Perinne Pirkot on ryhmä vanhoja työkavereita, joista muodostui vuosien saatossa ystäviä. Helmikuussa heidän luovuutensa ja hupsuttelunsa on esillä Hoikkassalissa.
Nyt siitä alkaa olla jo 15 vuotta, kun Sisä-Suomen sairaalan osasto neljän työporukka joutui erilleen. Vuosina 1996-1994 kuntoutuksen puolella työskenteli ryhmä, jonka sisällä tapahtui jotain erityistä: Muodostui ystävyysside, joka on kestänyt ajan ja välimatkankin.
– Yhteyden pitäminen oli helppoa, vaikka jouduimmekin eri osastoille sairaalan sisällä, mutta sitten koko Sisä-Suomen sairaala lakkautettiin ja kukin lähti omille teilleen. Vuodesta 2000 asti olemme siitä huolimatta tavanneet tuolla vanhalla työporukalla säännöllisesti muutaman kerran vuodessa. Kutsumme itseämme Perinne Pirkoiksi, Sari Kinnari kertoo.
On pidetty nelikymppiset, viisikymppiset, häät ja tuparit, käyty konserteissa sekä kaiken maailman tapahtumissa. Nyt järjestettiin taidenäyttely. Hillevi Peura on ollut ahkerimmin tuomassa pirkkojen luovuutta kaiken kansan nähtäville.
– Meitä yhdistää luovuus, samanhenkisyys, naiseus ja ennen kaikkea ystävyys. Tämä taidenäyttely esittää sitä kaikkea energiaa ja moninaista hyvää, mitä meistä löytyy. Kuten maalauksen opettajani Eero Mikkonen sanoi, niin ei näitä teoksia kaappiin tehdä piiloteltaviksi, Peura naurahtaa.
Eläväiset pirkot nauravat kysymykselle, löytyykö seitsemän hengen porukasta yhtään ainoaa Pirkko-nimistä naista. Vastaus on selvän epäselvä: Kukaan ei ole Pirkko, mutta tässä on Hille-pirkko, Sirpa-pirkko, Helena-pirkko… Pirkko on klaaninimi ja pirkkoilu synonyymi sille ainutlaatuiselle siteelle, joka näitä naisia yhdistää.
Pirkkoilua Ite ja yhessä -taidenäyttely Hoikkassalissa 4.-26.2., ma–ke 12–19, to–pe 12–16. Vapaa pääsy!
”Vaikka vanha sairaala lopetti ja elämä vie, niin Pirkot säilyvät.” Siinä on sellainen työporukan henki, mistä monet vain haaveilevat.
Maanantaina 3. helmikuuta pidetyissä avoimissa avajaisissa riitti vierailijoita nuoresta jo hieman varttuneempaan väestöön.
Hoikkassalin näyttelyssä on tarjolla grafiikkaa, valokuvia, akvarelleja, öljyvärimaalauksia, kanaverkkoa ja tekstiilitaidetta. Jokaiselle jotakin.
”Laulaminen kuuluu meidän yhteiseloon. Aina kun me tapaamme, niin syömme hyvin, juomme hyvin ja laulamme huonosti,” pirkot tiivistivät yhteisen ajanviettonsa naurun remakan saattelemana. Kitaran varressa Pauli Vehniäinen.
Yhessä ja erikseen – välillä yksinkin, jotta ajatus luistaisi. Näyttelyn tarkoitus on Pirkkojen mukaan rohkaista jokaista ihmistä omannäköiseen luovaan ajatteluun ja tekemiseen.
Ja se hyvä Sisiksen-henki oli läsnä….Kiitos!