Timo Niskasen yrittäjän kiireet pysähtyivät vuosi sitten kuin seinään. ”Koppa pölähti” sanoo Timo Niskanen ja pyyhkäisee poskipäälle vierähtäneen kyynelkarpalon.
Vuosi sitten, 24. lokakuuta, alkoi Timo Niskasen päivä kuten aina ennenkin. Teekupposen jälkeen hän hyppää Mämmellä Bemariin, aikomuksena mennä Mustaniemen satamassa sijaitsevalle hallille. Sinne hän ei onneksi koskaan ennättänyt.
– Olin illalla kertonut kertonut vaimolleni Leenalle, että lähden aamulla venehallille ja tulen kotiin vasta iltapäivästä. Pysähdyin Cramolle ja kävi mielessä, ettei kaikki ole niin kuin pitää, kun en tahtonut pysyä pystyssä. Tulin tähän liikkeelle noin puoli kahdeksan maissa keittämään kahvia Miinalle ja Minnalle. Sanoin heille, että nyt ei taida olla kaikki kunnossa. Jos olisin mennyt venehallille, niin se olisi ollut kohtalokasta.
Niskanen kiittelee nopeaa avunsaantia.
– Ei ollut kuin yksi napsaus, kun pelastajat tulivat paikalle. Ammattilaiset tiesivät heti mitä on käynyt, että nyt ei lähdetä Jyväskylään vaan laitetaan Hirvaskankaalta vilkku vasemmalle kohti Kuopiota.
Toinen ambulanssi lähti Kuopion suunnasta vastaan, mukanaan lääkäri.
– Minulla pelasi puhe, ja muistan, kuinka soittelin rintani päällä jotain biisiä. Koin tärkeäksi huomata itse, että sormet liikkuu.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tuli diagnoosiksi hengenvaarallinen hätätilanne: aivoverenvuoto pikkuaivojen keskellä.
– Jos jotain jäi, niin saattaa ulkopuoliselle näyttää, että olisin pienessä hiprakassa. Tasapaino ei ole palautunut, eikä tulisi kuuloonkaan, että voisin juosta vielä maratonia tai kiivetä talousjakkaralle. Fysioterapeutti valaa toivoa, että aivotapahtuman jälkeen toipumisen prosessi vie kolme vuotta, ja sitten vasta voi sanoa, mikä jää pysyväksi vammaksi. On upeaa, että olen saanut apua terapiasta: minulla on nyt takana yhteensä 60 terapiakäyntiä niin toimintaterapiassa, fysioterapiassa kuin psykoterapiassa.
Musiikki on pitänyt pitänyt miehen vireessä. Piano on tärkeä instrumentti, ja osoittautui oivalliseksi terapiavälineeksi.
– Ne biisit, jotka osasin ulkoa, pystyin soittamaan. Sain Novassa käyttööni patteriurut, ja oli upea tunne, kun sormet osuivat oikeille koskettimille. Sen verran oli tapahtumaa pääkopassa käynyt, etten pystynyt nuoteista soittamaan, vaikka kuinka katsoin että pitäisi soittaa G-molli, mutta kun aivoista ei lähtenyt käskyä vasempaan käteen, ei sitten millään, vaan meni jossain lähellä Tohmajärveä.
Piuha pätki, mutta nyt se on kolvattu terapialla kuntoon, sillä nuoteista soittaminen sujuu taas.
– Täytyy myöntää, että välillä vasen käsi elää koskettimilla aivan omaa elämäänsä. Musiikki on ihmiselle parasta terapiaa, sillä sen voima on uskomaton.
Hän sanoo, että vaikka pakki on ollut päällä, niin eteenpäin on menty.
– Olin Kuopiossa hengityskoneessa, eikä annettu takeita, miten selviän, tai selviänkö ollenkaan. Kun pääsi käymään kotona kokeilemassa elämisen mallia, alkoi mielikin piristyä. Kun pääsin jouluksi kotiin, se oli minulle lottovoitto. Kyllä kotona on hyvä olla, kun vielä on niin onnekas, että Mämmen hoitokodin pitäjä on huolehtinut minusta niin hyvin, kiittää Niskanen 40-vuotta sitten vihille vietyä vaimoa, Leenaa.
Kun pääsi pyörätuolista jaloilleen rollaattorin turvin, se oli yksi etappi. Mutta kun sai yhdeksän kuukauden jälkeen hypätä kartanlukijan paikalta rattiin, se oli huikea ja henkisesti tärkeä harppaus. Kun aivoverenvuoto iskee, on onnenkauppaa, kuinka siitä toipuu. Tärkeintä on saada apua mahdollisimman nopeasti.
– Hattua pitää nostaa Suomen terveydenhuollolle. Kävely takkuaa vielä, mutta pärjään jo ilman keppiä. Kun aivoihin tulee häiriötila, iso tai pieni, niin se muuttaa ihmistä. Onneksi minä pääsin siinä mielessä vähällä, kun persoona on kuulemma pysynyt samana, Niskanen huokaa.
Hän sanoo olevansa iloinen saamastaan tuesta ja kannustuksesta.
– Onneksi on tämä puulaaki olemassa, ja että olen voinut käydä täällä niin sanotusti tutuissa ympyröissä. On ollut mukava tavata ihmisiä, päästä ylipäätään ihmisten ilmoille.
Veneily on rakas harrastus, ja Keiteleen aalloilla on päässyt ruoria kääntelemään.
– Tänä vuonna ei olla päästy purjehtimaan Välimeren – eikä minkään meren – aalloille. Mutta Keitele Regattaan me osallistuttiin. Aikani harmittelin ettei päästy reissuun, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa, mutta näyttää kuitenkin siltä, että kolmas Atlantin ylitys jää haaveeksi.
Pitkän linjan yrittäjä on nähnyt ja kokenut monenlaisia takaiskuja: 1990-luvun laman, koronan, Venäjän hyökkäyssodasta aiheutuneet korkojen ja polttoaineiden nousut. Vuosi sitten sattunut äkkipysäys oli totaalinen stoppi.
– Omalta kohdalta tämä on ollut pahin pysähdys, sitä ennen tuli mentyä tukka putkella. Tämä yrittäjän ammatti on niin mukavaa, kun on saanut tehdä töitä ihmisten kanssa monipuolisella otteella. Me ollaan aika kuuluisia pitkistä työsuhteista, mutta haluan nostaa hattua myös pitkille asiakassuhteille. Vaikka kilpailutilanne on muuttunut, meillä käy asiakkaita jo neljännessä polvessa. Heti kun alkoi pyörä pitämään, pääsin takaisin Äänekosken Yrittäjät ry:n hallituspöydän ääreen, sekin oli merkittävä steppi toipumisessa. On kiva pysyä porukassa mukana, on kiva että pidetään mukana! On paljon parempi tilanne, kuin se, että olisi kaksi metriä multaa päällä. Elämälle kiitos!
