Tänään tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun aamu valkeni Äänekoskella aurinkoisena ja ilta päättyi mustaakin mustempana. Soodakattilan räjähdys jätti jälkeensä neljä kuollutta, neljä leskeä, yhdeksän isätöntä lasta ja suuren joukon suremaan jääneitä omaisia ja ystäviä.
Kattilan toiminnassa oli havaittu häiriötä neljännen ja kuudennen kerroksen vaiheilla Valvomoon oli tien toiselta puolelta ennättänyt saapua paikalle tehtaan johtoakin. Kattilan paineita ennätettiin laskea eikä kukaan ei osannut aavistaa mitä on tulossa. Soodakattila räjähti 28.9.1965 klo 13.28, hälytyssireenit soivat seitsemän minuuttia myöhemmin. Kauppalassa oltiin täysin tietämättömiä tehtaan porttien takana tapahtuneesta tragediasta. Vaikka kysymyksessä oli räjähdys, siitä ei aiheutunut kovaa pamausta vaan pehmeä tussahdus.
Näky paikalla kertoi räjähdyksen voimasta. Sellutornin aaltopeltisseinät olivat pullistuneet ja osa seinäpelleistä lojui maassa pitkin pituuttaan. Kymmenkerroksisen tornin neljännen ja viidennen kerroksen kohdalla ammotti henkilöauton kokoinen aukko. Sisällä tuho oli melkoinen. Sellutornissa oli tapahtuneen aikaan kotiin lähtöä tekevät aamuvuorolaiset ja juuri töihin tullut iltavuoro. Yhdessä vuorossa työskenteli kuusi henkilöä. Neljä henkilöä ei palannut töistä kotiin enää koskaan, neljä vasta sairaalareissun jälkeen.
ONNETTOMUUDEN tutkimuksissa katastrofin syyksi paljastui soodakattilan verhoputkiin syntynyt repeämä, joka aiheutti äkillisen suuren vesimäärän syöksymisen kattilan tulikuuman kemikaalisulan sekaan. Tästä seurasi kattilassa voimakas paineennousu ja sitä seurasi räjähdys. Kaikki onnettomuudessa menehtyneet tai loukkaantuneet olivat räjähdyksen sattuessa laitoksen kattilahuoneen välittömässä läheisyydessä. Valvomossa olleista työntekijöistä kukaan ei loukkaantunut.
Ylikonemestari Reino Ilmari Rönneberg (s.1921) ja lämmittäjä Väinö Erik Kolu (s.1939) menehtyivät vammoihinsa jo sairaalaan vietäessä. Pillimies Viljo Henrik Nieminen (s.1939) kuoli sairaalassa muutama tunti onnettomuuden jälkeen. Edvard Hyvärisen (s. 1912) kodin suruviesti tavoitti seuraavana päivänä.
Loukkaantuneista sairaalahoitoa tarvitsivat lämmittäjä Eino Liimatainen, teknikko Aulis Halonen, pillimies Pentti Pitkänen ja siivooja Martta Korkiamäki. Onnettomuuden uhreista vaikeimmin loukkaantunut Halonen siirrettiin myöhemmin Helsinkiin Tilkan sairaalaan.
Kuva Keskisuomalaisesta
Äänekosken silloinen kirkkoherra Niilo Katila kiteytti tuntemukset näihin sanoihin:
”Suuri onnettomuus on tapahtunut. Järkyttävä kohtalonisku on vavahduttanut paikkakuntaamme. Syvä suru ja raskaat menetykset ovat kovana todellisuutena keskuudessamme. Äänekosken yllä on murheen ja kuoleman leima. Arkinen työpäivä on yhtäkkiä muuttunut sekasortoiseksi onnettomuusnäyttämöksi. Kiireinen aherrus on lauennut katastrofihälytykseen. Tehtaan rattaat ovat pysähtyneet. Kohtalon käsi kaikessa painavuudessaan on langennut paikkakuntamme ylle.
Nyt on keskuudessamme orpoja ja leskiä, murhetta ja kaipuuta. Isä ei enää palaa kotiin, perhesiteet ovat iäksi katkenneet, hiljainen jäytävä tuska ahdistaa mieliä. Aamulla oli kodissa kaikki hyvin. Tehtaanpilli puhalsi ja isä lähti töihin. Uusi päivä oli alkanut. Kukaan ei voinut aavistaa, että muutamat kohtalokkaat iltapäivän sekunnit saattavat muuttaa koko kodin tulevaisuuden toiseksi. Klo 13.35 tapahtui hälytys, mutta silloin oli kuolema jo kulkenut ja järkyttävä onnettomuus oli todellisuutta.”
