Kaupungin kulttuuriasiat ovat nousseet taas vahvasti esiin. 1990-luvulla kulttuurilautakunnan puheenjohtajana toiminut Pirjo Kunnari muistelee silloin käytyä kulttuuritilakysymystä.
Kulttuuritilakysymys on vellonut kaupungissa (ainakin) jo vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 1986 alkoi jo näyttää siltä, että kulttuurin, siis teatterin, taiteiden ja musiikin, harrastajat saisivat pian oman tilansa. Sitten se ajatus taas syystä tai toisesta torpattiin. Kymmenen vuoden päästä, vuonna 1996, kulttuurisihteeri Hannu Holopainen oli toiveikkain mielin. Hän lausui Sisä-Suomen Lehden haastattelussa kuinka kunnollista tilaa vailla ovat tanssijat, taiteilijaseura sekä teatteri. Hän kertoi, kuinka kulttuuritila-asia on noussut ajankohtaiseksi puheenaiheeksi, sillä uimahalli on saatu rakennettua ja kaupungin taloudellinen tila näyttää hyvältä.
Hannu Holopaisen pohdinnoista on kulunut lähes neljännesvuosisata. Äänekoskelle on rakennettu kolme hallia lisää, mutta kulttuuritila saa yhä odottaa valmistumistaan. Painotalon remontti alkaa tänä vuonna, ja sille on varattu nyt 400 000 euroa ja ensi vuodelle 1,6 miljoonaa euroa. Jostain syystä kaupungissa vallitsee silti skeptinen mieliala. Vastaako talo remontinkaan jälkeen harrastajien huutoon?
Kulttuurilautakunnan puheenjohtajana vuonna 1993-1996 toiminut Pirjo Kunnari muistaa elävästi vahvana käydyn kulttuuritilakeskustelun.
– Nyt kun katsoo, niin silloin asiat olivat paremmin. Taiteilijaseuran käytössä oli Honkolassa sijaitseva Kunnallistalo. Harrastajien käytössä oli lukuisia tiloja ympäri kaupunkia, mutta ongelmaa oli hajanaisuuden lisäksi epäkäytännöllisyydessä ja väliaikaisuudessa. Silloin jo puhuttiin, kuinka nykyaikaisten kulttuuritilojen saanti kaupunkiin olisi kuin kaupungille kuin kasvojen pesu. Olihan se nyt todella harmillista, kun kaupungilla ei ollut tarjolla kuin purkutuomiolla olevia rakennuksia. Nyt tuntuu, ettei tarjota sitäkään vähää. Harrastajat ovat oikeutetusti pettyneitä ja väsyneitä, Kunnari pohtii.
Hän ei voi käsittää, miksi kulttuuritilahanke ei tuolloin notkahtanut eteenpäin.
– Kaikki oli aloittamista vaille valmista, ja kaupungilla oli sitä varten olemassa jo hankerahat ja kaupunginjohtaja Arto Lepistö vahvasti asian takana. En muista tarkasti, mihin asia kaatui, joten kysyin siitä kulttuurisihteeri Tiina Yli-Lassilalta (nyk. Kopalainen). Hän kertoi, että rakennushanke kaatui yksimielisyyden ja tahtotilan puutteeseen sekä ennakkoluuloihin. Ja näinhän se menikin, Kunnari huokaa.
Kulttuuritila on muodostunut Kunnarin silmissä jo pilaksi, sillä niin paljon on sen vuoksi uhrattu aikaa suunnitteluun ja ilmoille heitettyihin visioihin.
– On suunniteltu taloa Viiskulmaan ja kaupungintalon yhteyteen. Onpa taloa suunniteltu Hotelli Hirvenkin kupeelle. Nyt on vain toivottava Painotalon remontille kaikkea hyvää, ja toivottava, että siitä saadaan vihdoinkin yhteisöllinen tila, jossa ovet ovat auki ja että ihmiset pääsevät harrastamaan, kuten kulttuuria kuuluukin harrastaa. En tosin jaksa vielä uskoa, että Painotalo olisi ratkaisu kulttuuritilakysymykseen. Se menee paremman puutteessa. Minusta siitä puuttuu joku.
Kahvitellessa muistellaan myös itse kulttuurilautakuntaa.
– Se oli mukava pesti. Meillä oli hyvä ja yksimielinen lautakunta, joka ajoi vahvasti kulttuurin etuja. Minulla oli kanttia ottaa asioihin vahvastikin kantaa, sillä tiesin, että lautakunta seisoo takanani. Hannu oli taiteilijasielu ja minä taasen napakka, mutta hyvin pelattiin yhteen, Pirjo Kunnari sanoo.
