ÄKS

Vastine 7.8. julkaistuun Äänekosken vihreiden kantaan tuulivoimasta ja Liimattalan hankkeesta

20.08.2020 13:47 (muokattu 20.08.2020 14:01)
Kuvituskuva.

 

Äänekosken vihreiden kirjoitus (Äks 7.8.) oli hyvä, vaikka se jättikin monta kysymystä vaille vastausta. Erityisesti pidin sen rakentavasta ja asiallisesta sävystä sekä oikeasta tavoitteesta eli perustellun ja fiksun keskustelun aikaan saamisesta. Sitä todellakin tämän hankkeen edessä tarvitaan. Tuskin kovin moni meistä on asiantuntija tuulivoimarakentamisen alalla ja joudumme perustamaan mielipiteemme siihen, mitä luemme, kuulemme ja opimme. On tärkeää, että saamme luotettavaa tietoa hyötyjen ja haittojen punnitsemiseen. Yhtä tärkeää on, että olemme valmiita korjaamaan näkemyksiämme suuntaan tai toiseen, jos se näyttää perustellulta.

Yleisellä tasolla minustakin on yksiselitteistä, että energiantuotantomuotoja on kehitettävä luontoystävällisemmäksi ja hiilidioksidipäästöjä on leikattava. Tuuli on ilmaista ja päästötöntä, se on selvä ja tuulivoima järkevästi sijoitettuna saattaa olla kannatettavaa. Aivan vakuuttunut en lukemani ja oppimani perusteella ole siitä, olisiko ailahteleva tuulivoima muita päästöttömiä vaihtoehtoja parempi. Esim. kotimainen bioenergiantuotanto kuulostaa hyvälle – se myös lisäisi merkittävästi kotimaista työllisyyttä toisin kuin esim. tämä Energiequellen hanke, jossa suurin hyöty valuu ulkomaille.

Tekniikan maailma kirjoittaa artikkelissaan 16.9. 2019, että mm. tuulivoimaloiden käyttämä rikkiheksafluoridi on kaikkein voimakkain kasvihuonekaasu. Se on 23 500 kertaa voimakkaampaa kuin hiilidioksidi, ilmakehään päästessään se lämmittää maata vähintään tuhat vuotta ja sen päästöt vastasivat vuonna 2017 1,3 miljoonan henkilöauton päästöjä. Cardiffin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan rikkiheksafluoridin käyttö on kasvanut 30-40 tonnia vuodessa. EU:ssa sen päästöt vastaavat 6,73 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Bristolin yliopiston tutkijat puolestaan sanovat, että kahden viime vuosikymmenen aikana rikkiheksafluoridin pitoisuus ilmakehässä on kaksinkertaistunut – pitkälti tuulivoimaloiden vuoksi. (Sähköteollisuudella on likainen salaisuus 2019.)

Yhden tuulivoimalan betonivalun syvyys on 8 metriä Rambollin ja Energiequellen edustajien mukaan (verkkokeskustelutilaisuus 29.6.2020). Tuulivoimalehden artikkelin mukaan kuudentoista, huomattavasti Liimattalaan suunniteltuja voimaloita pienemmän, 140m korkean voimalan perustuksiin kuluu jopa miljoona kiloa terästä ja yli kymmenentuhatta kuutiota betonia (Kiviniemi, 2014). Jokaisessa myllyssä on parituhatta litraa vaihteistoöljyä ja kun siihen lisätään muut kemikaalit sekä erittäin massiiviset kuljetukset rakennusaikana, sanoo jo maalaisjärki, että pohjavesialueen häiriöihin on olemassa todellinen riski. Pienen omakotitalon öljysäiliön vuoto aiheutti heinäkuussa vesikriisin Liimattalaan. Jaamme yhteistä vettä – jos se loppuu Liimattalasta, on se koko Äänekosken ongelma.

Vaikka tuulivoimaloista pystytään nykyisin kierrättämään lähes 4/5, lapojen kierrätys on ongelmallista, sillä lasikuitu- ja epoksimateriaalien uusiokäyttö ei sellaisenaan ole vielä mahdollista valtion kestävän kehityksen yhtiön, Motivan mukaan (2020). Tähän kehitetään koko ajan keinoja ja ratkaisukin varmasti jossain vaiheessa syntyy. Juuri nyt se on kuitenkin ongelmallista ja tuskin tyhjentävää ratkaisua lähitulevaisuudessa löytyy tuulivoimayhdistyksen markkinoimasta orimattilalaisesta Conenor Oy:stä. Yhden miehen yritykselle, jonka liikevaihto on 27te, tämän ongelman ratkaiseminen tuntuu aika mittavalle haasteelle.

Yhden n. 70m pitkän lavan paino on n. 20 000kg. Liimattalan tuulivoimalat, joissa lavat ovat huomattavasti pidemmät, tuottavat siis vaikeasti kierrätettävää lapajätettä vähintään 180 tonnia aina, kun lavat täytyy uusia. Siipiä hävitetään usein hautaamalla maahan kun oikein muutakaan ratkaisua ei toistaiseksi ole. Mitenkähän tämä on suunniteltu Energiequellen hankkeessa?

Kun tuulivoimala tulee tiensä päähän, maahan jää tuo miljoona kiloa terästä ja yli kymmenentuhatta kuutiota betonia tai voimalat puretaan räjäyttämällä ja pulveroimalla syntynyt teräsbetonimurska (Motiva, 2020). Koska tuulivoimalat aiheuttavat valtavia jäteongelmia, Saksan ympäristövirasto on jo alkanut vaatimaan, että toiminnan loputtua massiiviset betoniperustukset poistetaan ja kierrätetään. Purkaminen, josta vastaa tuulivoimalan omistaja, ei ole halpaa. Tässä tuulivoimaa omistava yritys varmasti ymmärtää taloudelliset realiteettinsa, johon vihreätkin kirjoituksessaan viittasivat, ja syntyy kiusaus myydä vanhentuneet voimalat omistamilleen yrityksille, joiden vastuulle lopetus jää. Sopivassa vaiheessa yritykset ajautuvatkin konkurssiin ja purkamisesta tulevat taloudelliset vastuut jäävät kenelle? (https://www.kaleva.fi/konkurssiyhtiontuulimyllyt-puretaan- vihreasaaress/1697692). Maanomistajien kannattanee olla hereillä, kun sovitaan tuulivoimaloiden purkamiseen liittyvistä asioista. (https://yle.fi/uutiset/3-7542969).

Vihreiden mukaan elinympäristöjen pirstoutuminen sekä uhat linnustolle ja lepakoille – ovat hallittavissa hyvällä suunnittelulla. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella suunnittelun täytyy olla kyllä erityisen hyvää. SEO/Birdlifen mukaan Espanjassa tuulivoimalat tappavat vuosittain 6–18 miljoonaa lintua ja lepakkoa. Tuuliturbiinit tappavat tutkimusten mukaan Saksassa yli 200 000 lepakkoa ja 1200 miljardia hyönteistä vuodessa. (Sinn Hans-Werner 2019).

Minun on vaikea ymmärtää, miten Liimattalan valtavalla tuulivoimala-alueella varmistetaan, ettei luontotuhoja tule. Miten suojellaan alueella esiintyviä uhanalaisia nisäkkäitä? Rambollin, Energiequellen toimeksiannosta tehtyjen luontoselvitysten luotettavuus kärsi kyllä kovasti vihreidenkin viittaaman muuttolintuselvityksen myötä. Jokainen, joka Liimattalassa on ollut hanhien muuttopäivinä tietää, että Rambollin esitys 150 havaitusta muuttavasta hanhesta on naurettava. Sellainenhan arvio siitä tulee, jos muuttolintututkimusta tehdään muulloin kuin muuttoaikana.

Maisemavaikutukset ovat näkyvyysanalyysin perusteella keskisuuret ja kaavaluonnoksen vaikutusten arvioinnin mukaan Liimattalan maisema-alueella merkittävyydeltään kohtalaisen kielteiset. Minusta kohtalaisen kielteinen kuulostaa masentavalta. Tehtyjen luontoselvitysten perusteella kaavaluonnokseen on merkitty kaksi luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeää aluetta, joilla sijaitsee luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajin lisääntymis- ja levähdyspaikka, ja jonka hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain 49 § perusteella kielletty. Miten tämä huomioidaan käytännössä?

Energiequellen ja Rambollin asiantuntijat olivat vastaamassa asukkaita askarruttaviin kysymyksiin verkkotilaisuudessa 29.6. 2020. Siellä kysyttiin, minkälaista asteikkoa maisemavaikutusten arvioinnissa oli käytetty eli mitä käytännössä tarkoittaa ”kohtalaisen kielteinen”. Tähän ei saatuvastausta, kuten ei valtaosaan muistakaan esitetyistä kysymyksistä. Jos kysymyksiä varten järjestetyssä tilaisuudessa ei vastata kysymyksiin, jää avoimeksi otetaanko asukkaiden mielipidettä huomioon yleensä ollenkaan.

Voimala halutaan perustaa lähelle asutusta 110 kV:n sähkönsiirtolinjan vuoksi – se tekee toiminnasta kannattavampaa saksalaiselle Energiequellelle. Sama linja kulkee myös esim. Äänekoskella ja Suolahdessa, jotka ovat jo luonnostaan kaupunkimaisia alueita. Jos tuulivoimaa hinnalla millä hyvänsä Äänekoskelle halutaan, eikö teollisuusvoimala istuisi rakennetulle alueelle luontevammin kuin keskelle Liimattalan maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta (KSL 2016)?

Tuulivoima on hyvä bisnes joillekin, voitto otetaan kotitalouksilta ja siirretään ties minne. Poliittiset kytkökset ovat tosiasia. Avoimia kysymyksiä on paljon, muitakin kuin tässä esiin nousseita. Niihin tarvitaan vastauksia ja ratkaisuja, ennen kuin tätä kuntalaisiin monitahoisesti vaikuttavaa hanketta voidaan viedä eteenpäin – varsinkin, kun kysymys on ennen näkemättömistä, kolossaalisista tuulivoimaloista, joissa hyötyjen lisäksi haitat moninkertaistuvat.

Tästä syystä kannatan lämpimästi vihreiden ajatusta siitä, että nyt on kriittisten huomioiden ja huolellisten, puolueettomien selvitysten aika. Tuulivoimayhtiöiden suunnitelmat on tosiaan syytä kyseenalaistaa perinpohjaisesti ja tehdä rauhassa ajan kanssa ratkaisuja, jotka tehdään ei kenenkään muun kuin äänekoskelaisten hyväksi.

Nina Välimäki, veronmaksaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  1. Tuure nyqvist sanoo:

    Nina välimäki, jos se on hänen oikea nimensä “ulostelee” tuota samaa kopioitua potaskaa, kun noita kaikkein korkeimpia siirtojännitteitä tarvitaan ensisijaisesti kaikkein keskitetyipien energiantuotantojen, kuten mm. ydin-, tekno- kemia- ja biomassanpolttofossiilivoimailujen yhteydessä ja siten myös tuota suojakaasua korkejännitekytkimien valokaarien, siten kytkimien tuhoutumisen ja muiden vielä pahempien siirtoverkkoongelmien estoon.

    Ja vähintään 100 000 vuotta vaarallisesti säteilevään korkea-aktiiviseen ydinpolttoaine, muuhun ydinvoimailun vähemmän aktiiviseen, mutta silti vaaralliseen jätteeseen verrattuna, nuo tuulivoimalan komposiittilavat ovat silti paljon pienempi ongelma ja ehkä myös ratkaistavissa pajon helpommin kuin kaikkien ydinvoimailujätteiden haitattomiksi tekeminen. Ja tuohon lapojen painoonkin on tainnut “putkahtaa” kakaramaisesti liioitellen “lapin-” tai muuta huuhaalisää, joten koko sepustuspäivitys on pääosin täyttä potaskaa, jonka julkaisukin, luotettavuuttaan arvostavien medioiden palstoilla, johtanee roskalehtimaineeseen ja “kunniaan”.

  2. Sähköpoika sanoo:

    Lyhyesti muutamia kommentteja:
    Tuulivoimalan tarvitsema betonimäärä/MW on vain pieni murto-osa verrattuna vesi-, ydin- ja lämpövoimaloihin.
    Aurinkovoima tarvitsee myös aika suuren määrän betonia/MW ellei kennoja sijoiteta jo valmiisiin katto- yms. rakenteisiin.
    Ystäväni liki 20 vuotta pyörineen noin 50 metriä korkean myllyn ympäriltä ei ole tavattu yhtäkään linnun tai lepakon raatoa; hyönteisvainajia ei myöskään ole tavattu lavoista tai lievealueelta.
    Merenrantakaupungeissa Manner-Euroopassa on yleistä, että tuulivoimaloita on satama-alueilla. Suomessa ollaan eniten päädytty rakentamaan suuria voimaloita metsäalueille.
    Tuulivoiman määrä Suomen sähköntuotannosta tulee moninkertaistumaan ja nousee yli 30 % :iin ennen vuotta 2050.
    Kertaalleen rakennettuun betoniperustukseen voidaan hyödyntää 2 – 3 tuulivoimalakoneikkoa 80 – 100 vuoden ajaksi.
    Lapojen hävittäminen/uudelleeenkierrrätys voidaan ratkaista globaalisti. Uskon ,että insinöörit löytävät ratkaisut.
    Yleensä on niin, että he, jotka vähiten asiasta tietävät, pitävät eniten ääntä asiasta. Kiihkoton ongelmakohtiin tarttuminen ja tutkimus nykyongelmien ratkaisemiseksi on silti paikallaan, mutta tuulivoimaa ei kannata eikä tarvitse vastustaa.

    1. Terveisiä Liimattalasta sanoo:

      Hei Sähköpoika!
      Kirjoitat tuossa kommentissasi, että “Yleensä on niin, että he, jotka vähiten asiasta tietävät, pitävät eniten ääntä asiasta”. Sitten yrität kumota omilla mielipiteilläsi Nina Välimäen kirjoituksessa mainitut, tutkimuksiin perustuvat tulokset.
      Asiantuntijoina ja tutkijoina Nina mainitsee suomalaiset lehdet Tekniikan Maailman ja Kalevan sekä YLEn verkkouutiset. Motiva Oy on suomalainen asiantuntija energian ja materiaalien tehokkaaseen ja kestävään käyttöön. Ulkomaalaiset yliopistot Cardiff ja Bristol ovat tutkineet rikkiheksafluoridin pitoisuutta ilmakehässä. Kansainvälisesti tunnettu ja palkittu saksalainen professori Hans-Werner Sinn sekä SEO-Birdlife mainitaan asiantuntijoina todetuista eläintuhoista. En sanoisi, että nämä asiantuntijat vähiten tietävät asiasta. Kyllä minä luotan näihin asiantuntijoihin enemmän kuin sinun ja kaverisi kommentteihin.
      Tiesitkö Sähköpoika, että Suomessa hylätään nykyään 2/3 eli kaksi kolmesta tuulivoimalahankkeesta niiden ympäristövaikusten tai muiden syiden takia (Yle uutiset).
      Kiitos Nina Välimäelle, että hän on tuonut kirjoituksessaan esiin näitä tärkeitä asioita ja ongelmia, jotka on syytä ratkaista. Ja Suomessa riittää asumatonta korpea ja metsää, jonne tuulimyllyjä voisi rakentaa eikä lähelle asutusta, kuten Liimattalaan on suunniteltu.

      Nimimerkki: Terveisiä Liimattalasta

      1. Sähköpoika sanoo:

        Jos suunnitelmassa voimaloita on alle 2 km vakituisesta asutuksesta, se lienee liian lähellä. Ystäväni asuu noin 100 m omasta tuulivoimalastaan eikä perhe ole mitenkään kärsinyt siitä liki 20 vuoden kuluessa. Yhdestäkään eläinhaitasta en Suomesta ole kuullut todistetusti olevan. Niitä kylläkin epäillään olevan.

ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKISANOMAT OY
Torikatu 4, 44100 Äänekoski
Ma-to 9–13 • Pe suljettu
Puhelin 040 565 0941

 

TOIMITUStoimitus@aksa.fi
Marjo Steffansson
päätoimittaja 040 841 2945
Riina Nygrén
toimittaja 050 337 0028

MARKKINOINTIilmoitus@aksa.fi
Pirjo Hakkarainen
myyntipäällikkö 040 565 0941
Marjut Kinnunen
myyntineuvottelija 040 730 4234
etunimi@aksa.fi

 

ILMOITUSVALMISTUS JA -AINEISTO
Max Steffansson – ilmoitus@aksa.fi

Tietosuojaseloste »
© Äänekosken Kaupunkisanomat Oy

AD Alfred
Elysium Solutions Oy