Huima varmisti lohkovoittonsa nuijimalla jo putoamaan tuomitun Pateniemen Vesan 3–0. Vastustajan ainoa tavoite oli rapata miestä.
- Ottelu 21/22
- Sunnuntai 12. syyskuuta 1982
- Äänekosken keskuskenttä
- Huima–Pateniemen Vesa 3–0 (3–0)
- Maalit: 20. Tero Melasalmi 1–0, 35. Seppo Rahkonen 2–0, 42. Kari Hilpinen 3–0.
- Päätuomari: Eino Lehtonen
- Katsojamäärä: 354
- Sarjasijoitus pelin jälkeen: 1. (edellisen pelin jälkeen 1.)
Huima oli jo varmistanut paikkansa I-divisioonan nousukarsintoihin. Ei mennyt kauan, kun myös lohkovoitto oli varmistunut, sillä Pateniemen Vesasta ei ollut Äänekoskella vastusta.
Haukiputaalaisjoukkueen kohtalo oli jo sinetöity, edessä oli putoaminen III-divisioonaan, kun taas Huima valmistautui jo nousukarsintoihin.
Edellisessä ottelussaan Vesa oli lyönyt Jämsänkosken Ilveksen 2–0, joten Huimassa ymmärrettiin lähteä peliin tosimielellä. Kyseessä oli lisäksi Huiman viimeinen kotiottelu sarjassa.
Pateniemen Vesan ainoa keino pärjätä ottelussa oli pelata kovaa. Niin he tekivätkin, kun taas Huima yritti pitää vain palloa hallinnassaan ja välttää loukkaantumisia.
VALMENTAJA REIJO Rantasen Vesan pelityyli sai hiiltymään.
– On oikein, että tuollaiset rappariporukat tippuvat. Saisivat tippua suoraan piirisarjaan, Repe ärähti.
Tuttuja miehiä maalinteossa: kaksikko Tero Melasalmi ja Seppo Rahkonen tekivät Huimalle kaksi maalia kolmesta.
Jämsänkoskelainen erotuomari Eino Lehtonen nosti neljä kertaa keltaisen kortin Vesan pelaajille.
– Pojilla oli hyvä fiilinki kun lähdettiin pelaamaan, mutta vastustajan rumaksi mennyt peli esti parhaan mahdollisen esityksen, Rantanen jatkoi.
KOLME II-DIVISIOONASSA pelattua kautta ovat Pateniemen Vesan seurahistorian huippuaikaa. Vuonna 1921 perustetulla työläistaustaisella seuralla on mielenkiintoinen historia, sillä Lapuan liike lakkautti seuran toiminnan 1930-luvun alkuvuosina laittomana.
Toiminta aloitettiin uudelleen sotien jälkeen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Jääpallossa seura kolkutteli jopa SM-sarjan portteja.
TAKAISIN VUOTEEN 1982, ja jalkapallon II-divisioonan pohjoislohkoon. Toiseksi viimeinen kierros selkeytti tilanteita: Huima varmisti lohkovoiton, Kajaanin Palloilijat toisen nousukarsintapaikan.
Lisäksi varmistui, että Huima saa vastaansa kaksiosaisessa nousukarsinnassa todennäköisesti Turun Pallon – tahi Salon Palloilijat, joka vaani pisteen päässä turkulaisia.
Lohkovoitto oli siitä tärkeä, että se tiesi Huimalle karsintaan yhtä lähtöpistettä ja lisäksi avauspelin kotikentälleen. Sarjanousuun vaaditaan neljä pistettä eli käytännössä jos Huima voittaisi karsinnan avauspelin kotonaan, sille riittäisi vierasottelussa tasapeli, jotta sarjaporras olisi jälleen yhtä korkeampi.
KESKISUOMALAISEN jalkapallotoimittaja Timo Nieminen innostui kolumnoimaan Vesa-voiton jälkeen Huimasta, joukkueesta, jonka virallinen tavoite kauden alla oli pelkkä sarjapaikan säilyttäminen:
”Nuori ryhmä pursuu huumoria. Pelissä, harjoituksissa ja kaikkialla muuallakin. Reijo Rantanen on tehnyt joukkonsa kanssa oman ratkaisunsa. Pallon on sysätty pelaajille. Hyökätkää ja ilmaiskaa itseänne. Selkeä käsky.”
Kolumnissaan Nieminen ei sen sijaan säästellyt maakunnan kahta muuta valtakunnallisen sarjan joukkuetta: ykkösdivisioonan JyP-77:aa ja Huiman kanssa kakkosen pohjoislohkossa pelannutta Ilvestä. Molempien tavoitteet olivat sarjojensa kärkipaikoilla.
MUTTA HEILLÄ EI olekaan samanlaisia persoonia kuin Huimalla.
”Ja kukapa voisikaan kahlita sellaista pelaajaa kuin Tero Melasalmi. Kun mies on luonteeltaan täyttä elämää, niin samalaista tohinaahan on haettava jalkapallokentiltä”, Nieminen maalaili.
Totta se on. Kuten Helsingin Sanomien julkaisema sarjataulukko todistaa, sarjanousija varmistaa oman lohkonsa voiton, vaikka yksi peli on vielä pelaamatta. 1980-luvulla jalkapallo-ottelun voitosta sai vain kaksi pistettä nykyisen kolmen sijaan.
Artikkeli on osa ÄKSän juttusarjaa Huiman historiallisesta kesästä 1982. Huima-futiksen 80-lukua voi muistella myös tässä Facebook-ryhmässä.
Lue Huima 1982: Leevi Wacklin iski voittomaalin Suomen ehkä surkeimmalla futisareenalla
