Muumiomummot Lilja ja Ruusu – Marja Mäkinen ja Henna Puustinen julkaisivat kirjan Muumiomummot sotesotkuissa.
Kaikki sai alkunsa Äänekosken terveyskeskuksen henkilöstön näytelmäkerhosta. Mikä parasta, sen myötä alkoi myös ystävyys ja uusi vaihe elämässä, muumiomummoilu.
– Kun saatiin hyvää palautetta kirjailija Reijo Honkoselta Mummon mökki ensi-illan jälkeen, se oli menoa. Hän sanoi, että me ollaan valmiita vaikka Kansallisteatteriin, ja kun ei ole tullut puhelua Helsingin suunnasta, niin ajateltiin että pitää itse alkaa tekemään jotain, Marja Mäkinen ja Henna Puustinen naurahtavat.
Ja siitä se iso pyörä pyörähti ja show alkoi valmistua kuin itsestään. Suuhygienistinä vuosikymmenet toiminut Mäkinen ja sairaanhoitaja Puustinen tietävät millaiseksi sotemaailmassa on työskennellä. Myös asiakkailta saatu palaute kertoo, että meno on muuttunut melkoiseksi.
– Tällainen muumiona leijuminen on erinomaista vastapainoa työlle, Mäkinen sanoo.
Ystävysten ajatukset käy hyvin yhteen. Kun toinen aloittaa lauseen, voi toinen sen lopettaa.
– Näin se kirjakin syntyi, yhdessä tuumin. Ollaan vakavien asioiden äärellä, mutta huumorin kautta. Mukana on realitya, scifiä jota ollaan sekoitettu komedian tavoin kirjan sivuille. Kun työ on komedian ja draaman ja satiirin välillä kulkevaa. Sote on kuin iso teatteri, mutta kukaan meistä jalkatyötä tekevistä ei tiedä kuka sitä todellisuudessa ohjaa. Koko sote on kuin oopperan kummitus, sellainen jonka puuttuvaan käsikirjoitukseen jokainen yrittää ujuttaa oman osansa. Kun kaikesta supistetaan, paitsi yläkerrasta, niin ne jotka tekevät hoitotyötä ovat väsyneitä ja todella kovilla,
Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen. Lilja ja Ruusu ovat Sote-alan muumioituneita ammattilaisia, Lilja entinen sairaanhoitaja ja Ruusu entinen suuhygienisti.
– He eivät ole sopineet taivaaseen, vaan ovat joutuneet välitilaan. Muumiomummot joutuvat odottamaan paikkaa siinä missä vanhukset pääsyä palvelukeskuksiin tai sairaat odottamaan hoitoa, Mäkinen kertoo.
Lilja-parka oli kuollut työtaakan alle työpaikalleen.
– Sinne nääntyi lattialle, mutta ei hätää hän sai henkilöstöhallinnosta muistolauseen, joka oli lainattu Eino Leinolta.
Kirjan sivuilla saattohoidetaan, annetaan kyytiä hammaskivelle, mennään pillit päällä päivystykseen ja hyökkäysvaunulla hoitoon. Kirja on kunnianosoitus sotealalla työskenteleville.
– Tiukkapipoisille tämä ei toimi, sillä mieli voi pahoittua. Siitä me ei oteta vastuuta, vaan valittaa voi vaikka korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Jos päättäjät lukevat tämän, niin saattaa olla että yöunet menee. Ajatuksena on herättää ajatuksia ja jäädä ihmisten mieleen.
He ovat hengettömiä, mutta jääneet välitilaan, koska hoitotakuu ei koskenut kuolleita. He tarkastelevat maailmanmenoa vanhoin silmin tulevaisuuden maailmassa globaalien kriisien keskellä. Ensimmäisessä kirjassa muumiomummot seikkailevat sote-keskuksessa ja sen läheisyydessä. He majailevat hautausmaalla, koska muualle heitä ei huolita. Tarina on sekoitus komediaa, tragediaa, scifiä ja kokemuksellista faktaa.
– Jokainen lukija ottakoon itse selvää missä genressä milloinkin liikutaan.
Ensimmäinen omakustanteinen kirja on nyt ulkona, toinen nimeltään Hengen menoa on jo painovalmis ja kolmas jo viritteillä.
– Synnytysprosessi oli kova, onneksi kirja ei tullut alakautta. Oli työtä ja tuskaa sekä hikisiä hetkiä, mutta kun polte oli kova, niin johan se syntyi, se ensimmäinen kirja, Henna Puustinen huokaa.
Muumiomummot ovat leijuneet pitkin Äänekosken kesätapahtumia. Heidät voi tavata kulttuuritoimen järjestämällä Kyläkiertueella.
– Me ei vielä tiedetä mihin kaikkialle meidän show meitä kuljettaa. Harmi, että työ jarruttaa leijumista ja kun vielä näyttää, että eläkeikää nostetaan koko ajan, niin ei voi tietää, milloin pääsee oikein kunnolla vauhtiin, Marja Mäkinen ja Henna Puustinen sanovat ja muistuttavat että huumorin kukka on kaunehin kukka, oli se kukkanen sitten ruusu tai lilja.
