tarvainen harmittelevat.
PARTIOHARRASTUKSEN suosio aaltoilee. Vuosien varrella jäsenmäärä on sahannut voimakkaasti.
– 80- ja 90-luvun taitteessa elettiin kulta-aikaa ja jäseniä oli reilusti toistasataa. Kun aktiiviporukka lähti ylioppilaskirjoitusten jälkeen muualle opiskelemaan tapahtui notkahdus, kun vetäjät hävisivät. Sudenpentukaartista lähdettiin keräämään uutta polvea ja nyt elämme taas pientä notkahduksen aikaa. Kasvatusvaihe on taas menossa ja parin vuoden päästä me saamme nykyisistä partiolaisista vetäjiä, Linnala laskee.
PARTIOTOIMINNAN vuosikello on kuin kouluilla. Kun koulut alkavat, niin silloin suunnistetaan partiomajan uumeniin opettelemaan luonnossa liikkumista ja selviytymistä, solmujen tekoa sekä kartta- ja merimerkkejä. Partio jää tauolle kesäloman aikaan, mutta odotetulle kesäleirille Vihijärven Myllyharjuun tullaan innoissaan. Kesällä pidetään yksi iso kolmen yön yli kestävä leiri Myllärillä. Yövytään teltoissa, uidaan, saunotaan, kalastetaan, ruokaillaan maastossa ja tehdään päivän mittainen vaellus. Suopartiosta lähtee myös edustus Roihu –nimeä kantavalle leirille.
– Evon metsissä tavataan heinäkuun lopulla tuhansia muita partiolaisia, verkostoidutaan, opitaan ja pidetään hauskaa. Roihulle tulee arviolta 17 000 partiolaista eri puolelta maailmaa. Syyslukukauden koittaessa kokoonnumme taas partiomajalla tai kirkon alakerrassa, Tarvainen kertoo.
4,4 HEHTAARIA maata käsittävä Myllyharjun leiripaikka on Suopartiolla itsellään vajaakäytöllä. Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, seurakunta ja muun muassa Hämeenlinnan partiolaiset vuokraavat tilaa käyttöönsä.
Partiosta saa eväitä elämään. Oppii perustaidot, niin nuotion sytytykseen kuin ensiapuunkin.
– Olen huomannut, että, kun olen ollut partiossa niin pärjään. On myös tärkeää oppia toisten ja erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa toimimista. Sosiaalisuus ja vastuun kantamisen opettelu kasvaa partiovuosien karttuessa. Partiossa pääsee etenemään ja johtajiksi pienemmille, 33 vuotta partiolaisena ollut Tarvainen linjaa.
TIESIX?
Kansanopiston johtaja Otto Vilho Sirkka toimi ensimmäisenä lippukunnanjohtajana. Vallilan Vaeltajat perustettiin Kirppuvuoren lähteellä 18.4.1937 kello 20. Yksinäisten susien heimo oli ensimmäinen vartio. Keski-Suomen piirin toimisto sijaitsi aikoinaan hetken Suolahdessa. Suopartio on yksi Keski-Suomen vahimmista partioista, Jyväskylän Reippaat Pojat on perustettu jo itsenäisyysvuonna 1917.
