Vanha koululuokka täyttyi iloisista kasvoista ja mukavista muistoista Koiviston koulun 65-vuotis luokkakokouksessa.
– Etkö sinä tunne? Se on Liisa, ei kun se toinen Liisa, opasti Veikko Pölkki Erkki Tourusta Koiviston seurantalolla.
Siitä on liki tasan 65 vuotta sitten kun Koivistolla koulutiensä aloitti 21 oppilasta. Sodanjälkeiset ikäluokat olivat suuret, joten kaikki oppilaat eivät koulurakennukseen sopineet ja kaksi luokkaa kävi koulua seurantalon suojissa.
Oppilaita oli Koivistolla vuonna 1950 130. Kun uusi koulurakennus valmistui tämä luokka pääsi muiden koulun oppilaiden kanssa samaan pihapiiriin.
– Vertailun vuoksi sanottakoon, että 1990-luvun alkupuoliskolla oppilaita oli 33 ja koulu oli lakkautusuhan alla, sillä rima hipoi yhdellä oppilaalla yli lakkautuksen, Risto Kumpu muistelee. Nyt koululla on oppilaita 46.
OPETTAJAKSEEN nämä vuonna 1943 syntyneet saivat Inkeri Lehtosen. Häntä muistellaan lämmöllä ja moni totesi Lehtosen olleen paras opettaja, jonka itselleen voi saada.
– Kävimme laskemassa vaaleanpunaisista ruusuista ja Koivistolla kasvaneesta ohrantähkistä sidotun kukkakimpun opettaja Lehtosen haudalla tänä aamuna, saatesanoin: Ensimmäisen opettajan muistoa kunnioittaen, Aune Pitkänen kertoo.
Syksy on sadonkorjuun aikaa, totesi luokkakokouksen puheenjohtajana toiminut Kumpu ja esitti pidettäväksi hiljaista hetkeä viiden luokkatoverin poisnukkumisen muistolle
PÄIVÄN KULKU oli mukava. Ensin vaihdettiin kiihkeimmät kuulumiset seurantalon eteisessä, sitten hörpättiin kahvit ja jokainen kertoi elämäntarinansa pähkinän kuoressa. 12 mukana olleesta kaksi on jäänyt Koivistolle, osa asuu Äänekoskella ja olipa luokkatapaamiseen tultu Turusta ja Helsingistäkin asti.
– Opettaja kutsui minua soppataaraksi, ja sanoi, että isoveljeni saisi antaa minulle selkään. Antoi kuvaamataidosta kuutosen, Turussa asuva, lukion lehtorina toiminut Anneli Terho muistelee ja kertoo usein kadehtineensa heitä, jotka ovat juurillaan pysyneet.
Soppataara-nimeä sai kantaa myös Marja-Liisa Virtanen.
– Opettaja kysyi minulta kuvaamataidon tunnilla, että näyttääkö tämä muka hevoselta, Virtanen nauraa.
Laulutunnit olivat monella mielessä. Moni muisti elävästi kun Pölkin Veikko lauloi luokan edessä savolaismieheltä oppinutta laulua.
– En osannut laulaa yhtään. Opettajan kanssa sovimme, että saan viitosen automaattisesti, jos jätän laulunkokeet väliin, Erkki Palonen muistelee.
Äänekosken keskuskoululla opettajana päivätyönsä tehnyt Aune Pitkänen muistelee omalta oppilaaltaan saamaansa toivotusta.
– Aunelle hyvää elämän jatkoa. Sitä toivon myös teille kaikille.
Pitkänen luki myös Kanadaan muuttaneen luokkakaverin kirjeen paikallaolijoille.
– Toivottavasti tavataan uudemman kerran, mutta ei pidetä näin pitkiä taukoja, Risto Kumpu toivoo.
Päivä jatkui vielä nostalgisissa merkissä. Entiset oppilaat kävivät koululla ja päivän päätteeksi lähdettiin Kapeen kievarille syömään.
– Ja juoruamaan, Kumpu virnuilee.
LIIPASIMELLA ollut Koiviston koulu sai tukensa entisiltä oppilailta. He luovuttivat kaupunginjohtaja Matti Tuonoselle vetoomuksen, jossa toivovat koulun jatkavan toimintaansa.
– Epävarmuus koulun säilymisestä on ollut selkeänä esteenä positiiviselle tonttimarkkinoinnille. Toivomme, että koulun tulevaisuus kylällä turvataan ja kaupunki suorittaa tarvittavat toimenpiteet nykyisten rakennusten kuntoon saattamisessa, vetoomuksessa linjataan.
