Potilas- ja vammaisjärjestöjen toimitila Rinkelissä pidettiin kriisikokous.
Torikatu nelosessa tukikohtanaan pitävää tilaa käyttää 14 eri järjestöä, joissa jäseniä reippaat 1500. Tila saatiin käyttöön vuonna 2021 ja nyt ollaan tilanteessa, että talo tyhjenee vuokralaisista, sillä vuokraisäntä on katkaissut talosta lämmöt. Vuokrasopimusta ei tätä juttua kirjoittaessa olla kuitenkaan katkaistu.
Tila on potilas- ja vammaisjärjestöjen yhteinen ja sitä käyttävät tilaa isännöivän Ala-Keiteleen Sydänyhdistys ry lisäksi, Keski Suomen syöpäyhdistys, Näkövammaisten Ääneseudun kerho, Sisä-Suomen Diabetesyhdistys ry, Sisä-Suomen Kuulohuolto ry, Ääneseudun Epilepsiakerho, Ääneseudun Omaishoitajat ry, Ääneseudun Reumayhdistys ry ja Äänekosken Seudun Invalidit ry, Keski-Suomen aivovammayhdistys ry, Äänekosken Nivelpiiri, Keski-Suomen psoriasisyhdistys ry, Keski-Suomen munuais- ja maksayhdistys KEMUSI ry ja Äänekosken kerho.
Hätä on suuri, sillä tila on ollut ahkerassa käytössä – ja on edelleen. Kriisikokoukseen saapui edustaja jokaisesta yhdistyksestä.
– Myö ollaan täällä niin kauan kuin saadaan olla. Tila on vilkkaassa käytössä ja joka viikko on useita varauksia. Varauskalenterissa on kymmeniä merkintöjä jouluun saakka, sanoo toimitilan isäntänä toimiva sydänyhdistyksen Paavo Ojanen.
Ala-Keiteleen Sydänyhdistyksen puheenjohtaja Seppo Kautto jakaa koko porukan huolen yhteen lauseeseen.
– Tässä on tila katkolla ja pian saattaa olla yhdistysten toiminnatkin. Saadaanko olla tässä vai joudutaanko lähteä muualle, se asia on auki ja tuottaa epävarmuutta tulevaan ja tilaisuuksien suunnitteluun, Kautto huokaisee.
Sähköt pelaa ja vettä tulee kraanasta.
– Vuokra-isäntä ei ole sanonut mitään jatkosta. Tilan kalusteet ovat hänen omaisuuttaan, Ojanen sanoo.
Kun tila saatiin käyttöön, avusti kaupunki sen vuokrassa. Kun vuoden vaihteessa kolmas sektori siirtyi hyvinvointialueiden kainaloon, on vuokraan ja toimintaan voinut hakea tukea sieltä.
– Vuonna 2023 saimme avustusta vuokraan 4800 euroa ja kuluvalle vuodelle avustus putosi 4000 euroon. Nyt on epävarmaa, pitääkö meidän palauttaa saatu avustus, jos tila lähtee alta, sihteeri Riitta Keurulainen pohtii.
Tila on kooltaan 70 neliötä. Plussaa tuo esteettömyys ja saavutettavuus.
– Tarvitsemme tilan ydinkeskustan alueelta. Tila saisi olla vähän isompi kuin nykyinen, sillä täällä harjoittelee myös kuoro. Tavalliset kokoukset hoituvat hyvin, mutta jos järjestämme yleisötilaisuuksia, koulutuksia tai muuta alkaa seinät tulla jo vastaan, Keurulainen lisää ja kertoo, että käyttöön on saatu yläkerrassa sijaitseva entinen käräjäoikeuden sali muun muassa yhteislaulutilaisuuksiin.
Jos tilaa ei ole, toiminta hankaloituu.
– Meillä on täällä myös yhdistysten arkistot ja muut tavarat, joten tila on ollut todellakin tarpeen, Kautto sanoo.
Keski-Suomen aivovammayhdistys ry:n Minna Gröhn muistuttaa, kuinka myös ihmiset kohtaavat tilassa.
– Tilassa tavataan ja jaetaan vertaistukea. Tämä koskettaa monia ihmisiä eli tämä on yhteiskunnallisesti katsottuna myös laaja asia. Uskon, että vertaistuki tuo säästöjä erinäisiin palveluihin ennaltaehkäisyn myötä. Tämä on tuttu paikka ja tähän on helppo tulla, Gröhn sanoo.
Totta. Jäsenmäärään peilaten tilan käyttäjiä voi olla lähes kymmenen prosenttia koko Äänekosken asukkaista.
Omaishoitajat ry:n edustajana sekä aluevaltuutettuna toimiva Sirpa Martins ymmärtää huolen.
– Tästä on jo aluevaltuustossa ollut puhetta: tilanne on kurja äänekoskelaisten vammaisjärjestöjen kohdalla kun esimerkiksi Suolahdessa toimiva Suopunki toimii hyvin järjestöjen tarpeisiin. Äänekoskella joudutaan olemaan kysymyksen päällä koko ajan, ja se on hirveän surullista aktiivisesti toimivien järjestöjen kannalta, Martins harmittelee ja sanoo, että tahtotilaa on uuden tilan etsinnässä.
