Konginkankaan VPK:ssa toimitaan jo kolmannessa polvessa.
– Meillä oli silloin ihan tavallinenkin palokunta, mutta halusimme pistää pystyy myös vapaapalokunnan. Nopeasti meillä oli aktiivinen nuoriso-osasto ja naisosastokin. VPK tuntui kotoisalle ja alkuinnostus vei mukanaan, Konginkankaan VPK perustajajäsen Niilo Hytönen sanoo.
Hytönen ei ole vieläkään eronnut VPKsta, mutta jättää tärkeämmät tehtävät suosiolla nuoremmilleen.
– Kyllä minä tälläsiin juhliin tulen mukaan mielelläni ja pikkujouluissakin kävisin, jos olisivat samanmoisia kuin aiemmin. Nämä nykyiset pikkujoulut on enemmän nuorison hommia, Hytönen sanoo hymyillen.
Konginkankaan VPK:n juhlissa nauru on herkässä. Virallisuutta huokuu ainoastaan VPK:n oman väen juhlallinen virkapuku. Juhlissa käväisi myös Keski-Suomen pelastuslaitoksen väki antamassa kunniakkaan tervehdyksen. Konginkankaan VPK:n juhlat päättyivät Ravintola Killinkiin, jossa lavalle nousi VPK:n oma bändi Bacherts, joka on saanut nimensä keskiraskaan palopumpun mukaan. Kuinkas muuten.
Perustajajäsenille osoitettiin juhlassa suurta kunnioitusta, mutta kunnioitusta löytyy myös toiseen suuntaan.
– On hienoa nähdä, että perinteet jatkuu ja täällä on innokkaita tekijöitä. Se on ihan parasta. Jo kolmas polvi on mukana toiminnassa, Hytönen sanoo.
Hytösen vierellä juhlassa istuu toinen perustajajäsen Kauko Leppänen, jonka kanssa Hytönen muisteli vanhoja hälytyksiään, muun muassa jäärata-ajoissa sattunutta onnettomuutta aivan VPK:n ensimmäisinä vuosina.
– Meille oli vasta perustettu ensiapuryhmä ja olimme päivystämässä ajoissa, kun sattui onnettomuus, Hytönen aloittaa.
– Minä kuskasin autolla loukkaantuneita Äänekosken pieneen sairaalaan, Leppänen sanoo.
– Auto ei ollut mikään ambulanssi, vaan Niskaselta saatu pikkuinen bussi. Ei meillä ollut hälytysvalojakaan. Heilutimme mennessämme valkoista lippua ikkunasta, että tietäisivät, että myö oltas nyt vähän kiireessä, Hytönen sanoo.
Hytönen ja Leppänen olivat myös sammuttamassa Äänekosken kirkon tulipaloa. Kaikki nämä asiat ovat jääneet mieleen, mutta päällimmäisenä muistoissa on yhteisöllisyys.
– Nämä hälytykset kuului velvollisuuksiin ja onnettomuudet tuntuivat tietenkin surkealta, mutta niiden lisäksi on paljon hyviäkin muistoja, Leppänen sanoo.
Sällinen kiittelee perustajajäseniä vuolaasti ja kunnioittavasti.
– Kiitos, että pääsitte mukaan. Parempaa ei olisi voinut pieneen juhlaamme pyytääkään.
– Heti kun kuulin näistä juhlista, tiesin, että on pakko päästä, Hytönen sanoo.
– On hienoa tavata vanhoja veljiä ja nähdä, että nuoret jatkaa siitä, mihin vanhat jäi, Leppänen sanoo.
Äksöniä saadaan kun VPK:lle tulee hälytys. Päivystäjä hyppää juhlapuvusta työtamineisiin ja palauton rattiin.
– Niinhän se menee, ettei koskaan voi tietää milloin hälytys tulee, mutta aina lähdetään, VPK:n päällikkö Esa Sällinen sanoo.
