Vaalikauden viimeisen kirkkovaltuuston kokoukseen vetänyt puheenjohtaja Jaana Tani muistelee kulunutta nelivuotiskautta ja antaa vinkin seurakunnan toiminnan kehittämiseen.
Kuluneet neljä vuotta ovat olleet erityisen merkillisiä, raskaita ja antoisia. Jaana Tanin iso syöpäleikkaus valtuustokauden puolivälissä pysäytti ja pisti pohtimaan, mikä on elämässä oikeasti tärkeää.
– Olen ehdoton kotiseutuaktivisti, mutta jättäydyin pois aikaa ja voimia vievästä kuntapolitiikasta. Haluan olla yhä luottamushenkilönä rakentamassa rakastamaani seurakuntaa. Mukavana asiana on tuplamummuna olo, Jaana Tani huokaisee.
Kun katsoo taaksepäin, niin paljon on tapahtunut, vaikka korona pysähdytti seurakunnan toiminnat lähes tyystin tykkänään: Suolahden hautausmaan laajennus on on saatu maaliin, Kivilahden leirikeskuksen kaupat on tehtynä, on palkattu seurakuntamuusikko.
– On tapahtunut valtava määrä positiivisia asioita, ja ennen kaikkea seurakunnan talous on hyvin hoidettu, siitä talousjohtajalle kiitokset. Isona, mainitsemisen arvoisena juttuna on kirkollisveron alentaminen. Se on merkittävä ja linjakas päätös, joka tuo kädenojennuksen perheisiin, joissa elinkustannukset nousevat eikä tiedetä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
Huolta tuovat ja euroja vievät seurakunnan kiinteistöt ovat kaikki tarpeen. Äänekosken seurakunnalla on kirkko ja seurakuntatalo jokaisessa taajamassa ja vielä Hietamalla yksi sekä Mämmen kesäkirkko ja Suolahden kappeli. Leirikeskus löytyy Laajaniemestä.
– Ollaan saatu tehtyä kiinteistöstrategia, joka on aivan loistavasti rakennettu kokonaisuus. Nyt me tiedämme, mikä on rakennusten käyttöaste ja missä kunnossa ne ovat. Tärkeintä on keskittyä ydintehtävään ja toimintaan ja pitää huolta, etteivät varat mene seinien ylläpitämiseen.
Kirkon strategia on ovet auki. Tani toivoo konkretiaa ja on valmis avaamaan kirkkojen ovat myös muille kuin uskonnollisille tapahtumille. Tämä vaatisi aktiivista markkinointia ja tiedottamista.
– Kirkot ovat loistavia konserttisaleja ja olisi suotavaa että toivottavaa, että rakennukset olisivat ahkerassa käytössä. Tyhjien tilojen ylläpitämisessä ei ole mitään järkeä.
Kirkkovaltuuston puheenjohtajan mielestä kausi on ollut hyvä, vaikkakin koronavuodet toivat omat vaikeutensa eikä päästy kokoustamaan.
– Kirkon kannalta katsottuna olen harmissani suluista, joiden aikana kirkoissa ovet pidettiin kiinni: ensin ei saatu pitää sähköisiä kokouksia, vaikka muualla yhteiskunnassa niistä oli hyviä kokemuksia. Kun ihmisellä oli suurin hätä, pantiin koko valtakunnan kirkot kiinni. Se tuntui pahalta, sillä pyörihän koulut ja päiväkodit, kaupatkin olivat auki. Paikka, mistä ihminen olisi tukea voinut saada, oli suljettuna.
Kun saatiin ohjeita ylemmältä tasolta, päästiin pitämään etäkokouksia. Korona opetti tai pakotti keksimään uusia keinoja – ja ne ovat jääneet elämään.
– Striimatut jumalanpalvelukset ovat saaneet kovasti kiitosta, ja toivottavasti ne jatkuvat vaikka korona väistyy.
Kausi alkoi piispantarkastuksessa saaduilla erityistehtävillä.
– Lähdettiin viemään asioita eteenpäin, ja sehän meiltä onnistuikin nopeasti ja erityisseuranta loppui.
Ympäristötyöhön mukaan lähteminen on Jaana Tanille sydämen asia.
– Kirkon tehtävänä on varjella luomakuntaa. Suomen kirkolla on todella hyvä ympäristödiplomi, ja myös Äänekosken seurakunta on rakentaa sitä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ensi vuonna voimme hakea sertifikaattia. Annan kiitosta seurakunnan työntekijöille, jotka ovat tehneet hyvää työtä asian eteen.
Organisaatiomuutos ja sen tuomat raja-aitojen kaatamiset eri työalojen välillä on onnistunut.
– Tämä työ tehtiin jo edellisellä kaudella, mutta tällä kaudella ollaan lähdetty elämään mallia todelliseksi. Minusta se on toiminut hyvin ja on tätä päivää: työnkuviiin on tullut joustoa ja on menty sinne, missä oikeasti työvoimaa tarvitaan. Koronasta huolimatta pysyttiin pitämään kiinni yhteisistä tapaamisista niin valtuutettujen ja työntekijöiden kesken. Ollaan pohdittu uutta strategiaa, ja sen päivitys tulee vuoden viimeiseen valtuustoon.
Yksi asia huolestuttaa. Asia, josta Tanin mukaan on puhuttu jo vuosia.
– Kun olen oman työni kautta tekemisissä nuorten kanssa, tiedän, miten vaikeaa nuorilla välillä on. Toivon, että saisimme seurakunnan nuorisotyön jalkautumaan eri taajamiin. Se olisi äärimmäisen tärkeää, varsinkin, kun pyyntöjä on saatu vuosikaudet vastaanottaa. Ei voi ajatella, että nuoret, joilla ei ole ajokorttia, pystyisivät liikkumaan. Työntekijöinä, aktiiveina ja luottamushenkilöinä meidän pitää mennä sinne, missä nuoret ovat. Seurakunnalla on mahdollisuus jalkauttaa työntekijöitä taajamiin. Nyt tarvitaan uudenlaista miettimistä ja ajattelua, että seurakunnan nuorisotyö mahdollistettaisiin kaikille nuorille. Emme voi istua odottamassa, että ihmiset tulevat meidän luokse.
Jaana Tani ei harmittele viestikapulan jättämistä toisiin käsiin.
– En ole lainkaan pahoillani, sillä koen, että on vain hyvä asia, että puheenjohtajan nuija kiertää ja vastuu jakautuu.
