Kangaslammin leirikeskuksen iltanuotiolla kuultiin uskomattoman upea konsertti, solistina Vuokko Hovatta säestäjänään Harri Kuusijärvi.
Aika seisahtui, vaikka se menikin vääjäämättä eteenpäin. Tunnin mittainen erittäin intiimi ja koskettava musiikkielämys piirtyi kuulijan sieluun ja sisimpään pitkäksi aikaa. Ehkä uskallan näin sanoa jokaisen mukana olleen puolesta?
Illassa kuultiin vähän Ulra Brata ja ripaus Kerkko Koskinen Kollektiiivia. Itselleni isot väreet pintaan nostivat venäläisen kirjallisuuden merkittävimpiin kuuluneiden runoilijoiden tuotannosta napatut runot. Vuokko Hovatta ylisti hiljaa ja tunteella Marina Tsvetajevan sekä Anna Ahmatovan runoihin tehdyt musiikilliset tulkinnat. Marja-Leena Mikkolan suomentamat runot laittoivat ajatukset liitoon kesäillassa. Häiriötekijäkään ei sitten lopulta liiemmin haitannut, kun artistit suhtautuivat kepeän humoristisesti vastarannalla pärisseeseen moottorisahaan
– Suomen kesäiltaan kuuluu laineiden liplatus, koivujen humina sekä moottorisahan ääni, Hovatta veisteli.
Suolahtelaiset juuret omaavalle Hovatalle tämä keikka oli hyvin tunteikas. Ennen keikkaa hän kävi viemässä kukkaset Suolahden hautausmaalla lepäävän isomummonsa, Akuliina Hovatan haudalle.
– Teillä on mielettämän kaunis hautausmaa, se on hyvin seesteinen isoine puineen. Se oli tärkeä paikka käydä, Hovatta sanoo.
Kiitos tästä kokemuksesta!
Myöhemmin lisää ÄKSässä: Vuokko Hovatan Kosketus -haastattelu.
