ÄKSän joulukalenterin inspiraationa on tänä vuonna Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistyksen Kotiseudun Joulu-lehdet.
Vuoden 1992 lehdessä tarinoidaan oikein urakalla. On kertomus joulukirkosta 30-luvulta, katsaus Kotiseutuyhdistyksen kolmelta vuosikymmeneltä ja löytyypä sivuilta Mikko Niskasen filmografiakin. Herttaisin juttu löytyy kuitenkin sivulta 15, jossa komeilee Hiiriemon Joulu – satu lapsille ja lapsen mielisille.
ÄKSän kolmas joulukalenteriluukku paljastaakin vilauksen tuosta Otto Teittisen kirjoittamasta tarinasta.
”Hiiriemo liikkuu varomattomasti porkkanakasalla, kunnes yksi iso porkkana alkaa vieriä alas. Vieriessään se laukaisee kasan viereen viritetyn hiiren nakin. Hiiriemo säikähtää kauheasti, hyppää hyllyltä alas, mutta putoaakin tyhjään muoviämpäriin. Ämpäristä se ei pääse pois vaikka kuinka yrittäisi. Pienillä hiirenkynsillään se ei saa otetta liukkaista ämpärin laidoista. Lopulta se on niin väsynyt ettei jaksa enää yrittääkään, vaan lyyhistyy ämpärin pohjalle mykkyrään.
Tuokion kuluttua ämpärin laita kolahtaa. Ylen väsynyt hiiriemo kerää uupumuksestaan, katsoo ylöspäin ja kauhistuu ihan kuollakseen. Se näkee suuren ja partaisen naaman tuijottavan ämpäriin. Luulee nyt viimeisen hetkensä tulleen.
Mutta se karvaleukainen jättiläinen ottaakin vain ämpärin kainaloonsa ja kantaa ulos ja kääntää suullee. Hiiriemo putoaa melkein omalle polulleen, kähtee kohti pesäänsä. Mennessään se vikisee hiirenkielellään: Hyvää joulua teille ihmisillekin. Vaikka eihän teille ihmisille hiiren henki ole minkään arvoinen. Hiiren nakijannekin virittelette ihan joka paikkaan. Mutta hyvää joulua sittenkin. en tule uudestaa, en ainakaan ennen loppiaista.
Eihn se partaleukainen mies niistä hiiren vikinöistä oikeastaan juuri mitään ymmärtänyt. Mutta jouluaatto kuitenkin tuli hiiren pesäänkin. ”
