Mesenaatti tukee ja tuntee taiteilijoita ja on sydämestään kiinnittynyt taiteeseen. Konginkankaan mesenaatin, kulttuuripersoona Toivo Parantaisen taidekokoelmaa on nyt näyttävästi esillä Äänekosken taidemuseolla – ehdit vielä ennen elokuun loppua. Ilman Parantaisen kokoelmaa taidemuseota ei ehkä Äänekoskella olisi.
Marjatta Huhta
Liimattalan Taidekoti oli Topi Parantaisen elämän vision merkillinen toteuma. Taidekodissa oli esillä suurten taiteilijoiden taidokkaita töitä sekä useiden taiteilijavieraiden vaihtuvia näyttelytöitä. Taidekoti tulvi matkoilla hankittuja taide-esineitä, astioita ja arvokkaita kalusteita. Taidekodista tuli Topin myötä oli kohtauspaikka: syntymäpäiviä, peijaisia, äitienpäiväjuhlia. Tarjoilut olivat Toivo Parantaisen tasokas taidonnäyte. Mikä yhteisö Liimattalan kylässä!
Taustaa
Mutta miten 1921 syntyneen, Kajaanissa yläkansakoulun opettajaksi kouluttautuneen miehen tie vei Liimattalan Taidekodin perustajaksi, taiteen tuntijaksi ja tukijaksi? Karjahoitoala ei Toivoa välttämättä sytyttänyt, mutta Karkun evankelisen opiston oppijakson arvot kristillisyydestä, ihmisläheisyydestä ja yhteisvastuullisuudesta sitäkin enemmän. Ne saattoivat innostaa Parantaisen opettajaopintoihin Kajaanin opettajaseminaariin, jossa sota-ajan opinnot olivat alkuun aika rikkinäisiä. Hänet kutsuttiin mm. Santahaminaan opettelemaan sähköttäjän toimenkuvaa. Opintojen jatkaminen ei onnistunut heti sodan jälkeenkään, kun seminaari toimi sotasairaalana. V. 1947 hän joutui ottamaan Konginkankaan kirkonkylän koulun opettajanpestin ja suoritti tutkinnon 1949 työn ohessa opiskellen. Vuodesta 1951-1970 Parantainen toimi vakinaisesti Pyyrinlahden (Liimattalan) kansakoulun opettajan virassa, kunnes koulu lakkautettiin. Nämä tiedot käyvät ilmi Marjo Aholan selvittämästä Äänekosken museotoimen perustutkimuksesta kokoelmasta 2005.
Kajaanin opiskeluaikana Topi Parantainen (1921–1994) päätyi alivuokraiseksi Einar Reuterin perheeseen, joka oli taiteen keräilijä ja itse myös taitelija, taiteilijanimeltään H. Ahtela. Näyttää siltä, että Parantainen otti Reuterin esikuvakseen, arvioi Marjo Ahola. Reuterin tavoin Toivo Parantainen muodosti laajan taiteilijoiden ja taiteen tukijoiden ystäväpiirin, keräsi edustavan kirjaston taidetietoutta (yli 1 000 nidettä) ja kokosi taidetta, niin maalauksia, grafiikkaa kuin kuvataidetta arviolta yli 700 yksittäistä teosta. Konginkankaalle tullessaan Parantaisella oli jo pesämuna taidekokoelmalle, mm. H. Ahtelan työt.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kokoelmasta
Parantaisen kokoelma on niin laaja, ettei sen kaikkia töitä ole mahdollista esitellä yhdessä näyttelyssä. Äänekosken taidemuseon 2021 näyttelyssä on edustava otos kokoelman helmistä.
Arvokkaimpia Parantaisen kokoelmassa on Hugo Simbergin Köynnöspojan luonnos, jonka Parantainen hankki 1967 pankkivekselillä. Sen hinta, 35 000 mk vastasi vuoden opettajan palkkaa. Muita suurten taiteilijoiden töitä ovat mm. Emil Wikströmin kipsityöt ja Wäinö Aaltonen patsasluonnos, joka on Eduskuntatalon istuntosalissa. Helen Schjerfbeck oli Reuterin hyvä ystävä. Kesän näyttelyssä on mm. Helen Schjerfbeckin tekemät kirjanomistajan merkit, ex librikset. Muita esillä olevia tunnettujen taiteilijoiden nimiä ovat Ellen Thesleff, Väinö Vionoja, Jouko ja Raili Nivarpää, Markku Saraste ja Jukka Ailio.
Konginkankaalaisen graafikan uranuurtajan Simo Hannulan teoksia on esillä näyttelyssä sekä Pentti Wilkon öljyvärimaalaukset Vanhasta myllystä ja myllytiestä Konginkankaalla.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Omistajuuudesta
Opettajavuosiensa palkat Parantainen sijoitti taiteeseen. Kun taiteilijavieraat toivat töitään esille, Topi sai vuokraksi teoksia.
Koulun lakkauttamisen jälkeen 1971 Topin ehdotus kuvataiteen ja muun esittävän taiteen kohtauspaikasta sai tulta, kun hän sitoutui hoitamaan käytännön järjestelyt. Avajaiset vietettiin 12.6.1971. Mikko Niskanen oli houkutellut tenori Veikko Tyrväisen esiintymään, ja Mikko itse lausui Kailaan runon Mestari Amedée ja Hamletin monologin. Keskisuomalainen hehkutti: ”yksityinen henkilö on avannut taidemuseon ilman valtion tai muun julkisen yhteisön tukea ja vieläpä paikkakunnalla, jota pidettiin taiteen ymmärtämisen kannalta pimeyden vertauskohtana koko maassa”. Taidekoti oli täysin riippuvainen Topin panoksesta. Taidetoimikunnan ja Konginkankaan kunnan neuvottelujen tuloksena päätettiin Taidekodin säätiöittämisestä v. 1975. Alkupääomaksi Parantainen lahjoitti taidetta. Sittemmin Taidekotisäätiö lakkautettiin 1990 ja hallintaoikeus siirrettiin Konginkankaan kunnalle. Kuntaliitoksen yhteydessä 1993 vastuu kokoelmasta siirtyi Äänekosken museotoimelle.
Ei tarinaa, ellei säröä. Liimattalan opettaja ja hänen erikoinen harrastusmaailmansa eivät olleet kaikille mieleen. Kotipaikallaan hän joutui paitsi kiusanteon kohteeksi, jopa syytteisiin asti johtaviin tutkintoihin, jotka osoittautuivat perättömiksi. Näin jälkikäteen voimme kysyä: Tarvitseeko erilaisuus lynkata? Vai voisimmeko kasvaa antamaan kannustusta ja kunniaa ihmiselle, joka tuo väriä, iloa ja valoa yhteisölle? Eläköön Topi ja hänen loistava työnsä!
Liimattalan kulttuuripersoonat Toivo Parantainen (vas.) ja teatterimies Markku Hannula.
