Jaakko ja Kalle Markkanen jatkavat moottoriurheilukeskuksen maakaupasta käytyä keskustelua.
Vasemmistopoliitikkojen Sirpa Martinsin ja Matti Virtasen 17.7. julkaistu vastine sisälsi virheellisiä väittämiä koskien 16.7. julkaistua avaustamme Äänekosken kaupunkisanomissa.
Ensinnäkin, tarkennamme Martinsille ja Virtaselle, ettei Hämeenlinnan hallinto-oikeus ratkaisussaan edes voinut arvioida valtiontuen lainmukaisuutta SEUT 107 artiklan perusteella, sillä toimivalta siinä kuuluu yksinomaan Euroopan komissiolle. Hallinto-oikeuden oli tarpeellista arvioida ainoastaan sitä, oliko asiassa noudatettu asiaa koskevia menettelysääntöjä ja estää sääntöjenvastaisen valtiontuen maksaminen. Kuitenkin, toimivallanjaon synnyttämä tilanne ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö ulkopuolinen taho – tässä tapauksessa valittajajoukko – voisi pitää kiinteistökauppoja myös laittomana valtiontukena. Tämä näkemys oli koko valituksen taustalla, johon hallinto-oikeuden ratkaisukin lopulta perustui.
Valitusprosessissa mukana olleina olemme myös hyvin tietoisia siitä, että sekä valitus että siitä johtuva hallinto-oikeuden ratkaisu nojasivat juridisesti menettelyvirheeseen. Toisin kuin Martins ja Virtanen ovat esittäneet, emme avauksessamme myöskään tätä asiaa kiistäneet. Sen sijaan toimme selkeästi esille, että mielestämme asiassa on juridiikan lisäksi kyse kuitenkin myös paljon muustakin, kuten mm. veronmaksajien rahojen järkevästä käytöstä. Koska Martins ja Virtanen eivät tätä syystä tai toisesta ymmärtäneet, selvennämme seuraavaksi asiaa edelleen yksinkertaisemmaksi.
Äänekoskelaisten kannalta merkitystä on vain sillä, miksi kaupungin ostaman kiinteistön kauppasumma oli yli kaksi kertaa yli kiinteistön arvioidun käyvän arvon. Kyse ei ole valtiontukilainsäädännöstä eikä edes moottoriurheiluradasta. Martinsin ja Virtasen kommenttien perusteella on jokseenkin selvää, etteivät Äänekosken johtavat vasemmistopoliitikot pidä ongelmallisena maksettua ylihintaa. Heidän mielestään ongelma on yksin se, että kauppa kaatui muotovirheeseen.
Martinsin ja Virtasen julkisuuteen tuomat kommentit ovat oppikirjaesimerkki poliittisen vastuun pakoilusta. Kaupunginhallituksen kokouksen esityslistat ja pöytäkirjat osoittavat, että kaupunginhallitus on ollut tietoinen siitä, että kiinteistökaupan kauppasumma on kaksinkertainen verrattuna Keski-Suomen metsänhoitoyhdistyksen arvioimaan käypään arvoon. Kauppojen ongelmallisuuden tunnistamisella ei ole merkitystä sen kanssa, kannattaako moottoriurheilurataa vai ei. Jos valituksen tehneet henkilöt ymmärsivät, että 200.000 euroa on enemmän kuin 100.000 euroa, samaa laskutaitoa voidaan edellyttää myös kaupunginhallituksen jäseniltä.
On kaupunkilaisten yleisen edun mukaista, että kaupunki pyrkii käyttämään julkisia varoja mahdollisimman tehokkaasti. Mikäli moottoriurheilukeskukselle varattu maa-alue olisi ostettu sen käyvällä arvolla, kaupunki olisi voinut käyttää säästyneet 100 000 euroa mihin tahansa muuhun asiaan, kuten vaikkapa vanhustenhoitoon tai moottoriurheiluseurojen suoraan tukemiseen. Kaupunginhallitus ei päätöstensä perusteella ole kuitenkaan pitänyt tällaista käytäntöä toivottavana. Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle toimittamassaan lausunnossa kaupunki totesikin seuraavaa:
“Koska valituksenalaisessa päätöksessä tarkoitetussa kaupassa, jossa kaupunki on ostajana, kaupungin ja Finsilva Oyj:n välillä päästiin yhteisymmärrykseen kaupungin aiemman käytännön mukaisesta hintatasosta, kaupungilla ei ollut syytä pyrkiä neuvottelemaan hintaa vielä pienemmäksi.” (Äänekosken kaupungin lausunto Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle 8.4.2019)
On yhdentekevää, onko kaupungilla juridista velvollisuutta ajaa veronmaksajien etua kiinteistökaupoissa. Sitä voidaan pitää jokaisen kuntapäättäjän moraalisena velvollisuutena.
Sumialaiset veljekset,
Jaakko Markkanen, Taloustieteen tohtorikoulutettava, KTM
Kalle Markkanen, Oikeusnotaari, oikeustieteen maisteriopiskelija
Ei kun käsi toisten taskuun se onnistuu vasemmistolta sieltä sitä löytyy.