Suomessa työttömyys saavutti vuoden loppuun mennessä Euroopan korkeimman tason. Ei kovinkaan tavoiteltava ykkössija. Äänekoskella koputellaan jo 20 prosentin työttömyyttä.
Mitä seuraavana tapahtuu? – No, työnhakijan palveluprosessiin ja työnvälityspalveluihin tuli muutoksia vuoden alusta. Sirpa Martins Suolahden Työttömät ry: stä on seurannut touhua läheltä jo kauan ja kuuluu itsekin työnhakijoiden suureen joukkoon.
– Suomi on siitä kummallinen maa, että mitä enemmän näiden kysymysten ratkaisuissa epäonnistutaan valtionhallinnossa, sitä enemmän sieltä aletaan kurittamaan työttömiä ihmisiä ja kuntien hallintoa. Mutta nyt tehdään jo kurittamisennätyksiä kaikilla mittareilla!
”Työnhakijan palveluprosessi kevenee” – otsikoi työmarkkinatori näyttävästi joulukuun verkkotiedotteessaan.
– Ei muuten kevene, vaan kovenee. Asia, jossa jotakin joustoa näyttäisi tapahtuvan on, että palveluprosessin aloittaminen eli alkuhaastattelu venyy viidestä arkipäivästä kymmeneen arkipäivään. Eli pääsy palveluihin viivästyy. Lienee yhdenlaista keventämistä sekin, täräyttää Martins.
Onko se osa tätä palveluprosessin keventämistä? Sirpa Martinsin on hyvin vaikea nähdä miten se keventäisi työnhakijan asemaa prosessissa.
– Valitettavan usein se harkintavallan kasvu on suoraan sidoksissa siihen, että ihmiset eivät tule yhdenvertaisesti kohdelluiksi. Ja, kun valitusoikeuttakin on rajusti kavennettu, näyttää tilanne työnhakijan kannalta meleko huonolta, suorastaan surkealta. Pahimmillaan näissä yhteyksissä harkintavalta on synonyymi mielivallalle, Martins sanoo.
Myös osa-aikaisille kohdennetaan työnhakupakko.
– Tähän saakka useat, syystä tai toisesta osa-aikaista työtä tekevät ihmiset ovat saaneet halutessaan olla rauhassa olemattoman lisätyön pakkohaulta. Nyt myös tähän tullaan puuttumaan harkituin, ehkä kevennetyin, mutta jämäköin ottein listaa Martins alkuvuoden muutoksia.
Jani Liimataisella on pitkä historia Äänekosken Katulähetyksessä työllistämistoimissa.
– Tilanne on kauhea pitkäaikaistyöttömien kannalta. Kaikki viimeiset panokset, joita liikenee, ohjataan nyt käytännössä siihen joukkoon, jotka ovat hyvässä työmarkkinavedossa niin koulutuksen, terveyden ja sosiaalisten valmiuksien suhteen. Mutta jos työttömyys on näiden samojen valmiuksien puutteiden suhteen päässyt pitkittymään, alkavat palvelut olemaan mennyttä. Kouluttautumisen resurssitkin on koko maassa vedetty näkymättömiin. Ja kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat saavat nyt todella kevennettyä palveluprosessia, eli ei mitään, tuhahtaa Liimatainen.
Liimatainen kertoo vielä, että kaikki tähän saakka tehdyt tutkimukset osoittavat kiistatta, että silloinkin, kun mitään työtä ei ole tarjolla, olisi tärkeää, että kaikki pääsisivät osallisiksi johonkin.
– Nyt työttömiä aletaan jo rankaisemaan vapaaehtoistyöstä. Ensimmäiset esimerkit ovat karua luettavaa. Erästä työnhakijaa on sanktioitu maksamaan takaisin yli 20 000 euroa työmarkkinaetuutta. On tulkittu, ettei hän ole ollut työmarkkinoiden käytettävissä osallistuessaan vapaaehtoistoimintaan. Tämä siitäkin huolimatta, että hän ei laiminlyönyt yhtään velvoitetta työnhakijana ja oli noudattanut prikulleen työnhakusuunnitelmaansa, jonka hän oman työkkäriohjaajansa kanssa oli suunnitellut ja allekirjoittanut. Tuosta päätöksestä sentään saa valittaa, mutta kaikki me tiedämme minkälaisia maratoneja valitusprosessit ovat, eikä lopputulos ole monestikaan toivottu, toteaa Liimatainen.
Työttömyys Suomessa 10,6,%, Euroopan korkein.
Keski-Suomessa 15,8 %
Äänekoskella 18,4 %
