Huiman miesten kausi päätyi viime viikonvaihteessa. Lopulta minimitavoite eli paikka ensi kauden A-divisioonassa saavutettiin. ÄKSä katsoi vielä menneeseen ja teki loppuyhteenvedon kaudesta pelaaja kerrallaan. Vaikka kausi oli vaikea, välillä lähes katastrofaalinen, voi alla olevasta analyysistä lukea pelaajien suoriutuneen kaudesta pääosin hyvin. Syitä epäonnistuneeseen kauteen on siis etsittävä muualta kuin pelaajista.
Pelaajan nimen perässä suluissa kauden piste- ja levypallokeskiarvo. Viertolalla ja Manningilla myös syötöt.
Baboucarr Bojang (16/14.8)
Huima hankki ?Boo? Bojangin loppukaudeksi paikkaamaan Trey Brittonin loukkaantumisen jättämää aukkoa korin alla ja varsinkin levypalloissa. Mies vastasikin hienosti huutoon napsimalla levypalloja huikealla 15 keskiarvolla ja oli joukkueen tärkein palanen elintärkeässä Nokia-voitossa.
Herrasmiesmäisen oloinen afrikkalainen jätti kuitenkin pahan maun joukkuetovereiden ja katsojien suuhun häipymällä joukkueesta omin lupinensa ennen kauden päätösottelua SäyRiä vastaan.
Tuomas Viertola (14.3/4.9/3.7 syöttöä)
Tuomas Viertola pelasi itsensä kotikatsomon sydämiin heti ensiminuuteistaan lähtien. Etenkin peräänantamaton puolustus oli jotain mitä ei Huiman väreissä ole aikoihin nähty. Hyökkäyspäässä parasta antia olivat vauhdikkaat ajot ja ilmavat donkit, joita ei ole totuttu suomalaispelaajilta näkemään. Lähes neljä koriin johtanutta syöttöä per peli kertoo paljon Tuomaksen erinomaisesta pelisilmästä. Ei ole varmaan yhtään äänekoskelaista koripallon ystävää, joka ei toivoisi Viertolan jatkavan Huimassa. Valitettavasti mutta ymmärrettävästi miehellä on kovemmat haasteet mielessä.
Markus Santa (2.3/1.1)
Pari kautta sitten Markus Santa pelasi ensimmäisiä miesten divariotteluita, osoitti potentiaalia ja sai mukavasti peliaikaa silloiselta valmentajalta Petter Karvoselta. Viime kautta sotki asepalvelus, joten tältä kaudelta oli lupa odottaa jälleen parempaa. Valitettavasti peliaika jäi verrattain pieneksi ja roolina oli antaa Trey Manningille muutama minuutti huilia. Rohkeammalla peluutuksella olisi Markuksesta saatu enemmän irti ja samalla olisi saatettu estää Manningin hyytyminen muutaman tiukan ottelun loppuhetkillä.
Sami Kajander (13.4/3.1)
Huima sai odotetun paluumuuttajan riveihinsä, kun Sami Kajander palasi kasvattajaseuraansa seitsemän vuoden tauon jälkeen. Joukkueen kapteenina toiminut Kajander toi arvokasta kokemusta nuoreen joukkueeseen. Kokemuksen takia peliaikaa tuli reilusti vaikka otteet ailahtelivat ja heittopeli oli välillä pahasti hukassa. Toisaalta silloin kun peli ja heitto kulkivat, oli Huima vaikeasti voitettava joukkue.
Toni Ovaskainen
Ovaskaisella meni kauden alla sukset ristiin valmentaja Justice Grahamin kanssa, jonka johdosta Toni jatkoi kauttaan II-joukkueen matkassa. Ovaskainen kävi vielä Grahamin potkujen jälkeen kokeilemassa yhden pelin I-divaria ilman mainittavaa tulosta.
Trey Manning (20.8/3.5/4.9 syöttöä)
Menneen kauden suurimpiin onnistumisiin seurajohdon osalta voidaan lukea Trey Manningin saaminen toiseksi kaudeksi Huimaan. Pitkin kautta enemmän tai vähemmän haitanneet jalkavaivat selittävät osaltaan sen, ettei Manning syttynyt missään vaiheessa edelliskauden kaltaisiin liekkeihin. Siitäkin huolimatta Manning oli tärkein yksittäinen pelaaja joukkueessa. Kuluttavan pelityylinsä ja liian suuren peliajan takia mies ajoi itsensä muutamissa otteluissa aivan piippuun, joka lopulta maksoi joukkueelle voiton. Joka tapauksessa viihdearvoltaan paras pelaaja Huimassa sitten Louis Banksin ja Riley Ingen.
Pekka Karvonen (1.6/1.8)
Miesten I-divisioona ei ole Pekka Karvoselle oikea sarjataso, mutta joukkueen yhtenä harvoista yli 190-senttisistä pelaajista sai kohtuullisesti peliaikaa.
Jarmo Uecker (2.9/1.9)
Jarmo Uecker on jälleen kerran yksi niistä lahjakkaista omista junioreista, joista olisi pakko pitää kiinni. Menneellä kaudella aina kentällä ollessaan rajusti taistellut Uecker olisi ansainnut enemmän peliaikaa. Vaikka peliesitykset vielä ymmärrettävästi ailahtelevat, niin kaikesta tekemisestä näkee olemassa olevan potentiaalin, mitä ei ruokita millään muulla tavalla kuin antamalla vastuuta.
Marcel Liukko (8.3/4.2)
Helsingin Panttereiden kasvatti Marcel Liukko tuli syksyllä Huimaan Justice Grahamin vanavedessä. Liukon otteita leimasi läpi kauden tietynlainen ailahtelevaisuus, mikä on tietenkin ymmärrettävää 19-vuotiaan pelaajan kohdalla. Kaiken kaikkiaan Liukon kausi oli kuitenkin tilastojenkin valossa hyvä. Kruununa loppukauden muutama huippupeli. Liukko on myös yksi niistä pelaajista, joka olisi saatava pidettyä Huimassa. Pitkiä nuoria pelaajia ei ole koskaan liikaa.
Mikko Penttinen (2.9/0.6)
Mikko Penttinen siirtyi samoista syistä yhdessä Toni Ovaskaisen kanssa reservijoukkueen riveihin kauden kynnyksellä. Myös Penttinen palasi joukkueeseen Grahamin jätettyä valmentajan tehtävät. Vaikka tilastot eivät kovin kummoiset olleetkaan, oli Penttinen vaikean loppukauden positiivisimpia yllättäjiä.
Otto&Atte Jämsen
Jämsenin veljekset tekivät aina kovasti töitä, kun käsky kentälle kävi. Varsinkin Atte väläytteli ajoittain lupaavan oloisia otteita. I-divisioona oli ainakin vielä veljeksille liian kova sarja. Tämän takia on todella tärkeää, että ensi kaudellakin olisi reservijoukkue jossa Jämsenien kaltaisille pelaajille on tarjolla vastuuta. Pelkällä penkillä istumisella ei kukaan kehity.
Justice Graham (17.1/8.1)
Seurajohdolla oli suuria vaikeuksia löytää joukkueelle valmentajaa ja sen seurauksena päädyttiin jonkin asteiseen paniikkiratkaisuun palkkaamalla Justice Graham pelaaja/valmentajaksi. Vielä harjoitusotteluissa kentällä ja kentän laidalla kuumana käynyt Graham rauhoittui kauden edetessä ja sai joukkueen pelin melko hyvin uomiinsa. Vaikka kaikki näytti hyvältä ulospäin, ajoivat sisäiset jännitteet joukkueen lopulta siihen pisteeseen, ettei paluuta ollut. Graham sai lopulta valmentajan paikalta potkut. Grahamin jatkaminen pelaajana oli suuri virhe, joka oli maksaa A-divisioonapaikan. Justice Graham on edelleen hyvä pelaaja divariin, jos asennepuoli on kunnossa.
Trey Britton (17.1/10.8)
Huima hankki korin alle 203-senttisen Trey Brittonin. Britton ei kuitenkaan ollut aivan omimmillaan perinteisenä korinaluspelaajana vaan pikemminkin laitahyökkääjänä. Kun valmentaja Graham päästi lopulta Brittonin vapaampaan roolin, alkoi hyökkäyspeli kulkea huomattavasti paremmin. Nopea ja kimmoisa Britton oli hyvä hyökkäyspään pelaaja, jonka heikkoudet löytyivät puolustuspelistä. Suurimmat vaikeudet olivat vahvoja ja kookkaita vastustajia vastaan.
