Kauko Röyhkä esiintyi Club Painiksella torstaina 7. huhtikuuta.
Kauko Röyhkä valitsi aikoinaan taiteilijanimensä mm. Sex Pistolsien Johnny Rottenin innoittamana. Röyhkän lavapreesens kantaa edelleen vissiä punkleimaa, mutta lavan takana paremmin käyttäytyvää rocktyyppiä saa hakea. Röyhkä ottaa kaikki huomioon eikä tärkeile missään tilanteessa.
Turkuun vuonna 2009 asettunut Röyhkä löysi kaupungista epätodennäköisen yhteistyökumppanin jazzvibrafonisti Severi Pyysalosta. Äänekoskella tämä kaksikko käsitteli epäortodoksesti Röyhkän tunnetuimpia kappaleita.
Oikeammin sanottuna Pyysalo käsitteli, sillä omaa rosoista soitto- ja laulutyyliään Röyhkä ei muuta miksikään, oli kimpassa sitten kuka tahansa.
Ja toimivathan ne näinkin: Paha maa, Talo meren rannalla, Paska kaupunki, Dora, Disko-Datsun, Hammerfest, Lauralle, Kanerva, Kevät, Steppaillen ja Tuon sulle Alfredo Garcian pään.
Pyysalo loi taustoja kiippareilla ja säästi tulisimmat soolot vibrafonille, jonka sivumennen sanoen roudasi sen enempää nurisematta Turusta linja-autolla kahdessa isossa pakkauslaatikossa ja kahdessa salkussa.
Osa sooloista lievästi sanottuna irtosi biisikehikosta, leijailemaan huimiin jazzsfääreihin, osa säilytti tiukemmin yhteyden Röyhkän maisemiin. Kaikessa kuitenkin loisti Pyysalon ylivertainen musikaalisuus.
Röyhkä ja Pyysalo ovat yhdessä jännä kokonaisuus, vastakohtien ennakkoluuloton yhdistely toimii yllättävän hyvin.
Painisklubin lämppärinä soivat Kari Peitsamon hillittömät biisit Jukka Vehkalan, Sidi Selinin ja Konsta Vehkalan tulkintoina. Kantrivarpunen lenteli, Maton kuviointi kertoi jälleen kaiken ja Kuu loimotti lempeästi. Ja olipa Äänekosken pojilla kanttia vakuuttaa Peitsamon sanoin ”tää on se fiilis, josta biitlesitkin haaveilee”.
