Äänekoskelaisnuoret nauttivat Suviseurafiiliksestä ja katsovat kotikaupunkiin syntynyttä seurakenttää aivan uudella tavalla.
Suviseurat, tai kuten nuoriso sanoo, Suvikset, ovat päässeet jo täyteen höyryyn. Äänekoskelaiset Idor Kaivonurmi, 15, ja Liisa Uljas, 16, ovat mittailleet Suviskenttää aivan uusin silmin.
– Tää tuntuu jotenkin pieneltä. Tai siis pienemmältä, kuin keväällä talkoissa ollessa, Idor sanoo.
Lähes kaikkina elämänsä kesinä Suviseuroihin osallistuneille nuorille valkeni, kuinka valtava talkoourakka tarvitaan, ennen kuin seuraportit saadaan avattua.
– Ja se on näiden kotikaupungissa järjestettävien seurojen ansiota, Idor sanoo.
– Itse olen kokenut, että tänä kesänä on vähän stressaantuneempi olo kuin normaalisti, vaikka ei tässä pitäisi olla mitään kotikaupunkipaineita, Liisa nauraa.
Liisa ja Idor osallistuivat erilaisiin talkoohommiin pitkin kevättä. Idor oli mukana vetämässä kilometreittäin putkia, ja Liisa oli mukana opastetoimikunnassa.
– Putkia on tullut vedettyä ympäri ämpäri aluetta ja välillä tankattu generaattoreita, Idor sanoo.
– Kyllä tässä on tullut kovasti mietittyä, kuinka paljon tässä on tehty kaikenlaista, Liisa sanoo ja taputtaa infoteltan seinää: Mä olin pystyttämässä tätä.
Nuorille tärkeintä Suviksissa on fiilis. Ja se, että tapaa toisia nuoria.
– Me lähinnä hengaillaan, jutellaan porukalla ja pelataan pelejä. Tavataan tossa juhlaportilla tai jonkin randomlipun luona, Liisa sanoo.
– Ja syödään pizzaa, Idor lisää.
Kaikille nuorille sanan kuuleminen ei kuitenkaan ole se seurojen tärkein juttu. Tärkeintä on yhteisöllisyys.
– Usein tulee kuunneltua saarnaa aamulla. Jään pötköttämään ja kuuntelemaan hetkeksi, Liisa sanoo.
Liisa ja Idor sanovat Suviseurohin lähdön olevan koko reissun raskain vaihe.
– Pakkaaminen on ihan hirveä prosessi: tuntuu, että tänne lähteminen on kuin muutto, Liisa huokaa.
– Mukaan täytyy ottaa melkein koko vaatekaappi, Idor sanoo.
Nuoret toivovat, että ennakkoluulot Suviseurojen ympäriltä karisisivat. He kannustavat tulemaan paikalle katsomaan, millainen meininki seuroissa on.
– Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, Idor ja Liisa muistuttavat.
