ÄKS onnittelee Huiman naisten koripallojoukkuetta, joka ylsi SM-koriksessa hienosti hopealle. Tässä kohtaa ÄKS myös arvioi kauden mittaan joukkueessa vähintään sadan minuutin verran kentällä kirmanneet korinaiset.
Järjestys peliajan mukaan (suluissa ikä / peliaika / tilastoituihin suorituksiin perustuva teholukema):
Patrice Holmes
(ikä 29 / 1302 / 572)
Pelintekijäksi palkattu kokenut amerikkalainen, joka pudotti kauden mittaan massaa ja sitä mukaa paransi peliään. Joukkueen paras heittäjä, joka hallitsi tarvittaessa monta muutakin roolia. Joukkuepelaaja, joka olisi halutessaan voinut ottaa enemmänkin vastuuta.
Maiju Bland
(27 / 1084 / 206)
Kai se on sitten goodbye, Maiju! Huiman viimeisin naisten maajoukkuepelaaja, oma kasvatti, jolle finaalisarja muodostui selkävaivojen vuoksi kaameaksi pettymykseksi. Ei voinut antaa sitä, mitä halusi ja mihin olisi terveenä pystynyt. Olisi ehkä tarvinnut ympärilleen selkeämmin roolitetun joukkueen. Muuttamassa Yhdysvaltoihin.
Sanna Jämsen
(32 / 1063 / 404)
Hyvästit myös? Palasi kahden välivuoden jälkeen ja heti oltiin finaaleissa. Yhä aivan Suomen huippupeluri, mistä osoituksena maajoukkuekutsu. Kieltäytyi Suomi-paidasta ja kieltäytynee myös Huima-paidasta. Fiksu ja harvinaisen monitaitoinen peluri, jolla olisi vielä pelivuosia jäljellä useampiakin. Huiman naiskoriksen korvaamaton kulmakivi.
Madina Ali
(24 / 1048 / 679)
Fyysinen, kova ja samalla virheherkkä korinaluspelaaja, joka joutui heti ensimmäisellä ammattilaiskaudellaan hyvin vastuulliseen rooliin. Osaaminen tuli ilmi ? samoin kuin tietty kokemattomuus. Teki kovia tilastoja säännöllisesti, ainakin terveenä ollessaan. Edessä mainio ura, kunhan paikat vain pysyisivät ehjinä.
Kenya Robinson
(42 / 1046 / 582)
Vaivojen vuoksi Huima-ikonin uran kehnoin kausi Suomessa tilastollisesti. Sarjan ikäpresidentti, joka on fyysisesti edelleen ehkä sarjan kovin yksilö. Kivikova asenne, joka näkyy välillä pelillisenä pakottamisena ja turhautumisena. Mutta toisaalta ? ilman Kenyaa ei olisi mitään. Legenda, jonka pelaamisen on pakko joskus loppua. Mutta milloin on se joskus?
Salla Viitanen
(24 / 635 / 143)
Parin välivuoden jälkeen SM-sarjaan palannut HoNsU-kasvatti oli arvokas lisä joukkueelle. Ennakkoluuloton ratkaisija, jonka fyysiset puutteet tulivat esille pudotuspeleissä. Oli runkosarjan tarkin kolmospyssy, mutta tiukassa paikassa eväät eivät enää riittäneetkään. Asenne ei kuitenkaan horjunut.
DelaQuese Jernigan
(23 / 411 / 175)
Kevätkaudella ilmaispelaajaksi ilmoittautunut DeeDee nousi sarjan tunnetuimmaksi pelaajaksi ? kiitos ÄKSän NCAA-paljastuksen. Välivuodet näkyivät ailahteluna ja lukuisina huolimattomuusvirheinä. Taidollisesti periaatteessa mainio pelaaja, mutta samalla asenteeltaan jotenkin löperö.
Emmi Nurmi
(18 / 359 / 0)
Perustaidot hanskassa, hengessä mukana ja minuuttejakin yllättävän paljon. Tehot Huiman omalla kasvatilla ovat kuitenkin vielä vähissä. Paljon pitää 162-senttisen takamiehen kesätöitä tehdä, jotta voisi kantaa ensi kaudella todennäköisesti tarjolla olevaa isompaa vastuuta.
Karoliina Rytkönen
(16 / 226 / 46)
Takamieslupaus, jollaisia Huimassa ei turhan usein kasva. Terävyyttä, peliälyä, aggressiivisuutta, ennakkoluulottomuutta. Vieläpä joukkueen tarkin kolmosten heittäjä (52,2 %), mutta toki heittomäärät olivat vielä pieniä. Voi nousta nopeastikin Huiman avainpelaajien joukkoon.
Susanne Uecker
(19 / 204 / 0)
Heitolla elävän roolipelaajan kausi katkesi loukkaantumiseen. Parhaimmillaan loistava täsmäase. Saattaa olla nuoresta iästään huolimatta ensi kaudella yksi kasvattiseuransa kokeneimpia kotimaisia pelaajia. Paikat kuntoon, kovempaa treeniä ja enemmän vastuuta?
Fanni Vallin
(21 / 112 / 17)
Pelastava enkeli liittyi pelaajapulasta kärsineeseen ryhmään vasta helmikuun lopulla. Varma, riskejä kaihtava laituri oli ehkä näkymätön, mutta samalla tärkeässä roolissa etenkin puolustuspäässä. Duunari, jollainen on aina tervetullut joukkueeseen kuin joukkueeseen.
Lisäksi joukkueessa pelasivat:
Jonna Tiihonen
(18 / 65 / 14)
Nelli Nissinen
(26 / 49 / 19)
Lotta Kymäläinen
(16 / 40 / 14)
